Luurimies

Huimaa tuo mallioppiminen. Eemeli huitelee nykyään ympäri taloa luuri korvalla. Pikkumies ei osaa yhtään selväjärkistä sanaa, mutta tarinaa luuriin riittää jatkuvalla syötöllä. Ja kapulaksikin kelpaa mikä tahansa käteen sopiva. Positiivista sinänsä, eikä taatusti isältään imitoitua, poika osaa tehdä kahta, tai useampaa, asiaa yhtäaikaa: käännellä kirjan sivuja ja puhua luuriin tai hölöttää viivakoodinlukijalaitteeseen ja kirjoittaa samanaikaisesti muistiinpanoja. Äidin uuteen työkalenteriinkin kaveri varasi kokonaisen viikon tammikuusta hienoilla mustekynämerkinnöillä.

Pianon soittoon Eemeli vaatii aina nuotit. Nuottikirjaksi kelpaa mikä tahansa lennokkaasti kuvitettu satukirja, mutta ilman kirjaa ei soiteta. Kuulostaa ehkä hupaisalta ulkopuolisen korviin, mutta nuotteihin visusti pitäytyvä äitinsä ehti jo toivoa, että pojassa riittäisi lahjakkuutta musiikilliseen revittelyyn ja improvisointiin. Se meni siinä se jazz-pianistin ura...

Albóndigas eli espanjalaistyyliset lihapullat

Yllä oleva ei ehkä näytä lihapullataikinalta. Vielä. Alkoi tehdä mieli jotain ei-jouluista. Lihapullataikinaan laitoin:

• 4 kevätsipulia hakkeluksena
• 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1 miedon chilipalon
• reilun kourallisen tuoretta sitruunatimjamia
• 1 munan
• 700 g nauta-sikajauhelihaa
• hiukan perunamuusijauhetta (tai raastettu pieni peruna)
• 1,5 tl hienoa merisuolaa
• mustapippuria

Leivotaan pulliksi ja paistetaan 200 asteessa vajaa vartti. Sitten tomaattikastike:

• 1 sipuli hakkeena (freesaa)
  
• 500g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
• loraus punaista balsamicoa
• 1 rkl intiaanisokeria
• 1 tl suolaa
• mustapippuria

Kastiketta haudutellaan pullien kypsymisen ajan. Kypsät lihapullat kaadetaan tomaattikastikkeen joukkoon. Tarjoillaan patatas bravas -tyylisten perunoitten kanssa, jotka oikaistuna variaationa olivat meillä lohkoperunoita valkosipulimajoneesin kanssa.

Pakkanen paukkuu

Isi ja äiti kävi ostamassa jouluksi uuden kameran. Tästä uhkaa tulla dokumentoiduin joulu ikinä, kun joutuu kameran toimintoja harjoittelemaan... Pirteä pakkaskeli ei Eemelin menoa haittaa. Tosin näillä elohopealuvuilla päikkärit joutuu nukkumaan kuistin suojissa.

Tintitkin viihtyvät takapihan lintulaudalla. Eemelin morttelissa hakkaama maapähkinärouhe on suosikki, hyvänä kakkosena tulee talipallo. Pelkälle kauralle ei vaivaudu kukaan, vaativaista tuo tiaiskunta.

Lähimakkaroita

Haettiin Merosen suoramyynnistä makkaroita. Lammasbratvurstia, Willin lenkkiä eli villisikagrillimakkaraa ja pitkä salamipötkö. Mahtavia tuotteita, saisivat olla laajemminkin jakelussa päivittäistavarakaupoissa. Toki maaseutumatkailu reilun 10 km päähän on myös aina silloin tällöin paikallaan. Saahan sieltä myös nastolalaisia lähimunia, H. Joonan neitsytrypsiöljyä Imatralta ja hollolalaista Valosen tilan juoksevaa lähihunajaa. Tämä jälkimmäinen on gourmet-löytö, jos laskee mukaan ne hyllykilometrit, jotka olen marketeissa juossut kotimaisen juoksevan hunajan perässä... Ja lopputulos on usein ollut purkki, jonka kyljessä lukee "sisältää hunajaa EY:stä ja EY-maiden ulkopuolelta". Haloo!

