Kirjolohta ja sitruunajogurttia

Kaupasta tarttui mukaan kokonainen kirjolohi. Olin kyllä ajatellut ostavani filettä, mutta kun kalatiskin taulun mukaan kokonaiset kalat oli pyydetty juuri edellisenä päivänä Perämerellä, niin tuore tavara vei voiton. Ruokaohjelmissahan telkkarikokit tunkevat kokonaisten kalojen sisään kaikkia jänniä juttuja, jotka maustavat kalan kypsyessään. Meiltä löytyi tähän hätään:

• 1 sitruuna
  
• pala tuoretta inkivääriä
• 5 valkosipulin kynttä
• rosmariinia (kasvoi vielä rapun pielessä ja nykäisin sen samalla reissulla ruukkuun sisälle talvehtimaan)
• savusuolaa, mustapippuria

Raasta sitruunasta kuori kastiketta varten ja viipaloi loppu hedelmä. Viipaloi myös inkivääri ja veitsen lappeella tömäytetyt valkosipulin kynnet. Hakkaa rosmariiniä hiukan veitsen hamarapuolella, jotta siitä irtoaa makua. Mausta kala hyvin sisältä suolalla ja pippurilla. Käytin savuaromilla maustettua suolaa, mutta merisuola sopii yhtä hyvin. Tunge loput ainekset sisään ja laita uuniin 200 asteeseen paistumaan noin puoleksi tunniksi. Poista kypsennetyn kalan päältä nahka ja ripottele sille vielä hienoa merisuolaa.

Kuningasajatukseni oli laittaa jo ennestään hiukan kitkeränmakuista vihreää paprikaa samalle vadille kypsymään. En suosittele. Sai vain inkivääristä ja sitruunasta lisää kitkeryyttä. Samaan aikaan uunissa kypsyvät myös lohkoperunat ja -porkkanat. Sillä aikaa voi valmistaa jogurttikastikkeen:

• sitruunan raastettu kuori
• loraus sitruunamehua
• suolaa, pippuria
• 1 tl sinappia
• (1 rkl sitruunalikööriä)
  
• 2 dl paksua turkkilaista jogurttia

Sekoita ainekset keskenään ja tarjoa kalan kanssa. Komeron perukoilla oli limoncello-pullon pohja, jota lorautin hiukan jogurtin joukkoon, mutta kastike pärjää hyvin ilmankin.

Vihreä menninkäinen

Eeron garderobin uusin tulokas on kirkkaanvihreä haalari, johon puettuna poika näyttää pieneltä pörröiseltä maahiselta. Haalari päällä Eero matkusti tänään mummolaan, ja viihtyi siellä kokonaista kolme tuntia pulloon pumpatun maidon turvin. Äiti pääsi kampaajalle. Tajusi sentään tehdä päälleen jotain ennen ristiäisiä. Hyvänä herättelynä toimivat ristiäiskutsua varten napatut perhepotretit, joissa nököttää kolme komeaa miestä ja nuhjuinen äiti, jonka tukka hapsottaa. Noh, pääasia, että pojat näyttää hyvältä...

Valkosuklaiset pistaasineliöt

Pappi sai taas kahvia juodakseen. Ristiäispappi siis. Ajattelin kunnostautua leipomisen saralla ja pyöräytin papille valkosuklaisia neliöitä. Näitä voisi kai kutsua brownieiksi, mutta kun se brown-ainesosa on nyt valkea, niin mitä lie whitieita nämä nyt sitten ovat. Pistaasineliöitä vaikka. Taikinaan tuli:

• 150 g valkosuklaata
• 75 g voita
• 3 munaa (vielä riittää omien kanojen munia, vaikka harvenemaan päin ovatkin)
  
• 1 dl valkoista sokeria
• 1,5 dl intiaanisokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• n. 3 dl kuorettomia pistaasipähkinöitä, rouhi
• 1 dl kuivattua omenaa pieninä paloina

Lohko suklaa mikronkestävään kippoon ja laita päälle voi. Sulata varoen mikrossa, aina välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä jonkin verran. Vatkaa munat ja valkea sokeri vaahdoksi. Lisää intiaanisokeri ja jatka vielä vaahdottamista. Sekoita valkosuklaa-voiseos munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Itse käytin tavallista uunipeltiä ja levitin taikinaa noin 2/3:lle pinta-alasta. Iso lasagne-vuokakin sopisi, jos haluaa vähän paksumpia leivonnaisia. Paista 200 asteessa kiertoilmauunissa reilut 10 minuuttia, kunnes pinta näyttää jähmettyneeltä. Anna jäähtyä ja leikkaa neliöiksi. Pinnalle tomusokeria ja saisi olla jotain muutakin koristusta. Hyvästä maustaan huolimatta ovat aavistuksen aneemisen näköisiä... Karpaloita?

