Karviais-kinuskipiirakka

Mummolan karviaispensaat osoittautuivat tänä vuonna erittäin satoisiksi. Meidän takapihalta karviaiset taas katosivat parempiin suihin, rastaat taisivat napsia. Karviainen on ylipäänsä mielestäni täysin aliarvostettu marja, voittaa napostelumarjanakin tylsät viinirypäleet mennen tullen. Tässä yksi piirakka, jonka ohjeen bongasin jostakin blogista, linkkiä en valitettavasti enää löytänyt. Pohjaan tulee:

• 100g pehemää voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl intiaanisokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• loraus kermaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja joukkoon vielä pehmeä voi. Lisää loraus kermaa ja sekoita tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle. Kaada päälle reilu puoli litraa saksilla siistittyjä karviaisia. Paista 225 asteessa reilut 20 minuuttia. Valmista sillä aikaa kinuski:

• 1,5 dl kermaa
• 1,5 dl tummaa muskavado-sokeria

Kiehuta kermaa ja sokeria kattilassa muutama minuutti ja anna seoksen jäähtyä. Valuta kinuski jäähtyneen piirakan päälle ja ripottele pintaan mantelilastuja. Piirakan kannattaa antaa jäähtyä kunnolla, jotta kinuski jähmettyy. Vaaleamman kinuskin saa aikaa käyttämällä vaaleampaa tai osaksi valkoista sokeria.

Salaattifenkoliquiche

Jos haluaa Ranskassa suolaista piirakkaa, niin se on sitten "quiche". Emppukin osaisi varmaan tilata, kun osaa sanoa aika hyvin "mau", "kish" ja "kissha". Se keskimmäinen on siis se piirakka. Tavallisin ranskalaisista piirakoista on quiche lorraine, joka on täytteeltään melkoinen mättö: pekonia, munia, kermaa. Usein quiche pitää sisällään myös sipulia, juustoa harvemmin. Ajattelin upottaa piirakkaan tällä kertaa salaattifenkolia. Jos saisi pojatkin sitä syömään, tuotteenhan voi myydä kinkkupiirakkana... Pohjaan tuli:

• 2 dl vehnäjauhoja
• n. 3 keitettyä, raastettua perunaa
• 1/2 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 100 g kylmää voita kuutioina
• vajaa 1 dl kylmää vettä

Sekoita keskenään kuivat aineet ja raastettu peruna. Lisää voi kuutioina ja nypi se joukkoon (tai anna monitoimikoneen hoitaa homma) kunnes rakenne on murumainen. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Levitä taikina vuoan pohjalle ja korkealle reunoille jauhotetuin käsin. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään täytteen tekemisen ajaksi.

• 300 g palvikinkkua palana, suikaloi (pekonikin käy)
• 3 pienehköä sipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• 1 iso tai 2 pientä salaattifenkolia
• loraus sitruunamehua
• raastettua muskottipähkinää
• 1/2 tl suolaa

Kuori ja hienonna sipulit. Irrota salaattifenkolista "siivekkeitä" ja huuhtele tyvet huolella. Myös fenkolin vihreät varret voi käyttää täytteeseen. Hienonna salaattifenkoli. Paista palvikinkkua nopeasti nokareessa voita. Laita kinkku sivuun. Freesaa pannulla sipulit ja salaattifenkoli, kahdessa osassa, jos kaikki ei mahdu sekaan. Mausta lorauksella sitruunamehua ja raastetulla muskottipähkinällä ja ripauksella suolaa. Sekoita keskenään kinkku ja vihannesseos.

Laita piirakkapohja jääkaapista 200-asteiseen uuniin, alatasolle ja paista noin 10 minuuttia. Reunat pysyivät yllättävän hyvin ylhäällä, mutta jos epäilyttää, voi reunoja tukea foliolla. Sekoita keskenään:

• 2 dl kuohukermaa
• 2 munaa
• 1/2 tl suolaa
• mustapippuria

Kaada kinkku-vihannesseos esipaistetun pohjan päälle. Kaada päälle kerma-maitoseos. Laitoin tällä kertaa pintaan vielä emmental-raastetta, ruskettuu kauniista. Vielä uuniin 200-asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kun piirakka on hieman jäähtynyt, voi sen irrottaa vuoasta. Pintaan ripottelin tuoretta timjamia, joka näin jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan sopinut täytteeseenkin.

