Uinahtanut ompunsyöjä

Eemeli järjesti viikonlopun kunniaksi taas olkkarin uuteen uskoon: sohvatyynyt ja viltit ja kaikki irti lähtevä isoon kekoon keskelle huonetta... Rymsteerauksen päätteeksi poika olikin niin kuitti, että jatkoi touhuja unten mailla.

Tanssilava

Meidän tuvassa on paikka, jossa pojat pitävät lavatansseja. Äiti virheellisesti luulee, että se on lepotarkoituksiin pyhitetty huonekalu, joka kuuluu vuorata patjalla, torkkupeitolla ja tyynyillä. Aina kun äidin silmä välttää, saavat pehmukkeet kyytiä ja pojat pistävät lavatanssit pystyyn. Tänään hetkua ketkuttelivat notkeita lanteitaan, kun vaari koputteli ovella. Ei vaan lähtenyt vaari mukaan tanssin pyörteisiin.

Synttärikakku

Niin ne vuodet vierii... Satu-täti pisti parastaa synttärikakun leivonnassa ja poikien 3+1-kakussa huristeli sininen traktori keksinmurusoratiellä.

Kurrepaita

Oma kantani viime aikoina velloneeseen tekokuitu-luonnonkuitukeskusteluun on luonnonkuitu. Bambu. Puuvilla. Ja talvella varsinkin villa. Ruskovillaa meiltä alkaakin nurkista löytyä jo joka väriä ja mallia. Kalle ei viimeksi enää suostunut pysähtymään tehtaanmyymälän kohdalla, koska "ei niillä kuitenkaan ole syysmuotiin uusia, mullistavia uutuuksia". Ei olekaan. Mutta 30-vuotias perusmallisto myy hyvin. No, poikien syysmuotia piristämään surautin villaneuloksesta pojille kurrepaidat. Ihan sen pienen pihakurren kunniaksi.

Tiikerinkesyttäjä

Tikru on ollut tähän asti mummolan leluja. Eemeli löysi sen muistaakseni vuoden vanhana kirpparilta ja ajoi sillä päättäväisesti ulos. Ei siinä auttanut äidin kuin maksaa ja sännätä perään. Tikru on ollut hyvä lelu jo pitkän aikaa, mutta sitten yksi ilta keksittiin, että sen masuun saa laitettua patterit. Siitäkös ilo irtosi. Molemmat pojat oppivat laittamaan (melko äänekkäät) musat soimaan ja tiikeriajelusta tuli kahta hauskempaa. Niin hauskaa, että jouduttiin ottamaan tiikeri meille kotiin hoitoon. Ja niin hauskaa, että ajettiin sillä terveyskeskukseenkin, kun ei muunlaiseen neuvottelutulokseen Eemelin kanssa päästy. Kyllä siinä kääntyi jonottavien pappojen päät, kun Eemeli viiletti tivolimusat pauhaten sairaalan kaikuvia käytäviä pitkin. Niin hauskaa oli, että äiti joutui kaivamaan ne patterit pois, että saatiin ne korvat sitten lopulta tarkastettua. Noh, ompahan Eero päässyt tutustumaan kotona muihin ajettaviin leluihin, keinuheppaa ja autoon, kun on Eemelin huomio kiinnittynyt Tikruun.

Muskarimiehet

Sali on nykyään lähes pelkässä muskarikäytössä. Emppu soitta pianoa tarmokkaasti äidin kanssa ja tietää (tai ainakin sanoo tietävänsä), missä on C. Sitten kun laittaa levyltä lastenlauluja soimaan, jamit ovatkin jo käynnissä. Poikien nykytietämyksen mukaan perusorkkaan kuuluu kaksi nokkahuilua, ksylofoni, tamburiini, rumpu ja afrikkalainen mikä-lie-ouga-douga-soitin. Näitä pystyy helposti soittamaan paria, kolmeakin kerrallaan. Joskus mummo vierailee rytmimunan soittajana. Tai täti tanssii. Ja Eero vasta jammaakin, hytkyttelee rennosti toinen käsi pianosta tukea ottaen.

