Traktoripaita traktorimiehelle

Kävi sitten niin tässä joku päivä lastenvaatenettikaupassa, että ei löytynyt toivottua paitaa vaan löytyi kangas. Siinä sitten pohdin hetken, koskaan kun en ole paitaa ommellut, että viitsinkö sen kangaspakan ostaa. Niin kävi, että posti kiikutti kankaan, eikä auttanut muu kuin kaivaa ompelukone esiin ja alkaa selaamaan kaavalehtiä.

Eemeli ei varsinaisesti arvosta pukeutumisleikkejä, joten suurin huolenaiheeni - mahtuukö pää kaula-aukosta - ratkeaa vasta huomenna. Tai sitten ratkeaa sauma. Aamupottailun jälkeen on Eemelistä ainoa oikea aika pukea päälle uusia vaatteita. Eero sentään tuntuu arvostavan äidin vaivalla kokoon harsimaa vaatekappaletta. Voikin olla, että seuraava paita ommellaan Eerolle.

Mustikkaiset muffinssit

Olen lueskellut viimepäivinä kirjaa Mustikka, ruis ja rypsi - voimaruokaa Suomesta. Kirjan pääteesinä tuntuu olevan, että meidän pohjoisen asukkien ei pitäisi kadehtia kovassa huudossa olevaa välimerellistä ruokavaliota, kaikki hyvät raaka-aineet, terveelliset ja maultaan erinomaiset, löytyvät ihan tästä läheltä. Lähdin kokeilemaan jälleen kerran leseiden upottamista leivonnaisiin tämän kirjasta löytyneen ohjeen pohjalta. Hieman sooloilin: margariinit voiksi, jogurtti turkkilaiseksi (sitäkin saa nykyään kotimaista Juustoportin valmistamana) ja sitä rataa. Muffinseihin laitoin:

• 2 kananmunaa
• 0,5 dl valkoista sokeria
• 0,5 dl intiaanisokeria
• 100 g voita
• 1 dl turkkilaista jogurttia
  
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl grahamjauhoja
• 1/2 dl vehnäleseitä
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 dl jäisiä mustikoita

Vaahdota munat ja valkea sokeri. Lisää tumma sokeri vaahdotuksen loppuvaiheessa. Sulata voi varoen mikrossa. Sekoita sulanut voi, jogurtti ja yhteen sekoitetut kuivat aineet taikinaan ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi jäiset mustikat. Jaa muffinssivuokiin. Taikina on melkoista paksua tököttiä, mutta muotoutuu kyllä lämmetessään kohtuullisen kauniiksi leivonnaisiksi. Itse sain tästä määrästä noin 10 muffinssia suurehkoihin silikonivuokiin. Paista 200 asteessa reilut 15 minuuttia.

Toinen luvussa oleva teos on Omin sormin suuhun. Tässä jo odottelenkin, milloin pääsen Eerolle mustikoita syöttämään - omin sormin. Mahtavat sotkut tuon sortin ruokailuista ainakin saa, mutta lupaahan kirja, että sormiruokailevasta toisesta lapsesta tulee huomattavan paljon kaikkiruokaisempi ja suurempi kulinaristinen nautiskelija kuin purkkitavaraa saaneesta esikoisesta. Kuinka suuri herkkusuu Eerosta tuolla menetelmällä saadaankaan...? Eemeli kun on toistaiseksi syönyt lähes kaikkea, lähipäivinä mm. lohenmätiä, blinejä, papuja, chorizoa, parsakaalia (kattilallisen), alfalfan ituja ja äidin tekemää tahinista paputahnaa, jota kai voisi hummukseksikin kutsua. Tosin tänään jätti syömättä leivän päälle laitetun kokonaiset basilikan lehden. Eero varmaan syö sitten senkin.

Eero oppi kääntymään

Avain lasten kääntymäänoppimiseen on jämäkkä alusta. Ei se auta laittaa lapsia köllimään yltiöpehmeille lampaantaljoille tai upottaville olkkarinmatoille. Tiukkaan kudottu rättimatto alle ja jo kääntyy. Tänään tuli testattua. Hyvä vireystila, massussa sopivasti maitoa, pumpelomassu jämäkästi maton päälle, kädet ehkä hiukan etuasentoon ja siitä köllähtää komeasti vatsansa ympäri selälleen! Kolmen toiston jälkeen sitten uni voittikin. Ei meillä lasketa, mutta veljensä oli aikoinaan aika samanaikainen.

