Kannellinen omppupiirakka - apple pie

Eemelin nippareiden kunniaksi väänsin kannellisen omppupiirakan. Taisi olla ekoja kertoja, kun tajusin käyttää Kenwoodia voin nyppimiseen.

4 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g voita, kuutioi
3/4 dl kylmää vettä

Surauta jauhot, sokeri ja kuutioitu kylmä voi hienoksi yleiskoneella. Lisää kylmä vesi ja kääri taikina tuorekelmuun. Pidä jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan

1 kg omenoita, kuutioi
1/2 dl sitruunamehua
3/4 dl valkoista sokeria
3/4 dl intiaanisokeria
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
40 g voita, kuutioi

Kuutioi omenat ja sekoita loput aineet voita lukuun ottamatta omenoiden joukkoon. Jaa taikina kahtia. Kauli pohja ja aseta se korkeareunaiseen piirakkavuokaan. Kaada omenaseos päälle. Kuutioi voi ja laita se omenoiden päälle. Kauli kansi ja aseta se omenoiden päälle. Nipistele reunoista kansi kiinni pohjaan. Paista 200 asteessa 35 minuuttia. Tarjoa jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.

Tämän syksyn ompuista on tehty myös omena-riisipuuroa. Raastoin omenat puuron joukkoon.

Empun juhlissa tarjottiin myös feta-pinaattipiirakkaa.

100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1⁄2 tl suolaa
1/2 dl kylmää vettä

Surauta kuutioitu voi, jauhot ja suola hienoksi yleiskoneella. Lisää kylmä vesi ja vaivaa tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle ja laita 175 asteeseen uuniin 10 minuutiksi.

1 pieni sipuli
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
1⁄2 tl mustapippuria
200 g fetaa, kuutioi
150 g pinaattia, pakastimesta

Kuutioi sipoli ja kuullota se öljyssä. Sekoita munat ja kerma. Lisää loput aineet joukkoon ja kaada seos esipaistetun piirakkapohjan päälle. Paista 175 asteessa 40 minuuttia.

Kuningatar-spelttipaistos

Tänään tehtiin poikien kanssa marjapaistosta. Siihen tuli:

• 1 rasia vadelmia
• 1 rasia mustikoita
• 2 rkl sokeria
• 2 krl perunajauhoja (sekoita kaikki keskenään)

Päälle laitettiin:

• 100 g voita (sulata tai pehmitä)
• 4 dl spelttihiutaleita
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 vaniljatangon siemenet
• 1/2 tl leivinjauhetta (sekoita kaikki keskenään)

Ja sitten marjat vuokaan ja murut päälle. 200 asteessa vajaat puoli tuntia tai kunnes saa hyvän värin. Tarjoillaan vaniljakastikkeen kanssa.

Heppapullia ja parsakaalipaistosta

Heppapullat


Leivottiin lihapullia hevosen jauhelihasta koko perheen voimin. Lihaa oli iso erä, joten ohje tehtiin nelinkertaisena. Pullista riitti useampi satsi pakastimeen.

• 600 g hevosen jauhelihaa
• 2 dl vettä
• 1 dl korppujauhoja
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 kanamuna
• 2 tl timjamia
• 2 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria rouheena

Sekoita korppujauhot ja vesi. Anna turvota hetki. Hienonna sipulit. Sekoita kaikki aineet kunnolla keskenään. Muotoile taikinasta pullia kostutetuin käsin leivinpaperille. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Kermakastike

• 30 g voita
• 30 g vehnäjauhoja
• 4 dl lihalientä
• 1 dl kermaa
• 1 tl soijaa
• suolaa ja pippuria

Lämmitä kerma mikrossa. Sulata kattilassa voi. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon jauhot. Nosta kattila takaisin kuumalle levylle ja lisää lihaliemi. Anna hautua jonkin aikaa. Lisää lämmin kerma ja hauduta, kunnes kastike on sopivan sakeaa. Mausta suolalla ja pippurilla sekä soijalla. Lisää lihapullat joukkoon.