Ei osaa Emppu lentää

Emppu on pohtinut viime päivinä ihmiselon rajoittuneisuutta. "Ei osaa Emppu lentää", on pikkumies todennut moneen otteeseen kärpäslätkiä löyhytellessään. Eikä se lentäminen onnistunut voikukanlehdilläkään. Vaikea laji. Mutta puutarhanhoidon Eemeli hallitsee. Emppu kantaa vettä räystästipusta pienessä kannussa ja käy kastelemassa tomaatintaimet kasvihuoneessa. Vähän laiha lohtu taitaa olla tämä uusi lasitalo, samalta tontilta kun kiikutettiin pari viikkoa sitten pois Eemelin talo eli aavistuksen ränsistynyt leikkimökki. Jos pojan mielipidettä kysytään mökin korjaamisesta, vastaus kuuluu "korjjataan, tietenkin". Noh, jos ei lastenohjelmista jää muuta mieleen, niin reipashenkistä kierrätysmentaliteettia ainakin.

Matalapainetta

Näitä päiviä tulee aina joskus - tihkusadetta, viileä keli, koiranilma. Pian pari kuukautta päikkärilakossa ollut Eemeli otti tirsat iskän työtuolissa. Eero taas selvitti lämpimikseen paperikorin sisältöä. Väsyneitä veljeksiä oli liikenteessä myös eilen, kun tultiin viettämästä Eeron-päiviä meidän perämettästä. Vieraille tarjottiin kahvia vasta kun muutama aari kuusentaimia oli istutettu. Voipi sitten Eero eläkepäivillään myydä muutaman komean nimpparirungon, sieltä perämettästä justiinsa.

Traktorihommia

Isi sai kiireisimmät toukotyöt valmiiksi jo äitienpäivän aikaan. Empun ja Eeron traktorihommat taas pääsivät silloin kunnolla alkuun, kun keltainen traktori sai perävaunun. Eemeli osaa pakittaa traktorin tosi näpsäkästi aivan kiinni kärryyn, laittaa kärryn kiinni ja taas mennään. Äiti tosin joutuu joskus vetojuhdaksi kiskomaan traktoria narusta, kun ei ole asfalttia mailla halmeilla. Kukkiakin pojat hoitavat. Eemeli poimii kaikki tulppaanit (ilman vartta) ja tuo äidille, heti kun uusia puhkeaa kukkaan. Kukkapenkin ovat muutenkin ihan passé... Parempi kukka kourassa kuin kymmenen penkissä.

Take away -laskiaispullat

Laskiaispulla - niin mahtava leivonnainen kuin onkin - on harvinaisen hankala kuljettaa mukana. Kuljetusta kohtalaisen hyvin kestävän pullan saa täyttämällä leivonnaisen tähän malliin:

• Halkaise pulla ja koverra sisälle iso monttu mansikkahilloa varten
  
• Täytä monttu mansikkahillolla
• Leikkaa mantelimassasta viipale ja litistä se sormien välissä monttua vähän suuremmaksi
• Laita marsipaaniviipale hillon päälle
• Notkista purkillinen mascarponea sekoittamalla sen joukkoon pari teelusikkaa aitoa vaniljasokeria
  
• Levitä kerros tuorejuustoa mantelimassan päälle
• Lisää kansi
• Pakkaa kannelliseen rasiaan
  

Eemeli avusti jälleen ansiokkaasti pullanleivonnassa. Ruoanlaittohan menee Empun mielestä pääpiirteissään aina niin, että on joku kulho tai kattila ja sen ympärillä kaikenlaisia rasioita, pusseja ja purnukoita. Ja sitten niistä puteleista holautetaan aineita siihen keskimmäiseen kulhoon ja sekoitetaan. Ja sitten syntyy ruokaa.

Kaikki menikin kohtuullisen hyvin taas tälläkin kertaa - ei pieni lisäsokeri tai -kardemumma pahaa tee, mutta sitten monitoimikoneen kulhon syövereihin upposi kipollinen parsakaalinituja, jotka pahaa aavistamatta kasvoivat ikkunalla. Eli siis on ruoka-aineita ja ruoka-aineita. Toisten kohdalla äiti huutelee vaan taustalta "varovasti nyt sen voin kanssa" ja sitten on niitä, joiden kohdalla siltä palaa käämi.

