Tanssilava

Meidän tuvassa on paikka, jossa pojat pitävät lavatansseja. Äiti virheellisesti luulee, että se on lepotarkoituksiin pyhitetty huonekalu, joka kuuluu vuorata patjalla, torkkupeitolla ja tyynyillä. Aina kun äidin silmä välttää, saavat pehmukkeet kyytiä ja pojat pistävät lavatanssit pystyyn. Tänään hetkua ketkuttelivat notkeita lanteitaan, kun vaari koputteli ovella. Ei vaan lähtenyt vaari mukaan tanssin pyörteisiin.

Kerrospukeutumista

Äiti luki jostain muotilehdestä, että kerrospukeutuminen on tosi trendikästä tänä syksynä. Meidän pojat on harrastaneet sitä jo pitkät tovit. Varsinkin silloin, kun iskä pukee pojat aamulla... Isommasta kaula-aukosta näkee tosi hienosti, millainen paita siellä alla oikein on. Tyylitietoinen, voisi Eero rallatella mennessään.

Synttärikakku

Niin ne vuodet vierii... Satu-täti pisti parastaa synttärikakun leivonnassa ja poikien 3+1-kakussa huristeli sininen traktori keksinmurusoratiellä.

Hur hur huristelua

Eero pysyy jo kaikenlaisten ajettavien vekottimien selässä. Iskän vanhalla puisella keinuhepallakin mennään sellaista vauhtia, että heikompia hirvittää. Tänään Eero keksi myös ratsastaa imurilla. Kyytiä sai ja äidin huomiotakin joka kerta kun painoi napista virrat pois. Ja niitä kertoja oli lukuisia. Imuroinnin päälle Eero päätti järjestää juttuja iskän työhuoneessa. Ensin järjestettiin terottimen purut lattialle. Ja kun äiti oli ärsyttävästi käynyt ne pyyhkimässä pois, pääsivät valkeat täplät rei'ittimen sisältä vapauteen...

Muskarimiehet

Sali on nykyään lähes pelkässä muskarikäytössä. Emppu soitta pianoa tarmokkaasti äidin kanssa ja tietää (tai ainakin sanoo tietävänsä), missä on C. Sitten kun laittaa levyltä lastenlauluja soimaan, jamit ovatkin jo käynnissä. Poikien nykytietämyksen mukaan perusorkkaan kuuluu kaksi nokkahuilua, ksylofoni, tamburiini, rumpu ja afrikkalainen mikä-lie-ouga-douga-soitin. Näitä pystyy helposti soittamaan paria, kolmeakin kerrallaan. Joskus mummo vierailee rytmimunan soittajana. Tai täti tanssii. Ja Eero vasta jammaakin, hytkyttelee rennosti toinen käsi pianosta tukea ottaen.

Hellekylpyjä

Eeron suosikki viime päivinä on ollut takapihan kahluuallas. Järvivedessä tosin pääsi parku, kun isi heitti koko pojan kellukkeineen uiskentelemaan. Muuten Eero on harrastanut viime aikoina kiusallisen usein jääkaapilla käyntiä. Kuka kumma on suunnitellut maahan asti ulottuvan ovenkahvan ja vielä apupolkimen? Toivottavasti joku toinen on kehittänyt jääkaappiin takalukon, sillä sellainen meille joudutaan hankkimaan.

Matalapainetta

Näitä päiviä tulee aina joskus - tihkusadetta, viileä keli, koiranilma. Pian pari kuukautta päikkärilakossa ollut Eemeli otti tirsat iskän työtuolissa. Eero taas selvitti lämpimikseen paperikorin sisältöä. Väsyneitä veljeksiä oli liikenteessä myös eilen, kun tultiin viettämästä Eeron-päiviä meidän perämettästä. Vieraille tarjottiin kahvia vasta kun muutama aari kuusentaimia oli istutettu. Voipi sitten Eero eläkepäivillään myydä muutaman komean nimpparirungon, sieltä perämettästä justiinsa.

Traktorihommia

Isi sai kiireisimmät toukotyöt valmiiksi jo äitienpäivän aikaan. Empun ja Eeron traktorihommat taas pääsivät silloin kunnolla alkuun, kun keltainen traktori sai perävaunun. Eemeli osaa pakittaa traktorin tosi näpsäkästi aivan kiinni kärryyn, laittaa kärryn kiinni ja taas mennään. Äiti tosin joutuu joskus vetojuhdaksi kiskomaan traktoria narusta, kun ei ole asfalttia mailla halmeilla. Kukkiakin pojat hoitavat. Eemeli poimii kaikki tulppaanit (ilman vartta) ja tuo äidille, heti kun uusia puhkeaa kukkaan. Kukkapenkin ovat muutenkin ihan passé... Parempi kukka kourassa kuin kymmenen penkissä.

