Nokkospolentaa

Piti keksiä paistin painikkeeksi välillä jotain muuta kuin perunamuussia. Pakastimessa on onneksi vielä viimekeväisiä nokkosia. Polentan liemeen voisi laittaa valkoviiniäkin, mutta maanantaiversio oli pelkästä kasvisliemestä. Maissipuuroon tuli:

• 1 l kasvislientä (tai osa yrttimaustetta)
• n. 250 g polentasuurimoita

Suurimot vatkataan kuuman liemen joukkoon ja keitellään kypsäksi. Itselläni on sellaisia noin 10 minuutissa kypsyviä. Lopuksi joukkoon sekoitetaan

• 1 dl persiljaa pakastimesta
• 1,5 dl hakattua nokkosta pakastimesta, ryöpättyä
• (sieniä, tähän meni kourallinen kanttarelleja)
  
• 1 kananmuna
• reilu nokare voita
• 50-100g raastettua parmesaania

Seos kaadetaan silikonivuokaan ja annetaan jähmettyä. Jähmettyneestä "piirakasta" leikataan annospaloja, joille ripotellaan parmesaaniraastetta ja gratinoidaan grillivastuksen alla, kunnes saavat hiukan väriä.

Hei hei ammut

Eemeli kävi tänään vielä vähän hoitamassa ammuja. Huomenna tulee iso auto, ja sitten kaikki sonnit lähtee. Siihen loppuu tämän tilan eläintenpidon historia. Noh, ehkä äiti ottaa kesällä kanoja.

Greippijäädyke

Reetta-täti oli tehnyt jouluna aivan loistavaa sitruunajäädykettä. Me tehtiin sitten heti perässä samanlaista verigreipistä. Ensin tehtiin kiisseli:

• 1 greipin raastettu kuori (pese hyvin! olisipa luomusitruksia saatavilla...)
• 1 greipin puristettu mehu
• 2 dl sokeria
• 2 munaa
• nokare voita
  

Sulata sokeri mehun ja greipinkuoren joukkoon. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää kananmunat ja vatkaa miedolla lämmöllä koko ajan, kunnes kiisseli suurustuu. Sulata nokare voita kiisselin joukkoon. Anna jäähtyä. Kuisti- ja ulkotiloissa se tapahtuu tähän vuodenaikaan nopeasti... Jäähtyneeseen seokseen lisätään:

• 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
• 3 dl turkkilaista jogurttia

Kaadetaan vuokaan. Itse käytin silikonisia muffinssivuokia. Jäädytetään ja otetaan noin tuntia ennen tarjoilua jääkaappiin pehmenemään. Tarjoillessa suklaarouhetta päälle. Tästä ohjeesta tuli noin kahdeksan annosta.

Juurespihvit

Vastasin juuri eettistä kuluttamista koskevaan kyselyyn. Kysyttiinpä siinä sitten myös lihansyönnin vähentämisestä. Reilut 200 kg lihaa pakastimessa on turha väittää vähentävänsä radikaalisti... noh, kotona tuotettua sentään, lähipisteitä tippuu. Vakavissaan, kyllä meillä kasvisruokaa syödään. Talvi vaan on lähivihannesten kannalta hivenen haasteellinen. Mutta onneksi on juurekset! Olen muutenkin monipuolistanut meidän perheen juurestensyöntiä, koska kannan huolta faktasta, että valtaosa maailman energiatarpeesta tyydytetään vain neljällä kasvilla: riisi, vehnä, maissi ja soija. Monipuolisempaan sekaravintoon tottuneina meillä on alettu ostaa kasoittan punajuuria, palsternakkaa, mukulaselleriä ja nauriita. Se juurespaatoksesta. Pihveihin laitoin:

• 2 dl punaisia linssejä (huuhdotaan, keitetään)
• 1/2 luomukasvisliemikuutio, linssien keitinveteen
  
• 2 isoa porkkanaa, raasta
• pala mukulaselleriä, raasta
• 1 sipuli, hienonna, freesaa
  
• 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1/2 dl korppujauhoja (turvota jogurtin joukossa)
• 1 muna, vapaa
  
• 1/2 dl persiljaa pakastimesta
• 2 rkl ikkunalle kuivahtanutta basilikaa
• 1/2 tl suolaa
• mustapippuria

Ainekset sekoitetaan keskenään ja muotoillaan pihveiksi. Paistoin uunissa 200 astessa noin 20 minuuttia. Pihvien päällä maistui kastike, johon tuli:

• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 1 tl sinappia
• pari rkl juoksevaa hunajaa, Hollolasta
• loraus sitruunamehua
• ripaus suolaa, mustapippuria

Linsseistä vielä, niiden alkuperä hieman mietityttää. Pussi kyllä kertoo tulleensa pakatuksi Ruotsissa, mutta tuotantomaa ei ilmeisesti ole tiedossa. Pitänee kokeilla tätä ohjetta joskus Malmgårdin kartanon ohra- tai spelttirouheesta.

