Lehtileikkiä

Iskä orientoi Emppua tulevien syksyjen haravointipuuhiin. Niitä meidän pihassa riittää. Päässä on upouusi, hassu kissateemainen huopahattu. Se syntyi, kun Irja-tädin kutomat hahtuvavillahousut menivät vähän liian kuumaan pesuun...

Kurpitsapiirakkaa

Suuren kurpitsan tuhoamista, osa II. Kevyen googletuksen tuloksena päädyin tähän ohjeeseen. Hyvää tuli, jouluiset mausteet eivät maistu liikaa läpi ja reilusti suolainen pohja on hyvä kontrasti makeaan täytteeseen. Paksu vaniljakastike sopii kylkeen. Pieni varoituksen sana vain sokereista: tavallista valkoista sokeria käyttämällä piiraasta saisi vähän enemmän alkupeäistuotteen sävyisen. Inkkarisokeria käytettyäni, jouduin vähän photarissa hakemaan noita oranssin sävyjä.

Rouheat aurasilakat

Yleensä pidän kalan ja juuston yhdistämistä vähintäänkin epäilyttävänä puuhana. Tässä kuitenkin viljelen sitä itse. jääkappiin meni marinoitumaan:

• 400 g silakkafileitä
  
• 1/2 dl kermaa ja
• pari rkl sinappia (dijon oli loppu, nyt meni Ålands senapin wasabisinappia)

Viipyivät jääkaapissa noin tunnin. Levittelin lautaselle rouheaa ruisjauhoa, meidän kaapissa oli Valkeajärven tilan riihiruis-puurojauhoa. Sekaan olisi voinut rouhia suolaa ja pippuria, vaikka itse suolasinkin silakat vasta pannulla. Fileet ruisjauhon päälle nahkapuoli alaspäin, auraa väliin ja toinen file päälle. Käännös eli rouhetta molemmille puolille ja pannuun voissa paistumaan. Muussin ja kermaviilin kanssa syötiin, ja rouhealta maistui.

Uunikurpitsaa

Testasin löytämääni kurpitsaohjetta. Noin pari kiloa kurpitsaa meni lohkoiksi, hunaja-neitsytrypsiöljy-suolaseoksen kanssa uuniin. Höyrytessään kurpitsat hönkivät mausteet tehokkaasti ilmaan, joten kypsien viipaleiden päälle kannattaa vielä sirotellaa suolaa, pippuria ja vaikkapa inkkarisokeria. Tarjottiin aurajuustokastikkeen kanssa.

Nappasin kurpitsasta myös siemenet talteen, jospa ensi kesänä tulisi taas kasvatettua sellainen.

Pihvinpaistajaisia

Iskä oli mennyt ostamaan 8 kg naudan sisäfilettä. Se tietää sitä, että meillä on viime aikoina syöty jonnin verran piffiä. Yrttipenkin rosmariinit ja timjamit eivät olleet onneksi pelästyneet yöpakkasista. Sitten kun käytiin vielä Empun kanssa noukkimassa syksyn viimeiset kantarellit kevyesti kohmeisina metsästä, alkoi menu olla valmis.

Eilen paisteltiin sellaisia reilun 250g kokoisia pihvejä pannulla, pekoniin ja yrtteihin käärittynä. Loppukypsennys uunissa, paistomittari tosin karkasi 58 asteeseen, joten ihan omaan makuuni tarpeeksi mediumia ei ollut. Sopivan punertavaan tulokseen pääsee helpoiten paistamalla puolikkaan sisäfileen, noin 1 kg, uunissa 56 asteeseen. Tällä ohjeella tuli hyvää.

Lisäkkeenä syötiin rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja punaviinikastike syntyi valmiista demi glace -pohjaisesta punaviinitölkistä, johon lisättiin paistinlientä ja portviiniä. Kohtuullisen hyvän kastikkeen saa myös sekoittamalla valmiiseen punaviinikastikkeeseen lihalientä, punaista balsamicoa ja himpun verran sokeria.

Mascarpone-omppupiiras

Vielä eivät ole omput yöpakkasista pelästyneet. Pihvinpaistajaisten jälkiruoaksi syötiin omenapiirakkaa, johon laitoin vanhan rahkaohjeeni sijasta mascarponea. Isoon pyöreään vuokaan tulee:

• 125 g sulatettua voita
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl intiaanisokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 1 tl vaniljasokeria (kuivat aineet sekaisin, jäähtynyt voi joukkoon)

Noin kahteen kolmasosaan taikinasta lisäsin:

• 1,5 dl piimää (tai maustamatonta jogurttia, hiukan vedellä laimennettuna)
• 1 kananmunan

Pohjataikina piirakkavuokaan. Päälle täyte:

• 1/2 prk mascarponea
• 2 dl tavallista maustamatonta jogurttia
• 1 kananmuna
• vajaa 1 dl sokeria
  
• vaniljasokeria
• muutama rkl sitruunamehua (voi laittaa reilustikin, jos omput eivät ole hapokkaita)

Mascarponetäytteen päälle omppulohkot ja loppu taikina muruiksi pinnalle. 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Vaniljasokeria olen tehnyt sekoittamalla Bamixin kuivamyllyssä pari paloiteltua vaniljatankoa hienoksi silpuksi joko valkoisen tai inkkarisokerin kanssa. Tavallinen sokeri on kiderakenteeltaan kovempaa ja kuivempaa, joten siitä saa sileämmän sokerin. Mutta jos haluaa sellaisia vaniljamöykkyjä, inkkari on loistava. Ja kun kerran pääsee omatekoisen vaniljasokerin makuun, voi kaikki vanilliini-tuotteet hävittää komeron nurkista samoin tein. Kaupan sokereissa, niissä "aidoissa" vaniljasokereissakin, valitettavasti, usein tuoteselosteen hännillä lukee "aromi", eli vanilliinia on pistetty kustannustehokkuuden vuoksi mukaan.

Pähkinäinen Coleslaw

Kaali on aivan mahtava tuote. Omalla maalla ei kasva, mutta kaupastahan saa tähän aikaan komeita kaaleja. Tämänpäiväiseen salaattiin tuli:

• pala keräkaalia suikaloituna
• 5 porkkanaa siivutettuna
• (olisin laittanut kevätsipulia takapihalta, mutten ehtinyt käymään)

Ja näiden joukkoon sitten kastikkeeksi:

• 1 dl tavallista maustamatonta jogurttia
• muutama rkl paksua turkkilaista jogurttia
• noin 1dl majoneesia
• 1 tl intiaanisokeria
• 1/2 tl suolaa
• sitruunamehua
• mustapippuria
  

Ja päälle vielä pekaanipähkinöitä karkeasti rouhittuna.