Lihapata thai-tyyliin

Lihapata on ollut tämän kevään ykkösruoka. Tammikuisen teurastuksen yhteydessä halusin välttämättä pakastaa isot määrät naudan lapaa ja niskaa kokolihana, jauhamisen sijaan, joten tällaista pidempään haudutettavaa palaa riittää ja riittää. Siinä joutuu väkisinkin vähän maustemaailmaa vaihtelemaan, ettei käy kyllästyttämään. Tällä kertaa pataan upposi siis tällaisia:

• vajaa kilo naudan lapaa, kuutioi
• 3 sipulia, kuutioi
• 2 rkl punaista curry-tahnaa
• 3 dl lihalientä, kotitekoista pakasteesta
• 2 sitruunaruohoa, leikkaa reiluiksi pätkiksi
• 5 laakerinlehteä
• 5 dl kookosmaitoa
  
• 2 dl pähkinäsekoitusta
• 0,5 dl tai maun mukaan thaimaalaista kalakastiketta
• 3 rkl muscavadosokeria

Ruskista lihapalat pannulla. Lisää kaikki ainekset pataan ja hauduta liedellä tai uunissa miedolla lämmöllä pari tuntia. Tarjoile riisin kanssa. Koristele thai-basilikalla. Kasvaa muuten hyvin kukkaruukussa.

Curry-tahnaa voi käyttää huomattavasti reilumminkin. Tästä tuli suoraan sanottuna hieman mieto versio. Eemeli tosin sanoi ruoan jo jäähdyttyä, että poppaa, mutta äidin mielestä ei ollut.

Lämmin kana-vuohenjuustosalaatti

Tänään piti keksiä kanasuikaleista jotain lounastettavaa. Lämmin salaatti tuli ensimmäisenä mieleen ja kun jääkapissa pyöri myös pötkö vuohenjuustoa, oli ainekset kasassa. Aloitin tekemällä salaattipohjan:

• jääsalaattia
• rucolaa
• herneenversoja
• basilikan lehtiä
• öljyä, limetin mehua, suolaa
  

Silppua salaatti ja levitä laakean salaattiastian pohjalle. Basilikan voi säästää päälle, sillä lehdet tuppaavat tummumaan, kun saavat lämpimiä aineksia niskaansa. Pirskota päälle kylmäpuristettua öljyä, limemehua ja ripaus suolaa. Muut aineet salaattiin:

• rasia kanasuikaleita
• öljyä, yrttimaustetta, limetin mehua
  
• paprika
• punasipuli
• 3 reilua porkkanaa, olisipa uuden sadon...

• ohuita viipaleita leipää
• vuohenjuustoa
• juoksevaa hunajaa
  

Paista kana pannulla öljyssä. Ripota päälle hiukan suolaa, yrttimaustetta ja limetin mehua. Viipaloi paprika, punasipuli ja porkkanat. Porkkanoita voi esikypsentää muutaman minuutin mikrossa hiukan kostutettuina talouspaperin alla, jos epäilee niiden kypsymistä. Lisää pannulle reilusti tavallista rypsiöljyä. Kypsennä vihannekset siinä.

Leikkaa leivästä ohuita viipaleita, ja asettele niiden päälle kiekot vuohenjuustoa. Lämmitä uunissa grillivastuksen alla tai grillitoiminnolla mikrossa, kunnes juusto hiukan sulaa.

Levitä salaattipohjan päälle lämpimät vihannekset ja kana. Asettele vuohenjuustoleivät reunoille. Valuta lämpimän juuston päälle juoksevaa hunajaa. Tätä sopii tarjota, jos tuttavapiirissä liikkuu karppaajia, hiilihydraattia on vain nimeksi pienissä leipäsissä ja hunajatipoissa.

Navetan edustalla kasvava, huhtikuussa kylvetty "varhaisrucolani" on jotenkin kitukasvuista: pienilehtistä ja työntämässä heti kukkavartta. Pitäisi ehkä lähteä kanankakkaa levittämään, että se saisi puhtia.

Kevyttä kesäjuomaa

Alkukesän keveisiin ruokiin kuuluu mielestäni erottamattomasti jokin kevyesti pirskahteleva valkoviini, kuten vinho verde tai prosecco. Silloin kun tätä lajia puteleita ei kaapissa ole, voi turvautua sekoittamaan hiilihapotettua vettä jonkin runsasaromisen valkoviinin joukkoon. Sellaista kevennettyä juomaa voi massunkin kanssa nauttia lasillisen. Komerossa oli vielä Tunisian-matkalta mukaan tarttunut muscat-pullo, joka soveltui varsin hyvin tämäntapaiseen lantraukseen. Erittäin aromikas, kuiva viini, jossa paljon kukkien tuoksua (vai lieko maljakon syreenit huijanneet nenää...). Lähituotannosta on tullut testattua myös asikkalalainen Pihamaan valkoinen, joka on voittanut tänä vuonna vuoden tilaviinin tittelin.