Versotuskausi käyntiin

No niin, jo on päivä pidentynyt sen verran, että kannattaa laittaa ikkunalle versoja kasvamaan. Vakkarituotteeni ovat pienilehtinen, rucolanmakuinen vesikrassi ja tavallinen herne. Auringonkukka on myös loistava. Kuvassa hieman isompilehtistä vesikrassia. Astian pohjalle hyvin ohut kerros multaa ja päälle kaksi kerrosta talouspaperia, jonka päälle siemenet. Kastellaan ja peitetään muovilla itämisen ajan. Varsinkin herneitä on syytä liottaa yön yli ennen kylvöä, niin lähtevät paremmin itämään. Herne pääsee parhaiten itämisen alkuun pimeässä. Käyttö: salaattiin, leivän päälle ja mihin vaan keksii piristeeksi.

Mistä saa vesiheinän siemeniä? Katsoin juuri tv-ohjelmaa, jossa Noman eli Kööpenhaminan parhaan ravintolan keittömestari tarjosi gourmet-lautasella vesiheinää. Tiedän kyllä varsin hyvin, että pihassa sitä kasvaa nurmikoiden laidoilla ja kesällä meidän kasvimaallakin aivan pyytämättä. Mutta malttaako tässä kesää odottaa? Pirjo-mummo on kertonut, että se maistui hyvin possuille, silloin muinoin kun täällä vielä possuja pidettiin. Helmiä sioille?

Osso buco

Lauantai oli lihanleikkuupäivä. Päivän huhkiminen nosti arvostukseni lihanleikkaajien ammattikuntaa kohtaan korkealle. Neljä henkeä sai tehdä koko päivän töitä ja lopputuloksena oli noin 100 kg jauhelihaa ja ainakin toiset sata kokolihoja. Puhumattakaan sitten Kissun, koirien ja tinttien laareista. Eemeli pyöri hallissa aamupäivän mukana. Tokkopa poika tajusi, että katosta roikkuva ruho oli se vielä hetki sitten navetassa pyörinyt "ammuu". Pistin papan sahaamaan potkaa kiekoiksi, niin saatiin osso buco porisemaan.

Pohjaohjeena käytin tätä Niklaksen versiota. Suureen kattilaan siis meni:

• 6 kpl jauhotettuja, pannulla ruskistettuja potkakiekkoja
• pari sipulia lohkoina
• muutama porkkana, lohkoina
  
• pala juuriselleriä, paloiteltuna
  
• pala kaskinaurista, paloiteltuna
  
• sitruunan kuori (hyvällä kuorimaveitsellä saa leveitä lastuja)
• 500 g tomaattimurskaa
• 1/2 ploa valkoviiniä
  
• noin 5 laakerinlehteä
• timjamia, rosmariinia
  
• reilusti kokonaisia mustpippureita

Tätä settiä sitten hauduteltiin parisen tuntia. Nestettä tuntui suuresta tomaattimäärästä johtuen olevan niin paljon, että haudutin lähes koko ajan ilman kantta, jotta liemi keittyi vähän kokoon.

Niklaksen polenta vaikutti melko tuhdilta näin uuden vuoden kevennystä ajatellen. Osso buco nautittiinkin meillä pasta, ja toisella kerralla pottumuussin kanssa.

Kieltä

Meidän tilasta on ihan pian tulossa pelkkä heinätila. Kourallinen sonneja odottelee vielä viimeistä kyytiä, mutta yksi kikkaraotsatukkainen ayshire pääsi hengestään eilen navetan takana. Raakaa, ajattelee joku, mutta niin se vaan on, että jokaisen lihansyöjän pitäää kestää se tosiasia, mistä ja miten ruoka lautaselle tulee. Nyt meillä syödään verilettuja ja maksapihvejä, ruho saa vielä riippua muutaman päivän. Veitsiä teroitellessa keittelin kieltä. Kattilaan tuli:

• 1 naudan kieli, n. 1 kg, hyvin huuhdeltu ja harjattu
  
• 2 porkkanaa isoina paloina
• pala juuriselleriä
• iso kaskinauris reiluina paloina
• sipulia
• 3 laakerinlehteä
• ehkä 30 mustapippuria
• 1-1,5 l vettä
• 1-1,5 rkl merisuolaa
  

Pian on kieli hautunut pari tuntia. Sitten se kuoritaan ja jäähdytetään. Nautitaan ohuina viipaleina. Osan kielestä aion vielä marinoida seoksellla, johon tulee:

• 1 chilipalko hienonnettuna, poista siemenet
  
• reilu pala tuoretta inkivääriä, kuori ja paloittele kuutioiksi
• 1 dl sitruunamehua
  
• 1 dl vettä
• 1 dl hunajaa, lähituote Hollolasta
  
• 1 rkl suolaa
• 10 mustapippuria

Keittelin marinadia vartin verran ja laitan sen jäähtyneen kielen kanssa jääkaappiin yön yli maustumaan. Osan kielestä jätän kyllä marinoimatta, itämaiset mausteet eivät ole kaikkien makuun. Chilipalosta poistetut siemenet kannattaa kylvää taimiruukkuihin. Tajusin vasta Maaseudun tulevaisuutta lukiessani, että chilien kylvöaika on juuri nyt.