Leseitä Runebergille

Myllyssä kun teettää jauhoja, niin kylkiäisenä tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä jättipussi leseitä. Kaikkia viljan kuoriosia ei kannata jauhoihin upottaa, vaikka meillä grahamia kuluukin reilu ämpärillinen vuodessa. Noh, keksin sitten upottaa tätä yltiöterveellistä superruokaa runebergin torttuihin, niissä kun nyt on muutenkin kaikkea karkeampaa täyttöainesta. Taikinaan tulee:

• 2 kananmunaa
• 1 dl valkeaa sokeria
• 2 dl intiaanisokeria
• 2 dl kuohukermaa
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl mantelirouhetta
• 200 g sulatettua voita
• 2,5 dl korppujauhoja
• 1,5 dl vehnän leseitä
• 2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
• 2 dl grahamjauhoja

• vadelmahilloa (etuoikeutettuja ovat ne, jotka keräsivät villivadelmia viime kesänä...)
• sokeri-vesikuorrutetta
  

Vaahdota munat ja valkea sokeri. Lisää vaahdotuksen lopussa intiaanisokeri ja vatkaa kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa. Sekoita kaikki kuivat aineet. Sulata voi mikrossa ja kaada jääkaappikylmä kerma sen joukkoon. Lisää kerma-voiseos munavaahtoon ja lopuksi kuivat aineet.

Tästä määrästä taikinaa saa noin 12 reilun kokoista leivosta, jos paistaa ne esimerkiksi korkeahkoissa silikonisissa muffinssivuoissa. Jaa taikina vuokiin ja tasoita hiukan pintaa esimerkiksi nuolijalla. Paista 200 asteessa noin 12 minuuttia. Varo ylikypsentämistä, sillä leseet tekevät taikinasta muutenkin aavistuksen kuivakampaa. Anna leivosten jäähtyä vuoissaan, kunnes saat ne irrotettua. Kaiva teräväkärkisellä pikkulusikalla leivosten päälle isot montut vadelmahilloa varten. Eemeli heräsi päiväunilta tässä vaiheessa ja auttoi auliisti monttujen kaivamisessa ja monttuaineksen loppusijoittamisessa, suuhun. Täytä kuopat hillolla ja pursota reunalle kaunis rinkula sokeri-vesikuorrutuksella.

Suklaakakkua

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksesta, jossa ihmisten mielestä suklaakakussa kulminoituu kaikki paheellisuus, mitä ruokaan voi liittää. Itse ihmettelin, mitä syntiä nyt suklaakakun syömisessä silloin tällöin on. Löydettyäni tämän kakkuohjeen, pystyn kyllä aavistelemaan, mistä moinen maine saattaa johtua. Kallenpäivän kakkupohjaan tuli:

• 250 g tummaa suklaata
• 250 g voita
• 5 munaa
• 3/4 dl sokeria (osa esim. intiaanisokeria)
• vajaa 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 80 g mantelijauhetta

Sulata suklaa ja voi hitaasti vesihauteen päällä kulhossa. Vatkaa munat ja sokeri niin tiukaksi vaahdoksi kuin saat. Valkea sokeri vaahdottuu munien kanssa paremmin, mutta osaksi voi käyttää tummaa raakasokeria. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää munavaahtoon. Lisää mantelijauhe ja suklaa-voiseos. Sekoita hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada seos vuokaan ja paista 160 asteessa noin 35 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Kakun päälle tulee vielä suklaakuorrutus:

• 150 g tummaa suklaata
• 1,5 dl kuohukermaa

Kuumenna kermaa ja paloiteltua suklaata hitaasti kattilassa sekoitellen kunnes seos on tasainen. Anna jäähtyä ja paksuuntua hetken. Halkaise kakku ja levitä väliin kerros suklaata. Kaada loppu seos kakun päälle ja anna myös valua reunoille. Raasta tai vuole kuorimaveitsellä valkosuklaasta lastuja koristeeksi.