Eero tutkimusmatkailee

Eero nautti tänään lounaaksi naksuja ja parsakaalia piknik-henkeen pihanurmikolla. Viltit on tehty Eeron mielestä ihan vaan tutkimusmatkailijoiden kiusaksi, mutta onneksi niiltä pääsee nopeasti pakittamalla pois. Jälkiruoaksi saattoi mennä vähän voikukkaa ja toistaiseksi vielä tunnistamatonta, matalakasvuista nurmikonpeitekasvia, mutta tokkopa tuo myrkyllinen...

Isoja murkkuja vilistelee etupihalla paljon. Niitä kiinnostaa etenkin valkoinen viltti, jota ne luulevat järjettömän suureksi kukaksi. Mutta ei Eero varmaan murkkuja syönyt. Ötököihin on muutekin hyvä tottua jo pienestä pitäen. Vanhassa puutalossa kun niitä piisaa. Salin seinillä voi nähdä sellaisia isohkoja, todella monijalkaisia otuksia, jotka kipittävät kyllä pian kattopanelien suojaan piiloon katseilta. Ja eilen törmäsin tuvassa vaariin ja Eemeliin, jotka kuulemma saattoivat Sarvi-Jaakkoa ulos avarampiin maisemiin. En sitten udellut tarkemmin, että mitä asiaa se Jaakko oli työhuoneessa toimittamassa. Puhumattakaan siivessä keväisin heräilevistä kimalaisista. Tai hämähäkeistä, joiden nimen Eemeli luulee - kiitos tädin luonnontieteellisen valistuksen - olevan "hui".

Pääsiäis-Eero

Eeron kiinnostus kaikkia syötäviä ja syötävänoloisia asioita kohtaan on säilynyt vankkana. Maissinaksut maistuvat jo siinä määrin, että piti ostaa naksun värinen paitakin. Valkoiset kun tulevat pyykistäkin naksunvärisillä pilkuilla koristeltuina. Lihansyöntiäkin Eero on aloittanut. Viikonloppuna syötiin racletten kanssa espanjalaista, valkohomepintaista, chorizo-tyyppistä makkaraa ja Eero nappasi iskän lautaselta siivun. Muulle ruokaseurueelle asia valkeni vasta, kun siivu tippui kaamean huudon kanssa suusta ulos. Ei tainnut olla suunmukaista. Mutta kiinalaisessa maistuivat pitkät vihreät pavut, joita äiti tonki kastikkeen seasta. No, tänään jatketaan pottusoselinjalla.

Eero aloitti ruokailemisen

Eero-murunen palasi viikon lomareissulta aivan muuttuneena miehenä. Mussukka osaa nyt istua melko topakasti, hytkyttelee kontillaan Santsi-tädin konttauskoulun ansiosta ja kaiken lisäksi syö ruokia. Kiinnostus muun pöytäseurueen ruoka-annoksia kohtaan oli niin suuri, että Eero ehti lomallansa maistaa jo:

• avokaadoa
• banaania
• perunaa
  
• papaijaa
• meloonia
• leipää
• kurkkua
• mandariinia
• vähän salaattiakin

Kotona on sama kiinnostus jatkunut, joten ei auttanut kuin kaivaa syöttötuoli vintistä. Tuossa sitten iltapäivällä pienempi popsi mandariinia, isompi pannaria ja minä keskityin juomaan kahvia. On tää niin helppoa tämmösten omatoimilasten kanssa, ajattelin - kunnes sitten siirryin lasten pöydän, syöttötuolin ja lattian putsaamiseen.

Eero-tilunen

Eero-pumperoisen uudet strategiset mitat ovat 9700 g ja 69 cm. Aika hyvin viisikuiselta viikarilta. Eero sai juuri passinkin eli maailma on avoinna. Passikuvakin on niin ryhdikäs, että kyllä sillä kelpaa reissata viisivuotiaaksi. Maailma on niin pieni nykyään, yksi täti tuli vasta Hawai'ilta ja toinen Kiinasta. Ja mummokin oli vielä viikko sitten Madeiralla. Äiti löysi kaapinsiivousta tehdessään viiden vuoden takaisen visalaskun, jonka perusteella oli kuukauden sisällä tehnyt ostoksia Malagassa, Sevillassa, Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Luxemburgissa ja Roomassa (jokunen kaupunki saattaa selittyä välilaskulla...). Täytyy laittaa valokuva-albumin väliin ja näyttää sitten kaksikymmentä vuotta täällä maalla asuttuaan kosmopoliittipojilleen, että kuulkaa, on se äiteekin joskun kirkonkylää piremmällä käyny.