Haukotus

Eero-murunen on tyytyväinen kyläilijä. Slipoveri päälle ja menoksi, autossa nukutaan ainakin takuuvarmasti. Eero heitti elämänsä neljännen kyläilykeikan Mäntsälässä. Samalla kaavalla ne menee; aikuiset juo kahvia ja jorisee omiaan, Emppu-veikka taas vetää omaa showta. Pasi-setä onnistui nappaamaan muutaman kuvan ristiäiskutsuja varten. Kamerakin säilyi ehjänä Eemelin yllätyshyökkäyksistä huolimatta. Juustoportin myymälässä ei ollut ihan yhtä hyvää tuuria, kaupan täti ei oikein ollut iloinen rikkinäisistä hillopurkeista lattialla...

Lohta ja ilmakuivattua kinkkua

Olin aikeissa valmistaa lohta saltimbocca eli annospaloja ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä. Ajanpuutteen vuoksi kaikkea ei kuitenkaan voi aina saada, eikä tehdä. Tästä tuli oikoversio: lohi rasiasta vuokaan, kannattaa olla ruodoton versio. Ja päälle sitten:

• suolaa, pippuria
• 3 kuutiota salviapestoa pakastimesta
• reilu loraus sitruunamehua
• paketillinen ilmakuivattua kinkkua

Rouhi kalan pintaan suola ja pippuri. Levitä pintaan myös sulanut pesto ja lorauta sen päälle sitruunamehua. Levitä kinkkuviipaleet päälle. Uuniin 200 asteeseen noin 20-25 minuutiksi, riippuen vähän kalan paksuudesta. Siinä vaiheessa Eero taisikin jo herätä. Mutta ruoka oli uunissa, no panic. Eemeli kutsui kinkkua juustoksi. Pojalla on vielä oppimista; kaikki hyvä ruoka maailmassa ei ole juustoa.

Sinappiset silakat

Syksyllä tekee aina mieli silakkapihvejä. Kun Eero nukkua tuhisteli aamupäivää ja mummo vietti syyslomaansa Empun kanssa pihamaalla, pääsin pihvien paistoon. Silakkafileiden väliin laitoin tahnan, johon tuli:

• 2 rkl maalaisdijonia, sitä sellaista, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina
• 2 rkl majoneesia
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl valkopippuria
• 1 tl kuivattua tilliä
  
• kourallinen hienonnettuja tuoreita yrttejä, tänään meni persiljaa ja lehtiselleriä, kun vielä sinnittelivät kasvimaalla hengissä

Silakkafileitä minulla oli puolisen kiloa. Levitä puolet fileistä nahkapuoli alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita täytteen aineet ja levitä tahna fileiden päälle. Lisää päälle toiset silakkafileet nahkapuoli ylöspäin. Fileiden pintaan voi sipaista sulatettua voita ja ripotella karkeita ruisjauhoja (jäljittelee makua, jonka menettää, kun ei vaivaudu pihvejä pannussa paistamaan). Uuniin 200 asteeseen vartiksi.

Ja majoneesista sen verran, että kannattaa ostaa sellaista ihan oikeaa. Eli tuoteseloste alkaa "öljyä, kananmunia, jne...". Ne vedellä ja emulgointiaineella alkavat "majoneesit" voi jättää hyllyyn heikkouskoisempia odottelemaan. Ja kun majoneesipurkki tuli avattua, siitä saa myös hyvän kastikkeen silakoille:

• 1 dl majoneesia
• 1 dl kermaviiliä tai jogurttia
• 2 tl dijonsinappia
• 1/2 tl suolaa
• ripaus valkopippuria
• loraus juoksevaa hunajaa
  

Ja lisäkkeenä oli perunoiden lisäksi Empun suosikkia, porkkanaraastetta. Kun en itse jaksa porkkanoita sillä pienireikäisellä osalla raastinta mehukkaaksi raastaa (makumuisto mummolan kesistä), lorautan raasteen joukkoon hieman sitruunamehua ja ripottelen hivenen sokeria. Löysin kaupan hyllyltä hiljattain koivusokeria eli 100-prosenttista ksylitolia sirotinpurkissa. Sitä on syöty raasteen seassa, vielä muihin juttuihin en ole ehtinyt kokeilemaan.

Meillä tuoksuu tuore leipä

Viileän yön jäljiltä oli kiva lämmittää leivinuunia. Pienellä puhelinsoitolla sai vielä mummon houkuteltua naapurista hiivaleipätaikinaa vääntämään. Muutaman tunnin päästä oli mukava uskotella kyläilijöille, että "juu, lämmitin tässä uunin ja leivoin hiivaleivät viikon vanha lapsi kainalossa ja vanhempi kiinni puntissa". No, ei se varsinaisesti läpi mennyt.

Höyryävän kuuma leipäviipale ja päälle voita, joka sulaa leivän lämmössä. Paahteista arinan makua maistellessani mietin, kuinka etuoikeutettuja ovat ihmiset, jotka saavat syödäkseen hyvää, tuoretta leipää. Komerossa jo viikon olomuotoaan muuttamatta viihtynyt sämpylä-jumpula-vimpula-pussin loppu päätyi kaikkine E-aineineen kanojen ruoaksi. Anteeksi, kanat.