Pinaatti-vuohenjuustopiiras

Uuden-Seelannin pinaatti on ollut tuottoisa koko kesän. Olen kokeillut kasvattaa muitakin pinaatteja, mutta ne eivät tahdo takapihalla menestyä, alkavat vain heti kukkia. Toinen takuuvarma vihreä on mangoldi. Sekin on innostunut tekemään uusia vehreitä lehtiä kuivan kesän jälkeen. Upotin näitä takapihan vihreitä piiraaseen, jonka pohjaan tuli:

• kourallinen keitettyjä perunoita, raasta karkeaksi
• 2 dl grahamjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 50 g voita sulatettuna (voi korvata rypsiöljyllä)
• 0,5-1 dl maitoa tai vettä

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sitten kaikki ainekset keskenään nestettä lukuun ottamatta. Lisää maitoa tai vettä sen verran, että taikinasta saa sopivan pehmeän. Painele voidellun vuoan reunoille. Sitten täytteen pariin:

• nippu tuoretta pinaattia, hienonna
  
• muutama reilu mangoldin lehti, hienonna
  
• 2 munaa
• 1 prk pehmeää vuohenjuustoa, Chavroux tällä kertaa
• 1 dl maitoa tai kermaa
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä
• raastettua muskottipähkinää

Päälle:

• grana padanoa raasteena
  
• kirsikkatomaatteja
  

Hienonna vihreät. Mangoldin lehtiruodit voi poistaa tai sitten silputa hienoksi mukaan. Sekoita keskenään vuohenjuusto, munat ja maito. Lisää hienonnetut vihreät ja mausteet. Kaada seos pohjan päälle, raasta pintaan grana padanoa ja lisää vielä kirsikkatomaatit, joiden päälle voi halutessaan ripauttaa hiukan suolaa, sokeria ja balsamicoa, paahtuvat uunissa sellaisiksi puolikuivatuiksi. Paista 200-asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä.

Pehmeää vuohenjuustoa saa kotimaistakin. Ainakin Heilasta olen ostanut jonkun vuohitilan X pehmeää juustoa, joka on rakenteeltaan enemmän tuorejuuston ja ns. salaattijuuston väliltä. Helppo leikata palasiksi, mutta suostuisi varmaankin soseutumaan myös tällaiseen piirakkatäytteeseen.

Takapihan vihreät: Uuden-Seelannin pinaatti ja mangoldi. Takapihan vihreiden heimoon kuuluvat myös rucola (kasvaa vain alkukesästä kirppojen takia), paksoi (samoin kirppasyötti, korjattava heti alkukesästä), portulakka (kärsi vähäsateisesta kesästä) ja nokkonen, joka tekee marjapensaiden juurella ilahduttavasti uutta satoa. Pitänee pilputa pakkaseen talven varalle.

Borssikeitto

Takapihan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti. Lindströmin pihvien lisäksi niitä on syöty uunissa paahdettuina, etikkasäilötyn punajuuren maulle en oikein lämpene. Ajattelin ensin tehdä punajuuresta tällä kertaa sosekeiton, mutta päädyin sittenkin tähän ruokaisampaan venäläisvivahteiseen soppaan. Keittoon tuli:

• 5 punajuurta
• 3 reilua porkkanaa
• pala palsternakkaa
• nippu sellerinvarsia ja lehtiä, itse kasvatettuja; ohuita, mutta aromikkaita
  
• reilu litra vettä
• 1 kasvisliemikuutio, luomu
• 2-3 tl yrttisuolaa, sis. mm. lipstikkaa
• 1/2 dl punaviinietikkaa
• 3-4 valkosipulin kynttä
• 5 laakerinlehteä
• 1 rkl intiaanisokeria
• muutama siivu paistettua pekonia, paloittele
• pätkä chorizoa siivuina
  

Kaikki ainekset kattilaan ja keitellään, kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä, noin puolisen tuntia. Tarjoa smetanan ja silputun persiljan kanssa.

Omena-päärynäkompotti ja kotijäätelö

Pirjo-mummu ja Markku-vaari muuttivat naapuriin. Talon kylkiäisenä tuli myös päärynäpuu. Pohjoiset päärynät ovat kokoluokassaan aika säälittäviä, mutta jotenkin sympaattisen oloisia... Eivät ehkä parhaimmillaan raakoina, jokin hyvä leivonnainen, vaikkapa tarte tatin, voisi olla hyvä sijoituskohde. Pussillinen päärynöitä päätyi hillokkeeseen, johon laitoin:

• n. 15 omenaa
• n. 20 päärynää, huom! pikkiriikkisiä
• 1 dl sitruunamehua
  
• 1 dl konjakkia
• 1-2 dl vettä
  
• 4 dl hillosokeria
• 2 kanelitankoa
• 2 vaniljatankoa
• jauhettua kanelia

Kuori ja paloittele hedelmät. Pirskota sitruunamehua omppu- ja päärynälohkoille, jotta ne eivät tummuisi. Laita hedelmät ja mausteet kattilaan, kaada joukkoon konjakki ja vesi. Odota, kunnes alkaa muodostua höyryä. Lisää hillosokeri ja keittele seosta jonkin aikaa, riippuen kuinka sosemaista tai kuutiollista kompottia haluat. Omenat alkavat soseutumaan nopeasti, päärynät pysyvät paremmin kuosissaan. Poista kaneli- ja vaniljatangot ja kaada valmis hilloke kuumiin lasitölkkeihin ja sulje ne nopeasti.