Reetta-tädin parsakaalipaistos

• 750 g kukka- ja parsakaalia yhteensä (paloittele ja keitä)

Juustokastike

• 50 g voita
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 4 dl maitoa
• 4 kananmunaa
• mustapippuria
• 2 tl timjamia
• 0,5-1 tl hienoa merisuolaa
• 3 dl juustoraastetta

Sulata voi kattilassa ja vatkaa vehnäjauhot tasaiseksi joukkoon. Lisää maito. Erottele keltuaiset ja sekoita ne hyvin yksitellen kastikkeeseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahto nostellen suurustettuun kastikkeeseen. Mausta.

Kaada keitetyt kaalit voideltuun, isoon (!!) uunivuokaan ja kaada juustoseos päälle. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Suunnitteilla
Punajuuripasta

Viimeaikaisia ruokaohjeita

Joulu 2013

Valkosuklaajuustokakku
Tähän sitten vielä päälle karpaloita ja hyytelösokerikiille. Tyrnimehusta saa myös hyvän päällysteen: 2 dl sokeroimatonta tyrnimehua, 1dl sokeria ja 3 liivatetta.

Poikien piparit
Sokerina intiaanisokeri

Tyrnijäädyke
Vatkasin keltuaiset sokerin kanssa. Tupla-annoksesta tuli 17 pikkukipollista.

Sekametelisoppa

Kantarellipiirakka

Panag curry
Jättikatkaravuista. Kuorimisessa riitti puuhaa... 2rkl panang-tahnaa oli liikaa meidän pojille.

Mustikkapiirakkaa

Viimekesäisiä mustikoita löytyi vielä pakastimesta, niin päätin pyöräyttää muropohjaisen piirakan. Siihen tuli:

• 125 g huoneenlämpöistä voita
• 1 dl sokeria (osaksi intiaanisokeria)
• 1 muna
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 4 dl pakastemustikoita
  
• 2 dl kermaviiliä
• 1 muna
• 1/2 dl sokeria
• vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna reilusti vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Yhdistä jauhot taikinaan ja vaivaa tasaiseksi. Levitä taikina voidellun vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset mustikoita lukuun ottamatta. Kaada kermaviiliseos pohjan päälle ja sirottele pintaan mustikat. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia ylä-alalämmöllä.

Pienet remppamiehet

Remonttireiska on käynyt meillä harva se viikko, ja tuloksia alkaa olla nähtävissä. Pojat olisivat innokkaina osallistumassa touhuihin. Ja osallistuvatkin. Yhtenäkin aamuna huomasin vasta hoidossa, että Eeron paita oli valkeassa maalissa ja poski sinisessä vedeneristysaineessa. No, mitä pienistä...

Veljekset kuin ilvekset

Eemeli ja Eero viihtyvät nykyään jo yhteisissäkin leikeissä. Tosin isompi taitaa kurmottaa pikkuveljeään välillä ihan kympillä. "Mä en tehnyt mitään Eerolle", kuuluu Empun suosikkihokemiin aina kun Eero parahtaa itkemään syystä tai toisesta. Tänään käytiin myös talviriehassa laskemassa mäkeä Timin ja Vilman luona.

Uinahtanut ompunsyöjä

Eemeli järjesti viikonlopun kunniaksi taas olkkarin uuteen uskoon: sohvatyynyt ja viltit ja kaikki irti lähtevä isoon kekoon keskelle huonetta... Rymsteerauksen päätteeksi poika olikin niin kuitti, että jatkoi touhuja unten mailla.

Tanssilava

Meidän tuvassa on paikka, jossa pojat pitävät lavatansseja. Äiti virheellisesti luulee, että se on lepotarkoituksiin pyhitetty huonekalu, joka kuuluu vuorata patjalla, torkkupeitolla ja tyynyillä. Aina kun äidin silmä välttää, saavat pehmukkeet kyytiä ja pojat pistävät lavatanssit pystyyn. Tänään hetkua ketkuttelivat notkeita lanteitaan, kun vaari koputteli ovella. Ei vaan lähtenyt vaari mukaan tanssin pyörteisiin.