Huipulla tuulee

Eemelin ykkösharrastus pihamaalla on lumikasan päälle nousu ja vapaa laskeutuminen. Pojalle on rakennettu hienot liukumäet ja tunnelit lumikasaan, mutta parasta on vaan nousta kasan päälle ja tulla poukkoillen hyppyjen ja mahalaskujen kanssa alas. Suurimmalle vuorelle joutui täti vähän avustamaan, kun kymmenen kapuamisen jälkeen nousuvauhti alkoi hiipua.

Pastanpurija

Emppu tykkää makkarasta ja pastasta. Chorizopasta on siis kaiken järjen mukaan Empun ykkösherkkuja. Haarukankäyttötaidot ovat Eemelillä kohtalaisen kehittyneet, mutta usein kyllä punaista pastaa kulkeutuu nyrkin kauttakin suuhun. Noh, kohta meillä on sitten kaksi sormiruokailijaa. Tervetuloa uusi kuultolakattu koivupöytä, joka juuri puusepältä valmistui! Pääset ehkä vahakankaan alta jouluna ja jonain muuna juhlapäivänä...

Karvalakkimeininkiä

Päätin tässä joku päivä, että Eemelille on saatava kunnon karvalakki. Katselin ensin kaupoista ja kirppareiltakin, mutta vastaan tuli vaan sellaisia keinokarvatekeleitä. Mietin jo, että pitääkö tässä jostain huutonetistä lähteä vintagelakkia metsästämään, kun Kalle sanoi, että "onhan noita", vintillä nimittäin. Ja komeroiden perukoilta löytyi kuin löytyikin vanha lasten karvalakki, Fredrikssonin tehtaalla Jyväskylässä alkunsa saanut kelpo hattu, olisiko supiturkkia vai mitä lie. valikoimissa oli myös nostalginen, 80-lukulainen, valkoinen pallolakki pitkällä "pupunhännällä", mutta Emppu ei osannut arvostaa äidin nostalgiannälkää niin paljon, että olisi suostunut sitä julkisesti käyttämään. Karvalakki taas on pysynyt päässä lyhyen alkukamppailun jälkeen kohtalaisen tukevasti. Pitkähköt turkisreunat tosin jouduttiin nostamaan hakaneulalla yläasentoon, tuuhea turkki kun haittasi näkyvyyttä.

Eka ravintolakeikka

Eero pääsi ekaa kertaa ravintolaan isänpäivän kunniaksi. Murunen oli puhtaasti maitolinjalla, mutta ehkäpä äidin tuhdimman tankkauksen ansiosta se maito maistui erityisen hyvältä. No, maito nyt on Eerolle maistunut muutenkin, 1kk-neuvolassa viisari värähti jo lähelle kuutta kiloa.

Isoveikka Emppu oli myös neuvolassa mukana. Eemelissä on alkanut ilmetä sellaisia rusinat pullasta -luonteenpiirteitä: porkkanaraasteen seasta syödään vain hedelmät ja Sanna-tädin smarties-pipareistakin vain värikkäät sattumat. Tällä kertaa omaa tahtoa esiteltiin lelujen suhteen. Neuvolan täti sanoi, että huoneeseen voi ottaa jonkun lelun mukaan odotushuoneesta. Se ei Empulle käynyt päinsä; mukaan piti saada koko valtaisa lelulaatikko. Niin se poika sitten työnsi käytävän päähän ja kantoi rapun yli järjettömänkokoisen laatikon täynnä autoja ja traktoreita. Päivän aikana useimmin käytetyt sanat taitavat muutenkin olla "tätä" ja "lisää".

Piirustustaulu

Kun ei veljeä vielä kuulu maailmaan, päästiin juhlimaan Eemelin 2-vuotissynttäreitäkin, ihan ex tempore. Synttärisankarin ja pikkuvieraidenkin mielestä jäntskin lahja oli liitutaulu, piiroksia syntyi jos jonkinlaisia. Äidinkin mielestä kyseessä on aivan loistava piirustustekniikka, kynänjälki irtoaa helposti pelkällä vedellä lähes pinnasta kuin pinnasta. Ja juhlavaatteiden pinnat joutuivat kyllä heti pyykkikoneeseen, Elsa-neidin pinkki bolero etunenässä.

