Hiihtokilpailuissa

Eemeli oli mukana Luhtikylän ystävänpäivän hiihtokilpailuissa. Sarjoja oli useita, Eemeli tosin osallistui vielä tallustelija-pulkkailijasarjaan, suksia kun ei vielä omista. Mitaleita satoi ja Eemelikin sai niitä kaksi kotiinviemisiksi. Isi oli miesten sarjassa kahdesta kilpailijasta se nopeampi ja äiti ylsi hienosti hopealle tiukassa kolmikilpailijaisessa naisten sarjassa.

Laskiaispullaa

On harvoja asioita, jotka saavat Eemelin onnellisemmaksi kuin vastaleivottu pulla. Eikä poika ole tuossa suhteessa ainoa suvussaan. Laskiaisen ja sunnuntaisten kylän hiihtokilpailujen lähestyessä on hyvä huolehtia energiatankkauksesta tämän perinteisen leivonnaisen muodossa. Pullataikinan ohje löytyy parhaiten pussin kyljestä, mutta kannattaa käyttää:

• tuoretta hiivaa > kohoaa paremmin
• intiaanisokeria valkoisen sijaan > kaunis sävy pullataikinaan, paahteisen sokerin maku
  
• voita, ei lienee kaipaa perusteluja.

Väliaineina tunnutaan Suomessa suosivan mansikkahilloa ja Ruotsissa mantelimassaa. Itse olen ratkaissut tämän maaottelun molempien hyväksi: omissa pullissani on aina sekä leveä kiekko mantelimassaa että reilu kerros hyvää mansikkahilloa. Mansikoiden alkuperää ja hillon kokonaissokeripitoisuutta ei tarvitse arvailla, kun sekoittaa kattilassa:

• 1 kg sokeroimatonta mansikkasurvosta ja
  
• 3 dl hillosokeria.

10 minuutin keittelyn ja jäähdytyksen jälkeen hillon voi purkittaa ja kauhoa suoraan pullien päälle. Kermavaahto ei juuri sokeria kaipaakaan, pari teelusikkaa aidolla vaniljalla maustettua sokeria ja kahvit voikin laittaa jo tippumaan.

Nokkospolentaa

Piti keksiä paistin painikkeeksi välillä jotain muuta kuin perunamuussia. Pakastimessa on onneksi vielä viimekeväisiä nokkosia. Polentan liemeen voisi laittaa valkoviiniäkin, mutta maanantaiversio oli pelkästä kasvisliemestä. Maissipuuroon tuli:

• 1 l kasvislientä (tai osa yrttimaustetta)
• n. 250 g polentasuurimoita

Suurimot vatkataan kuuman liemen joukkoon ja keitellään kypsäksi. Itselläni on sellaisia noin 10 minuutissa kypsyviä. Lopuksi joukkoon sekoitetaan

• 1 dl persiljaa pakastimesta
• 1,5 dl hakattua nokkosta pakastimesta, ryöpättyä
• (sieniä, tähän meni kourallinen kanttarelleja)
  
• 1 kananmuna
• reilu nokare voita
• 50-100g raastettua parmesaania

Seos kaadetaan silikonivuokaan ja annetaan jähmettyä. Jähmettyneestä "piirakasta" leikataan annospaloja, joille ripotellaan parmesaaniraastetta ja gratinoidaan grillivastuksen alla, kunnes saavat hiukan väriä.

Hei hei ammut

Eemeli kävi tänään vielä vähän hoitamassa ammuja. Huomenna tulee iso auto, ja sitten kaikki sonnit lähtee. Siihen loppuu tämän tilan eläintenpidon historia. Noh, ehkä äiti ottaa kesällä kanoja.

Greippijäädyke

Reetta-täti oli tehnyt jouluna aivan loistavaa sitruunajäädykettä. Me tehtiin sitten heti perässä samanlaista verigreipistä. Ensin tehtiin kiisseli:

• 1 greipin raastettu kuori (pese hyvin! olisipa luomusitruksia saatavilla...)
• 1 greipin puristettu mehu
• 2 dl sokeria
• 2 munaa
• nokare voita
  

Sulata sokeri mehun ja greipinkuoren joukkoon. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää kananmunat ja vatkaa miedolla lämmöllä koko ajan, kunnes kiisseli suurustuu. Sulata nokare voita kiisselin joukkoon. Anna jäähtyä. Kuisti- ja ulkotiloissa se tapahtuu tähän vuodenaikaan nopeasti... Jäähtyneeseen seokseen lisätään:

• 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
• 3 dl turkkilaista jogurttia

Kaadetaan vuokaan. Itse käytin silikonisia muffinssivuokia. Jäädytetään ja otetaan noin tuntia ennen tarjoilua jääkaappiin pehmenemään. Tarjoillessa suklaarouhetta päälle. Tästä ohjeesta tuli noin kahdeksan annosta.