Emppu traktorihommissa

Mikä ihme pientä miestä noissa pärisevissä koneissa kiinnostaa? Jos pitää valita, ollako äidin kanssa kasvimaata laittamassa vai iskän mukana traktorin kyydissä, vie kaikki iskän duunit voiton viisi-nolla. Ja voi sitä itku-potku-raivaria, jos joutuu kesken hommien traktorin pukilta äidin kanssa sisälle totaaliseen tylsyyteen.

Pähkinäistä raparperipaistosta

Omppupaistoksia tulee tehtyä joka syksy, mutta raparperista en ole vastaavaa tajunnut aikaisemmin tekaista. Silvennoisen Maijan innoittamana päätin kokeilla tällaista ohjetta. Vuokaan tuli:

• reilu 1 l raparperipaloja
• 1,5 dl hillosokeria
• 2 dl sekalaisia pähkinöitä
• 2 tl kanelia

spelttimuru

• 100 g voita sulatettuna
• 3/4 dl intiaanisokeria
• 3 dl spelttihiutaleita

Kaada raparperipalat vuokaan ja sekoita hillosokeri joukkoon. Ripottele päälle kaneli ja karkeasti rouhitut pähkinät. Sekoita spelttimurun aineet keskenään ja kaada se paistoksen päälle. Uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi. Itse nappasin tehokkaan kiertoilman ruskistaessa pintaa paistoksen pois jo 15 minuutin kohdalla. Isommat raparperipalat jäivät hiukan rapsakoiksi, eli jos kavahdat kirpeää makua, paista hiukan pidempään. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Nokkoskeittoa

Nokkosruokia on tullut tänä keväänä tehtyä tavallista vähemmän, taisivat parhaat, nuoret nokkossadot hujahtaa ohi toukokuun helteinä. Varjoisemmista paikoista löytää vielä pienehköä lehteä, joten sieltä saksin kulhollisen. Ihan vain varmuuden vuoksi laitoin kuitenkin soppaan puolet pakastepinaattia, iäkkäämpiin nokkosiin tuppaa tulemaan sellainen aavistuksen "karvainen" suutuntuma. Keittoon meni:

• 50 g voita
• 3/4 dl vehnäjauhoa
• pari desiä kylmää maitoa
• 6 dl vettä vedenkeittimestä
• puoli kulhollista tuoreita nokkosenlehtiä
  
• 100 g pakastepinaattia
  
• 2 dl kermaa
• 1,5 tl suolaa
• 0,5 tl valkopippuria
  

Kaada kiehuva vesi tuoreiden nokkosen lehtien päälle ja anna levätä hetki. Valuta ja hakkaa nokkonen hienoksi. Sulata voi kattilan pohjalla. Lisää joukkoon jauhot koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon vähitellen kylmää maitoa koko ajan sekoittaen. Lisää 6 dl kuumaa vettä. Anna kiehahtaa ja sakeutua hetkinen. Lisää nokkoset ja pakastepinaatti. Lisää kerma, suola ja pippuri. Kiehauta ja anna hautua lämpimällä levyllä hetki. Tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa.

Olen nyt oppinut odottamaan tuoreiden munien kanssa parisen päivää ennen kuin keittelen niitä. Silti ovat kuoret aika tiukassa. Mutta keltuaiset ovat maalaismunissa komeita! Täytyy syötellä kanoille paljon ruohoa ja muuta vihreää niin jaksavat munia.

Eemeli ajelee nurmikoita

Isot traktorit ovat puolitoistavuotiaalle vielä jotenkin tavoittamattomissa, ainakin jos ominpäin on liikenteessä. Ruohonleikkuri taas on sopivaa kokoluokkaa, sen satulaan saattaa päästä kiipeämään jopa omin avuin. Jos Eemeli häviää hetkeksi näkyvistä, kannattaa tarkistaa ruohonleikkurin pukilta. Poika viihtyy paikallaankin olevan vekottimen selässä pitkän aikaa kuulosuojaimet päässä rattia käännellen. Saati sitten kun pääsee oikein liikkuvan vempaimen kyytiin. Nurmiala on meilläkin rajallinen - jos ei mukaan lasketa sitä hevosille kasvatettavaa, isommilla koneilla työstettävää - ja kyyti yleensä loppuu aikanaan. Itkuhan siitä seuraa.