Eemeli oli innokkaana mukana kakun leivonnassa, varsinkin kulhojen nuoleminen oli kivaa.

Aurajuustoetanoita ja salviapottuja

Loppiaismenun teemana oli komeron ja pakastimen tyhjennysviikot. Komerosta löytyikin pari säilykepurkkia etanoita, joiden päiväys kyllä lupasi auliisti sisällön säilyvän vielä parin vuoden pähän - pistettiin kuitenkin poskeen tässä vaiheessa. Etana-alkupalaan tarvitaan:

• 2 prk säilyke-etanoita, n. 30 kpl
• 100 g voita
• 1/2 pkt aurajuustoa
• 5 valkosipulinkynttä
• 1/2 dl hakattua persiljaa, pakastettu sopii hyvin
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä

Valuta etanat ja huuhtele ne lävikössä kylmän veden alla. Asettele etanapannuihin tai laakeaan kuppiin. Pehmitä voita varovasti mikrossa muutamien sekuntien ajan. Sekoita joukkoon murennettu aurajuusto, hienonnetut valkosipulinkynnet, persilja, suola ja pippuri. Laita jokaisen etanan päälle kunnon nokare voiseosta. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes etanoiden pinnalle jääneet aurajuustonokareet saavat hiukan väriä, noin 15-20 minuuttia. Tarjoa etanoiden kanssa pehmeää leipää, jonka avulla voi syödä etapannun koloihin jääneen sulaneen voin.

Etanoiden kanssa tarjottiin hapokas alkudrinkki, edelleen kaapintyhjennysteeman hengessä. Uudesta vuodesta jääkaappiin oli jäänyt puolikas vinho verde -pullo, jota ei kukaan ollut edes sulkenut vakuumikorkilla, vaikka niitäkin kaapeissa pyörii. Aavistuksen oli viinin oma hapokkuus korostunut, näin kauniisti ilmaistuna... Noh, hiilihaptetulla vedellä 1:1 laimennettuna ja kauniista lasista tarjoiltuna, oli oikein sopiva juoma etanoille.

Muuta pakastimen uumenista löydettyä olivat naudan sisäfilee, joka paistettiin pihveiksi, ja kantarellit, joista tuli kermainen kastike. Lisäkkeeksi synttyi salviapottuja, joihin tarvitaan:

• 1/2 kg perunoita
• rypsiöljyä
• suolaa
• salvianlehtiä, myös pakastetut sopivat
  

Pese perunat. Halkaise pienemmät puoliksi ja leikkaa isommat kolmeksi viipaleeksi. Voitele uunipellin päälle asetettu leivinpaperi reilusti rypsiöljyllä ja ripota sen päälle suolaa. Aseta perunaviipaleiden leikkuupinnalle salvianlehti laita ne lehtipuoli alaspäin uunipellille. Voitele perunat öljyllä myös päältä ja ripottele vielä suolaa. Paista 200 asteessa reilut 20 minuuttia. Kypsyyttä voi kokeilla hammastikulla.

Karvalakkimeininkiä

Päätin tässä joku päivä, että Eemelille on saatava kunnon karvalakki. Katselin ensin kaupoista ja kirppareiltakin, mutta vastaan tuli vaan sellaisia keinokarvatekeleitä. Mietin jo, että pitääkö tässä jostain huutonetistä lähteä vintagelakkia metsästämään, kun Kalle sanoi, että "onhan noita", vintillä nimittäin. Ja komeroiden perukoilta löytyi kuin löytyikin vanha lasten karvalakki, Fredrikssonin tehtaalla Jyväskylässä alkunsa saanut kelpo hattu, olisiko supiturkkia vai mitä lie. valikoimissa oli myös nostalginen, 80-lukulainen, valkoinen pallolakki pitkällä "pupunhännällä", mutta Emppu ei osannut arvostaa äidin nostalgiannälkää niin paljon, että olisi suostunut sitä julkisesti käyttämään. Karvalakki taas on pysynyt päässä lyhyen alkukamppailun jälkeen kohtalaisen tukevasti. Pitkähköt turkisreunat tosin jouduttiin nostamaan hakaneulalla yläasentoon, tuuhea turkki kun haittasi näkyvyyttä.