Makkaroiden kanssa maistui perunasalaatti, johon laitoin:

• perunoita puolikypsäksi keitettynä, kuutioituna
• nippu kevätsipulia (saa talvellakin kotimaista!)
• purkki kapriksia
• 2 rkl täysjyvädijonia
• 1/2 dl neitsytrypsiöljyä
• hiukan juoksevaa hunajaa
• ripaus suolaa
• sitruunamehua
  
• 1/2 kapristen lientä

Omat Matilda-merkkiset perunat ovat tähän aikaan vuodesta niin jauhoisia, että kastiketta kannattaa varata reilusti. Ja sitä sopii jatkaa kapristen liemellä, jos tuntuu jäävän kuivakkaaksi. Pinnalle voi rouhaista mustapippuria.

Vaniljasokeria

Joulu kolkuttaa jo sen verran lähellä, että voi alkaa paljastamaan mahdollisia joulutuliaisia. Vaniljasokeria valmistui vuoden vaihteen sesonkiin rajoitettu erä. Valmistukseen käytin:

• tahitilaisia luomuvaniljatankoja, 40 kpl
  
• tavallista suomalaista sokeria, noin 2 kg
  

Vaniljatangot halkaistaan ja niistä kaavitaan siemenet. Siemenet voi sekoittaa sellaisenaan pölysokerin joukkoon. Jos haluaa hyödyntää myös itse tankoja, voi ne leikata pienemmiksi paloiksi ja pyörittää sauvasekoittimen kuiva-ainemyllyssä samalla kun hienontaa tavallista kidesokeria pölysokeriksi. Tuoretavarana tangot eivät kuitenkaan kovin hienoksi mene, joten lopputulos on syytä siivilöidä. Jäljelle jääneet tangon palat voi purkittaa omaksi karkeammaksi seokseksi, jota voi käyttää jälkiruokiin, jossa pienet kosmeettiset haitat eivät häiritse. Siemenistä tyhjennetyn tangon voi myös laitaa vaniljasokeripurkkiin, jossa se antaa sokeriin makua.

Purkit tulivat Eemelin tyhjentämistä pilttipurkeista. Kansien värjäykseen käytin isännän traktorintuunaus-spraymaalia. Värivaihtoehtoina oliva Claasin vihreä, Valtran punainen, vanhan Valmetin sininen ja runko-osiin ruiskutettava mattamusta, joka pääsi purkkien kanteen.

Vaahteramäen rieska

Kun maas on hanki (3 cm) ja pakkanen paukkuu, niin meidän talo lämpiää pitkälti leivinuunin ja takan avustuksella. Aamuisella paperiroskien ja yhden reilun koivuhalkopesällisen poltolla paistaa hyvin esimerkiksi joulutortut (alauunissa noin 35 min) riisipuuron (yläuunissa noin 2,5 h). Yläuunin lämpömittari näyttää arinan keskivaiheilla 140 astetta, alauunin arvioisin käsituntumalla ehkä hieman alle 175-asteiseksi. Aika leipoa rieskaa:

• 3 dl itse jauhatettuja grahamjauhoja
• 3 dl itse jauhatettuja hiivaleipäjauhoja
• 1 tl hienoa merisuolaa
• 1 tl leivinjauhetta (kuivat aineet yhteen)
• noin 2 dl turkkilaista jogurttia
• 0,5 dl kotimaista rypsiöljyä
• 1-2 dl vettä (kunnes taikina on sopivaa pellille taputeltavaksi)

Märät aineet sekoitetaan kuiviin aineisiin. Taputellaan vaikkapa kahdeksi rieskaksi, pistellään haarukalla ja uuniin paistumaan. Yllä kuvatunlaisessa leivinuunissa meni nelisenkymmentä minuuttia. Sähköuunissa saa varmaan nopsakkaasti, esim. 200 asteessa reilun vartin verran.

Leivinjauhe ei ole välttämätön, jos haluaa littanampaa rieskaa. Ja joidenkin mielestä liika leivinjauhe maistuu läpi...

Tahdon asia

Orimattilan ravintolasceneen on ilmestynyt uusi tulokas, ravintola Tahto. Söin siellä eilen elämäni parhaan, ja ensimmäinen, hevosen sisäfilepihvin punaviinikastikkeen kanssa. Uskomattoman hyvää. Jälkiruokana maistui Kehräämön kreppi lakkahillon ja roquefort-kermavaahdon kanssa. Viihtyisä miljöö, ystävällinen palvelu ja hyvä ruoka. Uskomaton onnenpotku paikallisille saada tuollainen ruokapaikka. Ja sen säilymisen kannalta lähiravintolan valitseminen naapurikaupungin ketjuravintoloiden sijaan on jokaisen oma valinta, Tahdon asia.