Tiramisun vaahdottaja

Emppu tykkää kaikenlaisista vaahdoista, erityisesti vatkaimesta nuoltuna. Kerma- ja marenkivaahto ovat tosi hyviä, mutta ihan omaa luokkaansa on tiramisuun tehtävä mascarpone-munavaahto. Vaahdottamaan päästiin, kun mummu ja pappa poikkesivat Eemelin etukäteissynttärikahveilla. Ohje pysyy aina samana, sitä ei varioida.

Kanelipullaa

Minä en ole pullanleipojatyyppiä. Edellisen kerran taisin pullaa leipoa laskiaiseksi, kun piti marsipaanipullat saada kasaan. On se hyvä, että Ruotsissa on aloitettu kanelbulledagenin vietto 4. lokakuuta ja otettu se oikein allakkaan. Muistaa täällä Suomen puolellakin joskus pyöräyttää puustitaikinan - ihan vaan sen takia, että on kanelipullan päivä. Eemeli oli kovasti mielissään tämänsorttisesta juhlapäivästä, "pulla" kun kuuluu Empun kymmenen ensimmäisenä opitun sanan joukkoon.

Pikku piirtäjä

Eemelin suosikkiharrastus sisätiloissa, siis kun ei pääse traktorihommiin, on piirtäminen, "piiä" Eemelin kielellä. Harrastukseen ei paljon vaadita, mustekyniä meillä tuntuu lojuvan joka huoneessa ja paperia on lähes yhtä helppo löytää, tässäkin iskän muistilappu. Isommatkin uhmaikäisen kiukunpuuskat saa yleensä taltutettua lupaamalla, että nyt mennään piirtämään, saat liidut. Tai tussit. Hienoja tekniikoita molemmat, taiteilijan vapauden rajoittaminen paperille vaan tuntuu toisinaan kovin haasteelliselta.

Noh, itsepähän aloitin Empun taidekoulutuksen jo vauvaiällä, sen siitä saa. Sitä paitsi Anni-mummun lapsuudenaikaisten traumojen takia meidän suvussa kulkee kasvatusperiaate, että piirustuspaperia ja värikyniä pitää lapsella aina olla. Se juttu liittyi jotenkin kallisarvoisten kirjepapereiden tuhrimiseen ja Koivuniemen herraan. Luojan kiitos minusta ei koskaan tullut tuotteliaampaa pöytälaatikkotaiteilijaa, jonkunhan sitä meidän suvun ite-taidetta täytyy myös kuluttaa.

Eemeli osallistui Elokisoihin

Eemeli otti osaa Nuorelassa järjestettyihin Elokisoihin. Osallistumisaktiivisuus oli huipussaan, ja alle 3-vuotiaiden poikien sarjassa kilpakumppaneita löytyi jopa kolme kipaletta. Empun tulokset kolmiottelussa olivat hienoja: pituutta 22 cm, pallon heittoa ainakin metri ja futiskentän päästä päähän juoksu taisi sujua alle minuutissa. Kaiken kukkuraksi neljännen sijan saavuttanut mitalimies pääsi palkintojenjaon jälkeen Helena-tädin hepan selkään. Ehkä paras laji ikinä.

Uimamaisteri

Eemelistä on sukeutunut helteiden aikaan varsinainen vesipeto. Poika polskuttelee syvemmissäkin vesissä jo tottuneesti kellukkeiden ja uimarenkaan kannattelemana. Alkuun touhu oli lähinnä paikallaa pyörimistä, mutta hetken harjoittelu pelkillä käsikellukkeilla sai myös jalkojen potkimisen liikkeelle (ja mahan täyteen järvivettä hörppimisen ansiosta...) Täytynee jatkaa syksyllä uimahallitreeniä, niin ei pääse uimataidot ruostumaan.