Ensimmäinen hammas!

Eerolaisen suusta löytyi pari päivää takaperin ensimmäinen hammas! Ei ihme, että purulelut ovat viime aikoina maistuneet. Korkeuttakin komealla alahampaalla on ainakin milli, ellei pari. Muutenkin orastavaa kiinnostusta ruokailua kohtaan alkaa olla, poika pitää välillä nostaa sitterissä oikein ruokapöytään, että pääsee muiden syömistouhuja seuraamaan. Päällä on uusi leijonankesyttäjän liivi, jonka äiti ompeli tulevia seikkailuja varten. Vetskari ei vaan meinaa leukamuodostelmien vuoksi mennä ihan ylös asti.

Auringonpalvoja

Eero-murunen otti kaiken ilon irti ikkunasta paistavasta kevätauringosta. Samalla kertaa valohoitoa ja ilmakylpyjä, ja vielä vähän viuhdontaa lelutelineen kanssa.

Eero-pumpero

Eero-pumpero on kasvanut ihan silmissä. Enää ei taida löytyä yksiäkään potkuhousuja, joihin poika mahtuisi. Ei se auta kuin kaivaa isoveikan vaatelaatikot esille ja ruveta etsimään isojen poikien vaatteita. Äitiyspakkauksen soma tammenterhopaita puristaa ranteista. Eipä ole mallissa huomioitu rannemakkaroita.

Eerokin sai sitten traktoripaidan, samanlaisen kuin Eemelillä. Ja luulin jo päässeeni yli vaippojen ompelusta. Sitten rupesin kuitenkin kaivelemaan kaapista kankaanpaloja, ja löytyihän niitä. Seitsemän vaippaa tuli. Ja oikeastaan ihan tarpeeseen, pojat kun käyttävät tätä nykyä samankokoisia vaippoja. Emppu ei toivottavasti enää hirveän pitkään.

Äiti on potenut viime aikoina hirveää tekstiiliteollisuusmorkkista. Kun vaateteollisuus kiina- tai intialaistuu. Ja halavalla tehdään kertakäyttölaatua. Ja myydään halavalla ostovoimaisille länsimaalaisille, jotka ostavat kun halavalla saa. Ihan syvältä. Suomessa vaatteita ei ole valmistanut pitkiin aikoihin juuri kukaan, ja aina vaan korkeamman koulutustason töitä ulkoistetaan Aasiaan. Siis ihan oikeasti, oikeudenmukaisessa maailmassa, kulutushyödykkeet tuotettaisiin tässä lähellä ja niistä maksettaisiin lähituotannon mukainen hinta. Tulisi varmaan ostettua vähän tarkemmin harkiten noita rätei ja lumbui.

Lievittääkseen maailmantuskaansa äiti ajeli Ruskovillaan ja osti pojille ja itselleen lähituotettua vaatetusta. Nyt täällä sitten hykerrellään villakalsareissamme tyytyväisinä reiluja ostoksiamme...

Eero oppi kääntymään

Avain lasten kääntymäänoppimiseen on jämäkkä alusta. Ei se auta laittaa lapsia köllimään yltiöpehmeille lampaantaljoille tai upottaville olkkarinmatoille. Tiukkaan kudottu rättimatto alle ja jo kääntyy. Tänään tuli testattua. Hyvä vireystila, massussa sopivasti maitoa, pumpelomassu jämäkästi maton päälle, kädet ehkä hiukan etuasentoon ja siitä köllähtää komeasti vatsansa ympäri selälleen! Kolmen toiston jälkeen sitten uni voittikin. Ei meillä lasketa, mutta veljensä oli aikoinaan aika samanaikainen.

Eka ravintolakeikka

Eero pääsi ekaa kertaa ravintolaan isänpäivän kunniaksi. Murunen oli puhtaasti maitolinjalla, mutta ehkäpä äidin tuhdimman tankkauksen ansiosta se maito maistui erityisen hyvältä. No, maito nyt on Eerolle maistunut muutenkin, 1kk-neuvolassa viisari värähti jo lähelle kuutta kiloa.