Tuolin tuunausta

Mitä tehdään vuosia palvelleelle työtuolille, kun päällinen repeää ahkeran pesemisen vuoksi? Tuunataan. Marimekkoon. Kangas kainalossa hetken harkitsin, osaisinko itse tehdä sopivat huput, mutta päädyin kuitenkin ammattilaisen, Leena-kummin, apuun. Nyt työhuoneen tuolissa seikkailee kalevalaisia eläinhahmoja ja kuin sattumalta heppa, eli meidän perheen yrityksen ykkösasiakas, keskellä selkänojaa.

Pizzatorstai

Tuli pitkästä aikaa mieleen leipoa pizzaa. Hiivaa ei tietenkään kaapissa ollut, eli turvauduin kuivahiivaan. Kahden pellillisen kokoiseen pohjaan tuli:

• 4 dl 42-asteista vettä
  
• 1 tl suolaa
• 2 pss kuivahiivaa
  
• 9 dl vehnäjauhoja
• 1/2 dl rypsiöljyä

Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja jauhoseos lämpimän veden joukkoon. Lisää myös suola. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa niin, että turpoaa noin kaksinkertaiseksi.

Tomaattikastikkeisiin olen aikaisemmin suhtautunut hartaudella: silpunnut sipulia, juossut takapihalta erilaisia yrttejä, miettinyt viinietikan, öljyn ja sokerin oikeita suhteita. Todellisuudessa kaupasta saa kohtalaisen hyviä valmiita tuotteita. Pizzojen pohjiin laitoin:

• 1 prk valmista pirkka tomaatti-basilikapastakastiketta (luomu)
  
• 1/3 prk lidl luomuketsuppia

Sekoittelin näitä kaulituille pizzapohjille suurpiirteisesti. Ja sitten haluamiasi täytteitä. Toiseen tuli:

• kinkkua, ananasta, sinihomejuustoa, emmental-raastettta
• artisokan syödämiä, aurinkokuivattua kinkkua, kinkkua

Ja sitten ei kuin syömään. Ai niin. Paistetaan ensin, 225 asteessa vajaat 15 minuuttia. Tarkkaile juuston sulamista ja pizzan väriä.

Reseptit talteen

Ruoanlaitoin harrastajien ongelma, ainakin omalla kohdallani, on pitää kaikki haalimansa, valmistamansa, suunnittelemansa ja varmuudeksi jemmaamansa ruokaohjeen jonkinlaisessa järjestyksessä. On blogia, leikekirjoja, hajanaisia irtosivuja, ruokakirjoja ja hyvässä lykyssä vielä blogi, jonka uumeniin on naputellut erilaisia viritelmiä. Kolme useimmin etsimääni ruokaohjetta taitavat olla suppiksista tehty pasta carbonara, pannari ja, niin no, se tämänpäiväinen pizzapohja.

Ratkaisuksi askartein wordissä ytimekkäitä ruokaohjeita, jotka kehysti muutaman pixelin viivalla, leikkasin irti paperista, ja kiinnitin magneettiteipillä lieden ylpuolelle liesituulettimeen. Katsotaan, kuinka pitkään pärjään näillä kolmella, vai muuttuuko koko tuuletin hämäräksi scrap bookiksi.

Lasihelmiä nauhassa

Joulut on vietetty ja lahjaideoita saanee paljastaa nyt pakettien rapinan tyynnyttyä. Muutamista tuttavien paketeista löytyi tänä jouluna litteitä lasihelmiä nauhaan pujoteltuna. Yhden pidin itse, tosin Eero tykkäsi siitä, kuten kaikista muistakin kaulakillukkeista, niin paljon, ettei sitä paljon kaulassa ole pidetty. Minne lie korjattu lapsosten sormilta turvaan.