Sopii pannarin päälle ja muihin jälkiruokiin. Ajattelin kokeilla tätä jäätelön kanssa. Tein ensimmäistä kertaa kotitekoista jätskiä, kanaset kun syytävät munia vielä hyvää vauhtia. Sain idean Oikeaa ruokaa -kirjasta, jonka sisältö on hämmästyttävän lähellä omaa ruokafilosofiaani. Jäätelöön laitoin:

• 5 dl kermaa vaahdotettuna
• 4 keltuaista
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 2 rkl omaa vaniljasokeria

Vaahdota keltuaiset ja sokerit. Lisää kermavaahdon joukkoon. Kaada pakastusastiaan ja jäädytä vähintään 5 tuntia. Ota sulamaan noin varttia ennen tarjoilua. Vielä ei ole maistettu, mutta pakastamaton jätski maistui kinuskiselta ja taivaallisen hyvältä. Eikä E-koodeista tai keinotekoisista aromeista tietoakaan.

Omppu-spelttikeksit

Kuivailen syksyistä omenasatoa viipaleina. Niitä on naposteltu sellaisenaan ja silputtu myslin sekaan. Uusin kuivatun ompun käyttökohde ovat keksit tai amerikkalaisemmin cookiet, jotka tein tällä kertaa höyryttämättömistä spelttihiutaleista. Taikinaan tarvitaan:

• 100 g pehmeää voita
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 muna
  
• 2 dl kuivattua omenaa palasina
• 100 g tummaa suklaata, itse käyttämäni taisi olla 70% kaakaosta
• 2 dl grahamjauhoja
• 2 dl höyryttämättömiä spelttihiutaleita
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
  

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja vatkaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Muotoile taikina tangoksi (voi laittaa hetkeksi jääkaappiin jähmettymään) ja leikkaa viipaleiksi. Levitä keksit pellille ja paista 175 asteessa vajaan vartin verran. Ja kerralla voi tehdä isommankin taikinan, keksit säilyvät hyvin purkissa huoneenlämmössä, elleivät sitten tule syödyiksi.

Spelttihiutaleita myydään ainakin Kotipiirissä ja Heilassa.

Pöllönpoikien liivit

Viimeviikkoisessa ultrassa kävi ilmi, että sen lastenliikkeissä hamekaupoilla juoksentelun voi unohtaa. Noh, kun olin kuitenkin henkisesti valmistautunut ompelemaan jotain (mekkoja), niin surautin pojille sitten pöllönpoikaliivit. Melko iso tuli tuosta 62-centtisestä, mutta harteikas kaveri on ilmeisesti odotettavissa. Painoarvion mukaan jössikkä on jo isompi kuin Eemeli syntyessään. Täytynee aloittaa jokin kohtuullisen rasittava harrastus, ettei ihan lokakuulle asti tarvitse h-hetkeä odotella.

Eemeli osallistui Elokisoihin

Eemeli otti osaa Nuorelassa järjestettyihin Elokisoihin. Osallistumisaktiivisuus oli huipussaan, ja alle 3-vuotiaiden poikien sarjassa kilpakumppaneita löytyi jopa kolme kipaletta. Empun tulokset kolmiottelussa olivat hienoja: pituutta 22 cm, pallon heittoa ainakin metri ja futiskentän päästä päähän juoksu taisi sujua alle minuutissa. Kaiken kukkuraksi neljännen sijan saavuttanut mitalimies pääsi palkintojenjaon jälkeen Helena-tädin hepan selkään. Ehkä paras laji ikinä.

Uunijuureksia

Laitoin takapihan antimia uuniin paistumaan. Samalle pellille tuli sekä punajuuria, pottuja että pieni satsi kyssäkaalia. Punajuurien joukkoon laitoin:

• nipun timjamia saksittuna
• reilun lorauksen punaviinietikkaa
• ehkä 1/2 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
• lorauksen juoksevaa hunajaa
• 1/2 tl suolaa

Perunat taas saivat öljyttyyn pintaansa seoksen, jossa oli

• 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1/2 tl suolaa
• muutama oksa rosmariinia hienonnettuna
• 1/2 dl korppujauhoja

Kyssäkaalit saivat hiukan tätä samaa seosta. Juurekset viihtyivät uunissa ehkä 40 minuuttia 200 asteessa. Taidan olla enemmän raa'an kyssäkaalin ystävä, kypsennettäessä maku muuttuu aika lanttumaiseksi.