Pari vaippaa taas

Surauttelin valmiiksi pari laatikossa leikattuna lojunutta vaippaa. Kokeilin laittaa kuviollista pul-kangasta siivekkeisiin. Aiemmin tarran alle tikatut kuvat ovat tehneet neulanreikiä hiukan kriittiseen kohtaan etupuolelle, joten jospa nämä kuviot toimisivat paremmin. Sisäpintaan tuli vihreää coolmaxia ja imuksi bambufleece-kierrätysfroteepyyhe -yhdistelmä.

Funktionaalinen mustikkapiirakka

Mustikoita riittää. Ajattelin pyöräyttää vähän terveellisemmän version mustikkapiirakasta, ettei tämä jatkuva leivonnaisten syönti käy turmiolliseksi. Pohjaan tuli:

• 2 luomukananmunaa
• 1 dl valkoista sokeria
• 1,5 dl intiaanisokeria (munat ja sokerit vaahdotetaan)
• 150 g voisulaa
• 1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä (sekoitetaan voisulaan)
• 2 dl spelttijauhoja
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta (leivinjauhe jauhoihin, voisulaa ja jauhoja vuorotellen sekoittaen taikinaan)

Taikina levitetään nuolijalla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sitten kermaviilitäyte:

• 1 prk kermaviilia
• 1 muna
• vajaa dl raakaruokosokeria (ei värjää kermaviiliä ihan ruskeaksi, kuten inkkari)
• pari tl omatekoista vaniljasokeria
  

Kermaviilitäyte ja mustikat levitetään taikinan päälle. 200 asteessa noin 25 minuuttia kiertoilmalla.

Noh, tämän tuotteen funktionaalisia vaikutuksia ei ole ehkä tieteellisesti tutkittu, mutta ainakin kylmäpuristetun rypsiöljyn ansiosta piirakassa on:

• omega-3, -6, -7 ja -9
• E- ja K-vitamiinia
• Ubikinonia eli K10
• lesitiiniä ja kasvisteroleita

Intiaanisokerista piirakkaan taas tulee:

• kalsiumia
• fosforia
• rautaa
• natriumia
• kaliumia
• B-vitamiinia
• niasiinia ja
  
• lukuisia aminohappoja

Puhumattakaan kuitupitoisen speltin ja mustikan terveysvaikutuksista.

Rucolakanaa

Rucola on villiintynyt kasvamaan pitkiä kukkavarsia navetan edustalla. Kiskoin osan sinappikaaleista juurineen irti, jospa siihen kylväisi uusia. Pienet pippuriset lehdet saivat survaimessa seurakseen:

• muutaman lusikallisen pinjansiemeniä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• pienen valkosipulinkynnen ja
  
• suolaa ja mustapippuria myllystä.
  

Tästä syntynyt rucolapesto meni kanafileiden kylkeen ja pannuun paistumaan. Eemelin rucolakana syntyi, kun keitetyt kananpalat ja peruna sotkettiin tiskaamatta samalla survaimella, jolla olin tehnyt peston.

Lisäkkeenä syötiin perunoita omalta maalta. Onni on oma perunamaa, kyllä ne vastanostetut potut sen verran hyviä ovat.

Mustikkasuu

Mustikat ovat kypsiä, oh happy days! Mummo ja vaari kävivät mustikassa ja tätä nykyä meillä syödää aamu- ja iltapalaksi mustikkapöperöä. Sitä saa kun sekoittaa:

• kupillisen haarukalla murskattuja mustikoita
• 2 rkl talkkunaa
• vähän (intiaani)sokeria

Mustikkapöperöstä saa ihan salonkikelpoisen jälkiruoan, kun lisää päälle vähän kermavaahtoa.

Eemeli linkoaa salaattia

Empun mielestä tämän hetken vimpaimista ehdoton ykkönen on salaattilinko. Jos vaan kiinnostus säilyy, niin sitä hommaa tulee jatkossa riittämään, äiti lupaa.

Tillipestoa

Jos ainainen uudet perunat ja silli käy kyllästyttämään (sitä ei ole vielä näköpiirissä), hyvä lisäke uusille perunoille on tillipesto. Sopii myös monenlaisen kalan kaveriksi. Pestoon laitoin:

• suuren nipun tilliä maalta
• 1/2 dl pinjansiemeniä
• 1/2 dl manteleita
• 1 ison valkosipulinkynnen
• noin 1 dl oliiviöljyä, kylmäpuristettua
  
• suolaa myllystä

Ja nämä siis sekaisin sauvasekoittimella. Valmista pestoa tuli varmaankin noin 2 dl, iso tillinippu menee yllättävän pieneen. Öljyä kannattaa lisätä vähän sen mukaan, haluaako ennemmin tahnaa vai kastiketta.

Valkosipulista pottupizzaa

Ylijääneet uudet perunat löysivät tänään itsensä pizzasta. Tomaattikastikkeeseen tuli:

• paseerattua tomaattia
• 4 valkosipulin kynttä
• kuivattua timjamia (satoi, en viitsinyt hakea yrttimaalta tuoretta)

Pizzan päälle tuli:

• uusia perunoita slaisseina
• vuohenjuustoa
• aurinkokuivattuja tomaatteja
• vähän tavallista kinkkua
• juustoraastetta
• tuoretta mäkimeiramia (kasvaa ihan rapun pielessä, niin saa sadesäälläkin noudettua)