Uusia glögimakuja

Glögi on jouluista juomaa. Tänä jouluna meille löysi tiensä myös pari jännittävää maku-uutuutta, tyrni ja ruusuvitteni. Näitä tuli ostettua tuolta Kotipiiristä ja Saaren joulumaasta. Ruusukvittenihilloa tarttui puolestaan mukaan Kluuvin alakertaan pykätystä "kauppahallista". Sieltä saa kaikkea samaa kuin Kotipiiristäkin, hinta vaan on suhteutettu pääkaupunkiseutuun.

Jouluiset mätileivät

Jouluna syötiin jälleen kerran mätileipiä alkupalaksi. Uusi keksintö, ainakin minulle, oli käyttää vaalean leivän sijasta makeaa saaristolaisleipää. Se natsasi hyvin siianmäriin, smetanaan ja hienoksi hakattuun salottisipuliin.

Taas toivotus hyvän joulun...

Meillä päin on näkynyt tonttuja. Ne kurkkivat ikkunoista sisään, ja katsovat mitä pojat puuhailevat. Empulla on tänään päässä tonttulakki, ja Eerollakin lakki pysyi päässä, ehkä murto-osasekunnin verran...

Karpalekaali

Kävi niin, että saatiin Siiri-mummolta iso kassillinen savolaisia karpaloista. Näistä syntyy helposti karpaloinen lisäkesalaatti:

• 2 dl karpaloita, survo kevyesti


• 1/4 valkokaali, suikaloi juustohöylällä


• vajaa 1 dl sokeria

Sekoita sokeri survottuihin karpaloihin. Suikaloi kaali ja sekoita ainekset keskenään. Sopii jättää hetkeksi jääkaappiin tekeytymään ennen tarjoilua.

Kerrospukeutumista

Äiti luki jostain muotilehdestä, että kerrospukeutuminen on tosi trendikästä tänä syksynä. Meidän pojat on harrastaneet sitä jo pitkät tovit. Varsinkin silloin, kun iskä pukee pojat aamulla... Isommasta kaula-aukosta näkee tosi hienosti, millainen paita siellä alla oikein on. Tyylitietoinen, voisi Eero rallatella mennessään.

Karpalosalaattia

Saatiin Pasin mummolta iso pussillinen karpaloita, mistä lie Savon soilta kerättyjä. Niistä syntyykin helposti hyvä lähiruokasalaatti, joka maistuu erittäin hyvin myös perheen pienimmille. Se menee näin:

• 2-3 dl karpaloita
• 1 dl valkeaa sokeria
• 1/4 iso kotimainen keräkaali

Survo karpaloita jonkin verran ja lisää joukkoo sulamaan sokeri. Vetele juustohöylällä kaalista ohuita suikaleita. Sekoita karpalomössö kaalin joukkoon ja valmista on. Eero suosittelee, erityisesti.

Niin ja sitten, jos se Savo mietityttää, kyllä minä katson Savon vielä lähialueeksi, ruoasta kun puhutaan. Suurin osa kaupan karpaloista tulee nimittäin maaasta nimeltä Kanada. Kotimaistakin saa: marjajauheita, joskus kuivattujakin (mm. Sysmän lähimyslissä) ja varmaan jotain muitakin. Paras ehkä ostaa suoraan torimyyjältä, joka kertoo alkuperän poimijaan saakka.