Juurespihvit

Vastasin juuri eettistä kuluttamista koskevaan kyselyyn. Kysyttiinpä siinä sitten myös lihansyönnin vähentämisestä. Reilut 200 kg lihaa pakastimessa on turha väittää vähentävänsä radikaalisti... noh, kotona tuotettua sentään, lähipisteitä tippuu. Vakavissaan, kyllä meillä kasvisruokaa syödään. Talvi vaan on lähivihannesten kannalta hivenen haasteellinen. Mutta onneksi on juurekset! Olen muutenkin monipuolistanut meidän perheen juurestensyöntiä, koska kannan huolta faktasta, että valtaosa maailman energiatarpeesta tyydytetään vain neljällä kasvilla: riisi, vehnä, maissi ja soija. Monipuolisempaan sekaravintoon tottuneina meillä on alettu ostaa kasoittan punajuuria, palsternakkaa, mukulaselleriä ja nauriita. Se juurespaatoksesta. Pihveihin laitoin:

• 2 dl punaisia linssejä (huuhdotaan, keitetään)
• 1/2 luomukasvisliemikuutio, linssien keitinveteen
  
• 2 isoa porkkanaa, raasta
• pala mukulaselleriä, raasta
• 1 sipuli, hienonna, freesaa
  
• 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1/2 dl korppujauhoja (turvota jogurtin joukossa)
• 1 muna, vapaa
  
• 1/2 dl persiljaa pakastimesta
• 2 rkl ikkunalle kuivahtanutta basilikaa
• 1/2 tl suolaa
• mustapippuria

Ainekset sekoitetaan keskenään ja muotoillaan pihveiksi. Paistoin uunissa 200 astessa noin 20 minuuttia. Pihvien päällä maistui kastike, johon tuli:

• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 1 tl sinappia
• pari rkl juoksevaa hunajaa, Hollolasta
• loraus sitruunamehua
• ripaus suolaa, mustapippuria

Linsseistä vielä, niiden alkuperä hieman mietityttää. Pussi kyllä kertoo tulleensa pakatuksi Ruotsissa, mutta tuotantomaa ei ilmeisesti ole tiedossa. Pitänee kokeilla tätä ohjetta joskus Malmgårdin kartanon ohra- tai spelttirouheesta.

Versotuskausi käyntiin

No niin, jo on päivä pidentynyt sen verran, että kannattaa laittaa ikkunalle versoja kasvamaan. Vakkarituotteeni ovat pienilehtinen, rucolanmakuinen vesikrassi ja tavallinen herne. Auringonkukka on myös loistava. Kuvassa hieman isompilehtistä vesikrassia. Astian pohjalle hyvin ohut kerros multaa ja päälle kaksi kerrosta talouspaperia, jonka päälle siemenet. Kastellaan ja peitetään muovilla itämisen ajan. Varsinkin herneitä on syytä liottaa yön yli ennen kylvöä, niin lähtevät paremmin itämään. Herne pääsee parhaiten itämisen alkuun pimeässä. Käyttö: salaattiin, leivän päälle ja mihin vaan keksii piristeeksi.

Mistä saa vesiheinän siemeniä? Katsoin juuri tv-ohjelmaa, jossa Noman eli Kööpenhaminan parhaan ravintolan keittömestari tarjosi gourmet-lautasella vesiheinää. Tiedän kyllä varsin hyvin, että pihassa sitä kasvaa nurmikoiden laidoilla ja kesällä meidän kasvimaallakin aivan pyytämättä. Mutta malttaako tässä kesää odottaa? Pirjo-mummo on kertonut, että se maistui hyvin possuille, silloin muinoin kun täällä vielä possuja pidettiin. Helmiä sioille?