Isoveikka Emppu oli myös neuvolassa mukana. Eemelissä on alkanut ilmetä sellaisia rusinat pullasta -luonteenpiirteitä: porkkanaraasteen seasta syödään vain hedelmät ja Sanna-tädin smarties-pipareistakin vain värikkäät sattumat. Tällä kertaa omaa tahtoa esiteltiin lelujen suhteen. Neuvolan täti sanoi, että huoneeseen voi ottaa jonkun lelun mukaan odotushuoneesta. Se ei Empulle käynyt päinsä; mukaan piti saada koko valtaisa lelulaatikko. Niin se poika sitten työnsi käytävän päähän ja kantoi rapun yli järjettömänkokoisen laatikon täynnä autoja ja traktoreita. Päivän aikana useimmin käytetyt sanat taitavat muutenkin olla "tätä" ja "lisää".

Vihreä menninkäinen

Eeron garderobin uusin tulokas on kirkkaanvihreä haalari, johon puettuna poika näyttää pieneltä pörröiseltä maahiselta. Haalari päällä Eero matkusti tänään mummolaan, ja viihtyi siellä kokonaista kolme tuntia pulloon pumpatun maidon turvin. Äiti pääsi kampaajalle. Tajusi sentään tehdä päälleen jotain ennen ristiäisiä. Hyvänä herättelynä toimivat ristiäiskutsua varten napatut perhepotretit, joissa nököttää kolme komeaa miestä ja nuhjuinen äiti, jonka tukka hapsottaa. Noh, pääasia, että pojat näyttää hyvältä...

Haukotus

Eero-murunen on tyytyväinen kyläilijä. Slipoveri päälle ja menoksi, autossa nukutaan ainakin takuuvarmasti. Eero heitti elämänsä neljännen kyläilykeikan Mäntsälässä. Samalla kaavalla ne menee; aikuiset juo kahvia ja jorisee omiaan, Emppu-veikka taas vetää omaa showta. Pasi-setä onnistui nappaamaan muutaman kuvan ristiäiskutsuja varten. Kamerakin säilyi ehjänä Eemelin yllätyshyökkäyksistä huolimatta. Juustoportin myymälässä ei ollut ihan yhtä hyvää tuuria, kaupan täti ei oikein ollut iloinen rikkinäisistä hillopurkeista lattialla...

Eero pääsi kotiin

Eero sitten viihtyi hyvin massussa. Tähtäilin kovasti suomalaisen kirjallisuuden päivään, Eeroja ja Koskeloita kun vilisee noissa klassikkoteoksissa, täyskaima Eero Koskelakin Pohjantähti-trilogiassa. Ja olisihan se ollut hienoa saada numerologisesti harmoninen syntymäpävä, 101010. Kirjallisuuden päivä kuitenkin meni. Kun 16 päivää oli kulunut yli lasketun ajan lääkäritäti oli sitä mieltä, että olisi aika Eeronkin tulla maailmaan. Uudeksi onnenluvuksi siis tuli siis syntymäpäivän mukaan 13, osastollakin kun vielä majailtiin huoneessa 13. No, se numerologiasta.

Strategisilta mitoiltaan Eero on aika ponteva poika. Syntymäpainoa oli 4180 g ja pituuttakin 52 cm. Tissin imeminen tuntui Eeron jutulta heti alkuaan, ja niillä imutehoilla maito nousikin kolmantena päivänä klo 17. Sitä ennen kätilöt ehtivät jo hyppimään ylös alas huolesta, kun painokäyrä näytti yhdeksän prosentin alamäkeä. Meinasin sanoa, että älkäähän nyt hötkyilkö, minussa on isän puolelta itäsuomalaisen imettäjämuijan geeniperimää, ei syytä huoleen. Napattiin kuitenkin parit lisämaidot henkilökunnan mielenrauhan säilyttämiseksi, ja siitä kello viidestä eteenpäin on käyrä ollut tiukassa nousussa.

Sairaalassa viihdyttiin oletettua pidempään, vielä viikonlopun yli, koska Eeron sydämestä kuului lääkärintarkastuksessa sivuääni. Ultraäänikuvauksessa syyksi diagnosoitiin VSD eli sydämen kammioiden välissä oleva pikkiriikkinen reikä, joka ei ole ehtinyt umpeutua syntymään mennessä. Pikkuinen reikä umpeutuu todennäköisesti itsestään, eikä se vaikuta vauvan hoitoon tai vointiin. Isukillaan oli samanlainen juttu pikkuisena ja kohtuullisen jäntevä kaveri siitäkin on kasvanut. Eerosta taitaa tulla vielä isäänsä vahvempi.