Pikaiset bruschettat

Kesähelle ja iltapala pitäisi saada pöytään kymmenessä minuutissa. Kaapissa hiukan kuivahtanut Limbun kesäleipä. Bruschettaa siis. Siihen tarvitaan

• hyvää maalaisleipää reiluina viipaleina
• 1 valkosipulin kynsi
• hiukan tomaattipyrettä
• basilikaa
• kirsikkatomaatteja tai pieniä luumutomaatteja
• palvikinkkua, suikaloi
• mozzarellaa
• mustapippuria, oliiviöljyä

Leikkaa maalaisleipä reiluiksi viipaleiksi ja paahda leivänpaahtimessa. Lyö valkosipulin kynttä veitsen lappeella ja halkaise se kahtia. Hiero paahdettujen leipien pintaan molemmin puolin valkosipulia. Sipaise leipien pinnalle hieman tomaattipyrettä. Lisää suikaloitu kinkku, siivutetut tomaatit, hakattua basilikaa ja loppu valkospulinkynsi hienonnettuna. Levitä päälle mozzarellasiivut ja rouhi vielä mustapippuria. Grillimikroon noin viideksi minuutiksi tai uuniin grillivastuksen alle paahtumaan, kunnes juusto on sulanut. Laita lopuksi leipien päälle kokonaisia basilikanlehtiä ja lorauta hyvää oliiviöljyä.

Punainen basilika on tällä hetkelläs suosikkini. Sen vaaleanpunertavat kukat ja kauniinsävyiset lehdet ovat niin esteettisiä... Maku ei taida olla tavallista vihreää ihmeellisempi. Emppu poimii ja maistelee sitä mielellään, tosin alas ei taida isoina lehtinä mennä.

Kaisa-tädin kesäkurpitsapasta

Taasen se aika vuodesta, jolloin mietitään, mihin ihmeeseen kaikki nuo kesäkurpitsat upottaisi. Tsatsiki kesäkurpitsasta toimii hyvin. Mummo tekee taas hilloa mustaherukasta ja kesäkurpitsasta, kuulostaa oudolta, mutta toimii. Tähän pastakastikkeeseen saa myös uppoamaan ison kurpitsan. Tarvitaan:

• 1 pkt pekonia
• 1 kesäkurpitsa
• 1 iso sipuli
• pari kynttä valkosipulia
• suolaa, mustapippuria
• tuoreita yrttejä, salviaa tällä kertaa
• 2 dl kermaa

Laita pasta kiehumaan. Raasta kesäkurpitsa. Jos käytät isoksi venähtänyttä yksilöä, kaavi ensin lusikalla siemenet pois. Puristele kämmenten välissä kurpitsasta pois ylimääräistä nestettä. Hienonna sipulit. Silppua pekoni ja paista se pannulla. Lisää joukkoon sipulit ja kesäkurpitsa. Hauduttele hetkinen ja lisää kerma, suola ja pippuri. Lisää lopuksi tuoreet yrtit hiennonnettuna. Salvia toimi, se kun mätsää hyvin pekoniin. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoile runsaan parmesaanin kanssa.

Kesäkurpitsapiiras

Kesäkurpitsat kasvavat kohisten. Saa käydä lähes päivittäin nappaamassa isoiksi pullahtavia kurpitsoita pois, etteivät ehdi ihan giganttisiksi. Kolme kurpitsaa on kokeilunomaisesti saunassa kuivumassa, yritän tehdä niistä aurinkokuivattuja säilykkeitä tämän ohjeen mukaan. Tänään upotin kurpitsan piirakkaan. Homma alkaa siitä, että kesäkurpitsa viipaloidaan juustohöylällä ohuiksi lastuiksi. Viipaleiden päälle ripotetaan hieman suolaa ja ne jätetään itkeskelemään pohjan ja täytteen valmistamisen ajaksi. Piirakkapohjaan tuli:

• 1/2 dl perunamuusijauhetta (raastettu eilinen perunakin kelpaa)
• 2 dl vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl suolaa
• 1 dl maitoa
• 50 g voita
• 1/2 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

Sulata voi mikrossa ja sekoita öljy joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja voi-öljyseos. Taputtele piirakkavuoan pohjalle. Sitten täytteen pariin:

• 1 prk ranskankermaa
• 1/2 prk mascarponea
• 1/2 raastettu grana padano -juusto
• 2 munaa
• (loraus maitoa, jos täyte tuntuu liian paksulta)
• 1/2 tl suolaa, mustapippuria
• kourallinen tuoretta timjamia

Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään. Omalla kohdallani täytteen valmistusta mutkisti hieman se, että pippurimylly juoksenteli takapihalla yhden ippo-Eemelin matkassa. Sitten kokoamaan: piirakkapohjan päälle ensi kerros itkeskelystä kuivattuja kesäkurpitsaslaisseja, sitten täyte ja pintaan jälleen kerros kesäkurpitsaa. Koristeeksi pintaan vielä:

• kourallinen pinjansiemeniä
• ronskisti rouhittua mustapippuria
• loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä
• muutamia tippoja vaalea balsamicoa.

