Kesäkanat tulivat

Kesäkanat ottivat tänä vuonna varaslähdön ja tulivat jo ennen kesää. Tuleepahan sitten pääsiäismunat ihan omasta takaa. Hämmentyneet kanaset tutkivat hieman ujon oloisina uutta yksiötään, jossa joutuvat kortteeria pitämään kunnes säät lämpenevät. Pistetään pihatarhaan verkko katoksi niin saavat sitten ihan lintuinfluenssasäädösten mukaisesti käyttää ulkopatiotaan jo ennen kesäkuun alkua. Säädöksistä puheen ollen, nyt kai pitäisi kaikkien yksikanaistenkin henkilöiden ilmoittautua maaseutuviranomaiselle rekisteriin. Isäntä muisti vasta muutama viikko sitten käydä sinne ilmoittamassa, ettei enää olla kotieläintila. Ja minä kävelen nyt uusi planketti kädessä sisään, että eipäs kun ollaanpas.

Laitoin kanasille tervehdykseksi laatikollisen auringonkukanversoja. Vaan en kyllä rupea versoja jatkuvalla syötöllä rouville kasvattamaan, saavat hetken odotella, että piha puskee voikukkaa ja makeaa vesiheinää. Siihen asti mennään jyvälinjalla.

Kaa kaa kanat läks

Käsitteeseen "kesäkana" kuuluu tietty ajallinen rajallisuus. Kesä meni ja pakkasten alettua alkoivat kanastemmekin päivät olla luettuja. Emppu oli tietämättään valmistautunut aiheeseen katsomalla Kananlento-elokuvan ehkä viiteenkymmeneen kertaan. Kaksivuotiaalle ei tarvitse vielä sen kummempia selitellä kanojen siirtymisestä autuaammille kuopsuttelumaille. Ensin kaa kaa kana vaan oli tarhassa ja sitten se on padassa. Ei siinä sen kummempaa.

Rintafileet ja koivet odottelevat vakuumipusseissa pakastusta. Hans Välimäen kukkoa viinissä -ohje on jo katsottuna. Kissu on myös erittäin kiitollinen herkkuboksistaan, johon säästettiin paremmin ja vähän huonommin tunnistettuja sisäelimiä. Rangoista keittelin kanalientä, kahdellakin eri maustemaailmalla.

Timjaminen kanaliemi

• 4 kananrankaa
• 3 porkkanaa
• 2 sipulia
• 1 dl pilkottua varsiselleriä
• nippu tuoretta persiljaa
• 8 laakerinlehteä
• 3 rkl kuivattua timjamia
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Valkosipulinen kanaliemi

• 3 kananrankaa
• 2 porkkanaa
• 1 reilu palsternakka
• kuivattua persiljaa
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 sipuli
  
• kuivattua chiliä
• 5 laakerinlehteä
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Kanojen päälle kaadetaan kylmää vettä niin että ne peittyvät. Kun vesi kiehuu, useiden ohjeiden mukaan pinnalta pitää kuoria vaahto. Näistä tuoreista lihoista vaahtoa ei kuitenkaan syntynyt. Pilkotut juurekset, sipuli ja mausteet lisätään joukkoon. Haudutetaan noin kaksi tuntia. Siivilöidään. Jäähdytetään. Pinnalta kannattaa kuoria rasva ennen pakastamista.

Ensimmäisenä ruokalajina timjamiliemestä valmistui braatvurstisoppa, johon tuli myös palsternakkaa, paprikaa ja juustotortelliineja. Ruokaa Eemelin mieleen.

Nokkosta - kanoille ja kuninkaallisille

Mummolan lapsuudenkesinä Hilja-mummo väänsi kanasille joka päivä nokkospöperön. En ole löytänyt autenttista ohjetta mistään - toimin vain suullisen perimätiedon varassa - mutta tähän tapaan meillä syntyy kanojen nokkosherkku, jota voisi kutsua myös nokkosohratoksi:

• 2 litraa kiehuvaa vettä
• puska nokkosia
• loraus kalanmaksaöljyä
• 0,5 - 1 l rikottua ohraa
• 0,5 - 1 l vettä
  

Leikataan iso puska nokkosia. Pienet nokkoset voi upottaa suoraan kuumaan veteen, isommista kannattaa riipiä lehdet, sillä varret ovat puisia. Nokkosten annetaan levätä hetkinen ja kuuma vesi kaadetaan pois. Saksitaan nokkosia hiukan pienemmiksi. Sekaan öljy, ohra ja sen verran vettä, että muodostuu sopiva pöperö. Tarjoillaan jäähtyneenä kanasille.

Tällä kanojen ruokavaliolla tähtään siihen, että meidän perhe saa rasvahappokoostumukseltaan loistavia munia. Omega-3:ia kun saa kalojen lisäksi myös lehtivihreästä (tai siis ne omegat tulevat kaloihin levän lehtivihreästä). Lehtipitoinen ruokavalio olisi siis suositeltavaa kanojen lisäksi myös ihmisille, ja se asiahan on pian kunnossa, kun kasvimaalta puskee pinaattia, mangoldia, paksoita, rucolaa ja viittä sorttia eri salaatteja.

Nokkosten erinomaisuus on sitä paitsi havaittu myös paremmissa piireissä. Vickan ja Daniel nauttivat hääillallisellaan nieriää nokkoskastikkeessa. Huomionarvoista on myös raparperin löytyminen häämenusta, keittiömestari tuntuu olevan ajan hermolla kauden parhaiden raaka-aineiden suhteen.

Kaa-kaa tuli taloon

No nyt ne sitten tulivat, kanaset. Eemeli on rakentanut iskän kanssa navetan vanhaan maitohuoneeseen pesät ja orret. Muuten tila on sisustettu oljella ja muutamalla pehkupaalilla. Kanaset tosin tykkäävät muokata sisustusta mieleisekseen, pesiin on ainakin saatava kotoisat oltavat, ennen kuin munan voi pyöräyttää.

Pihalle on rakentumassa ulkoaitaus, jonne typykät pääsevät haukkaamaan happea. Kanasia on kaikkiaan seitsemän ja ne edustavat hy-line-rotuisia eläkeläisrouvia lähikanalasta, Kärkölän Mäkelän tilalta. Kai noin vuoden verran munineita kotkottajia sopii eläkeläisiksi jo tituleerata, varhaiseläkeläisiksi ainakin.

Eemeli kutsuu kaikkia lintuja kokoon ja rotuhaaraan katsomatta yleistermillä "kaa-kaa". Kaveri on innokas heittämään kaa-kaalle jyväsiä. Kissu taas luikkii kauas, kun kanalan ovea raottaa, se ei taida vielä olla sinut uusien tulokkaiden kanssa.

Aamulla yhdessä pesässä oli yksi muna! Ja päivällä kaksi lisää! Ruskeista kanoista näyttää tulevan ruskeita munia. Valkoisista varmaankin sitten valkoisia, meillä tosin kaikki kaa-kaat ovat ruskeanvärisiä. Kun en ollut niin tuoreita munia aikoihin syönyt, tulipa opittua sekin, ettei ihan suoraan kanan alta kannata munaa ruveta keittämään. Siitä ei nimittäin irtoa kuoret. Leivontahommissa ne kyllä tuntuivat toimivan heti uutuuttaan.