Huipulla tuulee

Eemelin ykkösharrastus pihamaalla on lumikasan päälle nousu ja vapaa laskeutuminen. Pojalle on rakennettu hienot liukumäet ja tunnelit lumikasaan, mutta parasta on vaan nousta kasan päälle ja tulla poukkoillen hyppyjen ja mahalaskujen kanssa alas. Suurimmalle vuorelle joutui täti vähän avustamaan, kun kymmenen kapuamisen jälkeen nousuvauhti alkoi hiipua.

Ensimmäinen hammas!

Eerolaisen suusta löytyi pari päivää takaperin ensimmäinen hammas! Ei ihme, että purulelut ovat viime aikoina maistuneet. Korkeuttakin komealla alahampaalla on ainakin milli, ellei pari. Muutenkin orastavaa kiinnostusta ruokailua kohtaan alkaa olla, poika pitää välillä nostaa sitterissä oikein ruokapöytään, että pääsee muiden syömistouhuja seuraamaan. Päällä on uusi leijonankesyttäjän liivi, jonka äiti ompeli tulevia seikkailuja varten. Vetskari ei vaan meinaa leukamuodostelmien vuoksi mennä ihan ylös asti.

Pastanpurija

Emppu tykkää makkarasta ja pastasta. Chorizopasta on siis kaiken järjen mukaan Empun ykkösherkkuja. Haarukankäyttötaidot ovat Eemelillä kohtalaisen kehittyneet, mutta usein kyllä punaista pastaa kulkeutuu nyrkin kauttakin suuhun. Noh, kohta meillä on sitten kaksi sormiruokailijaa. Tervetuloa uusi kuultolakattu koivupöytä, joka juuri puusepältä valmistui! Pääset ehkä vahakankaan alta jouluna ja jonain muuna juhlapäivänä...

Auringonpalvoja

Eero-murunen otti kaiken ilon irti ikkunasta paistavasta kevätauringosta. Samalla kertaa valohoitoa ja ilmakylpyjä, ja vielä vähän viuhdontaa lelutelineen kanssa.

Lisää itua

Tässä on nyt sitä retiisin itua. Taidan kasvattaa astiakaapissa vielä muutaman päivän, lyhyen oloisia ovat vielä. Maku on voimakkaan retiisinen. Alfalfahan (sinimailanen) on, ainakin omasta mielestäni, lähes mauton itu. Mutta eipä ole tullut verrattua aikuiseksi kasvaneeseen alfalfaan, sehän on heinää ja tuolla meidänkin pelloilla kesäisin kasvaa.

Olen tässä pohtinut, että missä oikeastaan menee itujen kasvatuksen ja versotuksen raja. Nyt jos jättäisin nuo retiisit hetkeksi ikkunalle valoon, niistä tulisi yhtä vihreitä kuin näistä alla olevista vesikrassin versoista. Ovatko ne silloin ituja vai versoja?

Auringonkukan versot pääsivät jälkkärin koristeiksi. Eemeli hihkaisi heti annoksen eteen saatuaan, että "kukka". Poika tuntee kasvit jo näin esiasteella. Ei vaan. Kutsuu kaikkia vähänkään vihertäviä asioista kukiksi. Joulukuusikin oli kukka.

Luin puutarhalehdestä jonkun tohtorishenkilön suosittelevan kotimaisia viljoja itujen ja versojen kasvatukseen. Itse asiassa olen jo siementilauksen takapihan laarista tehnyt, toimitusajat vain ovat toisinaan yllätyksellisiä. Pitäisiköhän lähteä itse etsimään... Missäköhän sitä ohraa pidetään? Onko se siinä korkeassa rakennuksessa, jota kai siiloksi kutsutaan? Vai onko siellä kauraa? Ja onko siellä joku esteettömästi saavutettava laari, josta voi vain kahmaista kourallisen taskuun? Vai pitääkö painaa jotain nappeja? Ja tuleeko sieltä tuutista sitten kerralla traktorin peräkärryllinen? Mulle riittäisi pari desiä. On hienoa asua maalla ja olla omavarainen ohran suhteen. Ehkä me tehdään kesällä poikien kanssa ekskursio sinne viljalaarille.