Uuniin 200 asteeseen, kunnes pinta on kauniin värinen. Kiertoilmalla taisi mennä vähän reilut 20 minuuttia. Alkuperäislähteenä käytin tätä ohjetta.

Caesarsalaatti punaisesta basilikasta

Kesähelteillä ei jaksa kovin raskaita ruokia. Tällaista salaattia tuli väännettyä kasvimaan antimista:

• roomansalaattia
• rucolaa
• punaista basilikaa
• parmesaania tai grana padanoa lastuina
• ruiskrutonkeja
• kapriksia

Majoneesia ei kaapistani löytynyt, koska olin periaatteessa päättänyt, että kun niitä omia kananmunia tulee, rupean tekemään sitä itse. Vaan en jaksanut. Joten kastikkeesta tuli tällä kertaa jogurttipohjainen:

• 5 anjovisfilettä + loraus lientä
• 2 tl dijonsinappia
• loraus worcestershire-kastiketta
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 dl grana padanoa raasteena
• 1 prk ranskankermaa
• 1-2 dl jogurttia

Sekoita keskenään ensi muut aineet ranskankermaa ja jogurttia lukuun ottamatta. Anjovisfileetkin saa aika hyvin muhjuksi ilman sauvasekoitinta. Lisää ranskankerma ja jogurtti. Jos kastike on hirveän paksu, sitä voi ohentaa maidolla. Sekoita kastike silputun roomansalaatin ja rucolan joukkoon. Lisää loput "somisteet" päälle ja syö.

Kapriksia täytyy kehua. Eemelin mummo toi ne keväällä Sisilian-reissulta, ja ovat sellaisia tosi pulleita tapauksia. Ja roomansalaatti on aivan loistavaa. Se on avomaalla kasvattamistani salaateista "iskunkestävin", sopii juuri tällaisiin möhnäkastikkeisiin. Jämäkät lehdet ja uskomattoman paksu lehtiruoti. Säilyy jääkaapissa hyvin uitettuna ja lingottuna valehtelematta vaikka viikon.

Kasvimaalta

Salaattifenkolit ovat ehtineet jo hyvänkokoisiksi. Kokeilin niitä tällä kertaa kasvisvartaisiin. Puolitin, keitin noin 10 minuuttia suolatussa vedessä, lohkoin puolikkaat kolmee osaan, ja käärin pekoniin. Samoihin vartaisiin tuli myös rucolapestossa pyöriteltyjä kesäkurpitsan paloja sekä paprikaa. Aikomuksissa on myös käyttää fenkolia tuoreena, ohuesti viipaloituna salaattiin.

Chilit viihtyvät leikkimökin seinustalla. En jaksanut edes istuttaa niitä maahan, vaan kasvaa kököttävät isoissa ruukuissa. Isoimmat vonkaleet alkavat pian punertumaan. Ajatuksissa on tehdä jotain ruokaa paahdetuista chileistä ja tuorejuustosta. Kotvanen pitää vielä odotella kypsymistä.

Tilli on takuuvarma maustekasvi. Tänä vuonna kokeilin myös erehdyttävästi tilliä muistuttavaa korianteria. Kasvaa avomaalla supernopeasti. Päätin kokeilla kuivaamista tillin tapaan, tosin pakastin myös pienet erät sekä tilliä että korianteria. Korianteria on syöty etupäässä kalaruokien kanssa. Nopea lisäke vaikkapa savukalalle on puoli purkillista punaista pestoa ja iso kasa hakattua korianteria pastan joukkoon. Myös wokkiin on humahtanut isoja kasoja korianteria.

Tämänkesäinen kasvimaani uusi tulokas, portulakka, on kasvanut ilahduttavasti. Tähän asti olen lähinnä napsinut latvoja salaatin joukkoon, mutta suunnitelmissa on myös jotakin kypsennettyä ruokaa, ehkä suolaista piirakkaa. Kasvi on kuulemani mukaan ollut suosittu Suomessa 1800-luvulla, sittemmin vain jäänyt unohduksiin.