Rakas sähköisten palveluiden päiväkirjani,

Tämä vuodatus menee nyt vähän blogini genren ulkopuolelle, mutta sovitaan, että tämä kuuluu osioon ”muuta maalaiselämää”. Kuvassa Eero tarttuu luuriin turhauduttuaan sähköiseen päivähoitopaikan hakuun. Minulla on nyt ollut hyvin huono viikko sähköisten palveluiden käyttäjänä. Tai se alkoi ja päättyi hyvin:

MAANANTAI
palvelu: Suun terveydenhuollon ajanvarauspalvelu

Kävin Orimattilan hammashoitolan lehdistötilaisuudessa kertomassa, että olin onnistunut varaamaan pojalleni ajan hammastarkastukseen. Aika hienosti, akateemisella loppututkinnolla! Sitä en kertonut, että päivä osoittautui hankalaksi, enkä sitten enää löytänyt takaisin palveluun kaupungin verkkosivujen kautta. Etsin Orimattilan sivuilta hammashoitoa. Virhe. Olisi pitänyt etsitä PHSOTEY:stä suun terveydenhuoltoa. Ja kolme vuotta sitten, juuri takaisin paikkakunnalle muuttaneena, en olisi edes tiennyt, mikä PHSOTEY on…

KESKIVIIKKO
palvelu: valtiolle.fi

Ajattelin hakea töitä. Hakemus ja CV nyt on nopsasti kirjoitettu, no problem. Mutta sitten: ”Hakemukset tulee lähettää valtionhallinnon sähköisen rekrytointijärjestelmän www.valtiolle.fi, kautta.” Siitä alkoi pari tuntia kestävä uurastus. Hakemuksessa oli 151 kenttää ja 90 monivalintaruutua. Useisiin kohtiin piti liittää pitkiä avoimia selostuksia. Ohjelma lupasi 45 minuuttia aikaa kullekin kuudelle sivulle. Vaan eipä pitänyt lupaustaan. Kun kellosta katsottuna olin 15 minuutissa pikakirjoittanut työhistoriani ja painanut ”tallenna”, vastaukseksi sain ”Sivua ei voitu tallentaa” ja tyhjät ruudut. Yritin nopeammin. ”Ei voida tallentaa” ja tyhjät ruudut. Kolmannella kerralla olin riittävän nopea. Enkä edes hakenut pikakirjoittajaksi.

PERJANTAI
palvelu: Sähköinen päivähoitohakemus

Sitten tajusin, että jos ne vaikka vielä ottavat sinne valtiolle pikakirjoittajaksi, pitäisi saada lapset hoitoon. No sehän hoituu, sähköisen palvelun kautta! Ei kun nettiin täyttämään. Tämä palvelu oli edelliseen verrattuna hyvin inhimillisen mittainen, 62 kenttää ja 37 valintaruutua. Pikakirjoituskokemuksellani täytinkin lomakkeen nopsasti puolessa tunnissa. Lomake muistutti, että tulosta varmuuden vuoksi ennen tallentamista. Tulostin suolsi ulos vain hakemuksen alkuosan. Ristin sormeni ja painoin ”lähetä”. Ja valkealla sivulla komeili teksti ”Lomakkeen käsittely epäonnistui”. En lannistunut. Soitin uudelleen miehelleni, että mikä se sun hetu olikaan ja tiedätkö, montako hoitopäivää on kuukaudessa. En minäkään. Tallensin lomakkeesta jopa pdf:n ennen lähettämistä. Ja jälleen epäonnistui. Tajusin tässä vaiheessa, että samassa ajassa olisin pukenut molemmat poikani toppavaatteisiin, hurauttanut 10 kilometriä päivähoitobyrooseen, täyttänyt paperit ja käynyt vielä kaupassakin. Vaan ei, käytin mukavaa, ajasta ja paikasta riippumatonta sähköistä palvelua.

PERJANTAI
palvelu: Orimattilan verkkokirjasto

Jos niin paljon ikäviä sattumuksia ja sadatteluja, joita viattomien lasteni ei olisi tarvinnut kuulla, asioin lopuksi myös Orimattilan verkkokirjastossa. En tiedä minkä Rosetten kiven ne siellä kirjastolla ovat löytäneet, mutta palvelu on ollut olemassa muistaakseni viime vuosituhannelta saakka, se on ollut aina samanlainen ja aina toimiva. Kiitos kirjasto, you made my day!