Sherryssä haudutettua härkää

Leivinuuni lämpiää näillä pakkasilla joka päivä. Lämmitysominaisuuksiensa lisäksi se soveltuu erittäin hyvin myös ruoanlaittoon. Puiden polton tai hiilloksen aikaan kuumemmassa alauunissa saa nopeasti ruokaan paistopintaa. Yläuuni on taas omiaan hauduttamiseen. Tänään uunissa kypsyi härkäruukku. Se ei itse asiassa ole kovinkaan kaukana serkustaan karjalanpaistista. Eikä härkäkään ollut vielä nimeltään härkä, kun se meidän navetassa käyskenteli. Mutta kuitenkin. Valmistin ruoan isossa valurautapadassa, Hilja-mummon perintöä. Keraamista pataa en lähtisi hiilloksella kärventämään. Ruokaan tarvitaan:

• n. 1 kg naudanlihaa, paistia esimerkiksi, itse käytin tällä kertaa lapaa
• pikkusipuleita, kymmenkunta
• pari porkkanaa
• 3 laakerinlehteä
• mustapippuria myllystä
• 2 rkl intiaanisokeria
• ripaus suolaa
• n. 2 dl sherryä
  
• n. 1 l lihalientä
• (ripaus suolaa)
  

Paloittele liha sopiviksi suupaloiksi. Laita valurautapata siksi aikaa uuniin lämpenemään. Lorauta pataan öljyä ja laita puolet lihapaloista siinä alauuniin, jossa on edelleen hiillos tai puita palamassa. Kun lihat ovat ruskistuneet, lisää loput lihat ja sipuli ja jatka ruskistamista. Pata kannattaa kesken ruskituksen kääntää, sillä se kuumenee toiselta puolelta huomattavasti enemmän.

Kuori sipulit. Kuori ja paloittele porkkanat. Lisää pataan kaikki loput raaka-aineet. Lihalientä lisätään sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Anna padan hautua aluksi kuumemmassa alauunissa ilman kantta, jotta neste keittyy hieman kokoon. Siirrä miedompaan yläuuniin ja hauduta kannen alla noin kolme tuntia tai kunnes tulee nälkä. Tarjoillaan perunamuussin ja salaatin kanssa.

Salaattin kannattaa heittää tähän vuodenaikaan ituja ja versoja. Meillä kasvaa tällä hetkellä sinimailasen ituja ja uutuutena retiisiä. Vielä ei ole retiisinituja maistettu, idätys kun kestää pussin mukaan viisi vuorokautta. Ja ikkunalta versoo hernettä, vesikrassia (kuvassa) ja auringonkukkaa. Parsakaalin versotus on vielä kokeilematta, mutta siemenet jo odottamassa. Kauran tai ohran oraitakin voisi kasvattaa, jyvät kun saisi tuolta takapihan laarista kohtuu edullisesti.

Eero-pumpero

Eero-pumpero on kasvanut ihan silmissä. Enää ei taida löytyä yksiäkään potkuhousuja, joihin poika mahtuisi. Ei se auta kuin kaivaa isoveikan vaatelaatikot esille ja ruveta etsimään isojen poikien vaatteita. Äitiyspakkauksen soma tammenterhopaita puristaa ranteista. Eipä ole mallissa huomioitu rannemakkaroita.

Eerokin sai sitten traktoripaidan, samanlaisen kuin Eemelillä. Ja luulin jo päässeeni yli vaippojen ompelusta. Sitten rupesin kuitenkin kaivelemaan kaapista kankaanpaloja, ja löytyihän niitä. Seitsemän vaippaa tuli. Ja oikeastaan ihan tarpeeseen, pojat kun käyttävät tätä nykyä samankokoisia vaippoja. Emppu ei toivottavasti enää hirveän pitkään.

Äiti on potenut viime aikoina hirveää tekstiiliteollisuusmorkkista. Kun vaateteollisuus kiina- tai intialaistuu. Ja halavalla tehdään kertakäyttölaatua. Ja myydään halavalla ostovoimaisille länsimaalaisille, jotka ostavat kun halavalla saa. Ihan syvältä. Suomessa vaatteita ei ole valmistanut pitkiin aikoihin juuri kukaan, ja aina vaan korkeamman koulutustason töitä ulkoistetaan Aasiaan. Siis ihan oikeasti, oikeudenmukaisessa maailmassa, kulutushyödykkeet tuotettaisiin tässä lähellä ja niistä maksettaisiin lähituotannon mukainen hinta. Tulisi varmaan ostettua vähän tarkemmin harkiten noita rätei ja lumbui.

Lievittääkseen maailmantuskaansa äiti ajeli Ruskovillaan ja osti pojille ja itselleen lähituotettua vaatetusta. Nyt täällä sitten hykerrellään villakalsareissamme tyytyväisinä reiluja ostoksiamme...