keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kurpitsakeittoja

Se kasvihuoneen suuri kurpitsa tuotti toisenkin hedelmän, ja meillä on sosekeittoa riittänyt siitä lähtien. Poikien mielialoja ei yleensä hirveästi enää ylennä, kun näkevät lieden vieressä ison kasan paloiteltua kurpitsaa. Mutta ihan reippaasti ovat sosekeittonsa syöneet, kaikki kolme. Ohjeisiin voi käyttää kesäkurpitsaa tai sitten tällaista pyöreää kurpitsaa, giant melon on tämä meidän lajike. Tällaisia soppia on tullut keiteltyä:

Piparjuurinen kurpitsasosekeitto
  • n. 800 g paloiteltua kurpitsaa
  • 3 sipulia
  • 3 cm pätkä piparjuurta
  • reilu 1/2 l vettä
  • suolaa, pippuria
  • (piparjuurituorejuustoa, Cantadou)
  • 2 dl kuohukermaa
Hienonna sipuli ja freesaa rypsiöljyssä. Lisää kurpitsapalat ja jatka hetki paistamista. Lisää myös raastettu piparjuuri. Kaada joukkoon vettä sen verran, että palat peittyvät. Kypsyttele 15-20 minuuttia. Soseuta. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kuohukerma. Jos et löydä kaupasta piparjuurta, käytä kuohukerman sijasta tai lisäksi piparjuurituorejuustoa. Tarjoa paahdetun sipulin kanssa (kuvassa yllä).

Rakuunainen kurpitsasosekeitto

Muuten samaan tyyliin, mutta piparjuuren sijasta mausteeksi rakuunaa ja kasvisliemikuutio. Kerman voi korvata tuorejuustolla. Soppaan sopii myös muutama peruna. Päällä voi kokeilla vaihteeksi parmesaanilastuja.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Muskarimiehet

Sali on nykyään lähes pelkässä muskarikäytössä. Emppu soitta pianoa tarmokkaasti äidin kanssa ja tietää (tai ainakin sanoo tietävänsä), missä on C. Sitten kun laittaa levyltä lastenlauluja soimaan, jamit ovatkin jo käynnissä. Poikien nykytietämyksen mukaan perusorkkaan kuuluu kaksi nokkahuilua, ksylofoni, tamburiini, rumpu ja afrikkalainen mikä-lie-ouga-douga-soitin. Näitä pystyy helposti soittamaan paria, kolmeakin kerrallaan. Joskus mummo vierailee rytmimunan soittajana. Tai täti tanssii. Ja Eero vasta jammaakin, hytkyttelee rennosti toinen käsi pianosta tukea ottaen.

perjantai 5. elokuuta 2011

Marja-spelttimousse

Marjoja riittää. Kun Emppu kysyy, missä mummo on, vastaus on varmimmin "pensaassa" tai "marjassa". Puutarhamarjoista on tehty hilloa ja mehua. Ja mehusta saa helposti vispipuuroa. Itse keittelin sitä spelttimannasta, joka on rakenteeltaan rouheampaa kuin tavallinen. Vispipuuroa kannattaa keittää kunnon kattilallinen mannaryynipussin ohjeen mukaan ja tuunata siitä seuraavana päivänä jälkkäriksi mousse, johon tarvitaan:
  • n. 1/2 litraa kylmää vispipuuroa
  • vaahtoutuva vaniljakastike
Vaahdota vaniljakastike ja lisää noin 3/4 vaahdosta puuron joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja annostele kuppeihin. Lisää päälle vielä pelkkää vaniljavaahtoa. Koristele marjoilla.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Hellekylpyjä

Eeron suosikki viime päivinä on ollut takapihan kahluuallas. Järvivedessä tosin pääsi parku, kun isi heitti koko pojan kellukkeineen uiskentelemaan. Muuten Eero on harrastanut viime aikoina kiusallisen usein jääkaapilla käyntiä. Kuka kumma on suunnitellut maahan asti ulottuvan ovenkahvan ja vielä apupolkimen? Toivottavasti joku toinen on kehittänyt jääkaappiin takalukon, sillä sellainen meille joudutaan hankkimaan.

Hilloja

Tuli sitten tehtyä hilloja. Vähän vahingossa oikeastaan. Kaikki alkoi siitä kun meloonin taimen ostin. Jättiläismeloonin. Ja sitä kasvihuoneessa kauan kasvattelin. Lehdet näyttivät epäilyttävästi kurpitsalta. Kukat olivat aivan kurpitsan kukkia. Ja hedelmät alkoivat muistuttaa pikku hiljaa yhä enemmän kurpitsaa. Ajattelin sitkeästi, että kyllä se siitä jonain yönä vielä melooniksi muuttuu, ei kai ne nyt taimiliikkeessä kurpitsaa meloonina myy. Vaan myyvätpä hyvinkin. Kurpitsaa, jonka lajikenimi on jättiläismelooni. Googlelta sitten kuulin, että lajike voipi kasvaa 700-kiloiseksi. Otin äkkiä sen irti, yhdeksän kiloa kun jo painoi, tiedä vaikka muovivalmisteinen kasvihuone sen kasvuvoimasta poksahtaa. Sitten oli kurpitsaa yli tarjonnan. Tehtiin sosekeittoa ja suunnitteilla on feta-kurpitsaraastepihvejäkin. Vaan ei se järkäle niihin uppoa. Sitten muistin Anni-mummon mustaherukka-kurpitsahillon ja aloin sitä vääntämään.

Herukkahilloon tulee:
  • n. 4 l perattuja mustaherukoita
  • 2 kg kurpitsaa
  • 1 kg hillosokeria
  • 0,5 kg tavallista sokeria
Kuori kurpitsa ja poista sisältä siemenhöttö. Leikkaa paloiksi. Lorauta ison kattilan pohjalle hiukan vettä ja kaada joukkoon kurpitsapalat ja herukat. Kun seos höyryää, lisää sokerit. Keittele vartin verran ja kuori vaahto. Soseuta sauvasekoittimella. Purkkeihin ja kannet kiinni heti kuumina. Yhdeksän purkillista tuli. Syödään puuron ja pannarin päällä, soveltuu myös hyvin juustojen kaveriksi.

Ja samaan syssyyn väänsin kasvihuoneen minttupensaikoista toisen sörsselin, minttuhillon:
  • 1/2 l kurpitsapaloja
  • valtava puska minttua
  • pari dl hillosokeria
Paloittele kurpitsa. Lisää sokeri, kun seos höyryää. Hauduta kannen alla vesitilkassa noin vartti. Lisää loppuvaiheessa mintunlehdet. Anna vielä kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella. Kolme pientä purkillista tuli. Riista- ja lammasruokien kanssa ajattelin käyttää.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pihakurre

Omenapuissa loikkii aina silloin tällöin oravia. Eilen naapurin vanhasta navetasta löytyi pikkuinen, eksyksissä ollut oravanpoika. Tänään kurre seikkaili meidän pihalla. Emosta ilmeisesti eksynyt tirrikka ei tajua pelätä mitään. Se loikkii häntä pörrössä lasten perässä, kiipeilee kenkien päälle ja viihtyy erityisesti pihapöydän ympärillä. Sisäänkin se juoksi Eemelin perässä. Ajateltiin ensin, ettei ruveta toista ruokkimaan, kissa sen syö kuitenkin. Vaan kaveri aloitti Eeron nurmelle tiputtamista sormiruoista, lohta ja paprikaa se ainakin tykkäsi syödä. Tuotiin sitten soijakupillinen maitoakin, taitaa olla vielä imetysiässä.

Sitten saapui se hirmuinen kissu, viekas ja piiitkähäntäinen - eikä tehnyt kurrelle mitään! Kai sitäkin hellyyttää mokoma pikkuinen pörröhäntä, joka henga muun porukan kanssa, eikä se tohdi koskea siihen. Katsotaan, vieläkö se huomenna hengaa pihamaalla. Emppu kutsuu kotikurrea nimityksillä "ovaran pojjka" tai "uRRRe".

Mitä nyt ovat kurrelta kerinneet, pojat ovat viihtyneet ammeessa vilvoittelemassa.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ei osaa Emppu lentää

Emppu on pohtinut viime päivinä ihmiselon rajoittuneisuutta. "Ei osaa Emppu lentää", on pikkumies todennut moneen otteeseen kärpäslätkiä löyhytellessään. Eikä se lentäminen onnistunut voikukanlehdilläkään. Vaikea laji. Mutta puutarhanhoidon Eemeli hallitsee. Emppu kantaa vettä räystästipusta pienessä kannussa ja käy kastelemassa tomaatintaimet kasvihuoneessa. Vähän laiha lohtu taitaa olla tämä uusi lasitalo, samalta tontilta kun kiikutettiin pari viikkoa sitten pois Eemelin talo eli aavistuksen ränsistynyt leikkimökki. Jos pojan mielipidettä kysytään mökin korjaamisesta, vastaus kuuluu "korjjataan, tietenkin". Noh, jos ei lastenohjelmista jää muuta mieleen, niin reipashenkistä kierrätysmentaliteettia ainakin.