Tiikerinkesyttäjä

Tikru on ollut tähän asti mummolan leluja. Eemeli löysi sen muistaakseni vuoden vanhana kirpparilta ja ajoi sillä päättäväisesti ulos. Ei siinä auttanut äidin kuin maksaa ja sännätä perään. Tikru on ollut hyvä lelu jo pitkän aikaa, mutta sitten yksi ilta keksittiin, että sen masuun saa laitettua patterit. Siitäkös ilo irtosi. Molemmat pojat oppivat laittamaan (melko äänekkäät) musat soimaan ja tiikeriajelusta tuli kahta hauskempaa. Niin hauskaa, että jouduttiin ottamaan tiikeri meille kotiin hoitoon. Ja niin hauskaa, että ajettiin sillä terveyskeskukseenkin, kun ei muunlaiseen neuvottelutulokseen Eemelin kanssa päästy. Kyllä siinä kääntyi jonottavien pappojen päät, kun Eemeli viiletti tivolimusat pauhaten sairaalan kaikuvia käytäviä pitkin. Niin hauskaa oli, että äiti joutui kaivamaan ne patterit pois, että saatiin ne korvat sitten lopulta tarkastettua. Noh, ompahan Eero päässyt tutustumaan kotona muihin ajettaviin leluihin, keinuheppaa ja autoon, kun on Eemelin huomio kiinnittynyt Tikruun.

Omppupiirakkaa

Omppuja ei pitänyt tulla tänä vuonna ollenkaan, kukkia kun ei keväällä näkynyt. Ikivanhat puut ovat kuitenkin niin suuria, että kyllä niistä muutamat kottikärrylliset on alas varissut, vaikka huono vuosi onkin. Omppupiirakkaa siis tekemään. Tämän ohjeen voi tehdä marengilla tai sitten ilman. Pohjaan tulee:

• 150 g voita
• 1 dl intiaanisokeria
• 3 keltuaista (tai jos teet ilman marenkia, 2 pientä munaa)
• 2,5 dl vehnäjauhoja, osa voi olla grahamia
• 2 tl leivinjauhetta
• 3/4 dl maitoa (tai vettä)

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää keltuaiset tai munat yksitellen voimakkaasti sekoittaen. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoja ja nestettä vuorotellen, vatkaimella sekoittaen. Levitä taikina nuolijalla irtopohjavuokaa tai reilunkokoiseen piirakkavuokaan. Lado päälle omput ja ripottele pinnalle kanelia. Lorauta vielä vähän siirappiakin, jos kaapista löytyy. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Jos haluat päälle marenkiunelman, paista piirakkaa vain 15 minuuttia. Vatkaa sillä aikaa valkuaiset ( 3 kpl) ja reilu desi valkoista sokeria kovaksi vaahdoksi. Levitä vaahto piirakan päälle, laske uunin lämpö 175 asteeseen ja jatka kypsentämistä, kunnes marenki saa hiukan väriä, 20-30 minuuttia. Päälle voi ripotella myös mantelilastuja ennen uuniin laittamista.

Kurpitsakeittoja

Se kasvihuoneen suuri kurpitsa tuotti toisenkin hedelmän, ja meillä on sosekeittoa riittänyt siitä lähtien. Poikien mielialoja ei yleensä hirveästi enää ylennä, kun näkevät lieden vieressä ison kasan paloiteltua kurpitsaa. Mutta ihan reippaasti ovat sosekeittonsa syöneet, kaikki kolme. Ohjeisiin voi käyttää kesäkurpitsaa tai sitten tällaista pyöreää kurpitsaa, giant melon on tämä meidän lajike. Tällaisia soppia on tullut keiteltyä:

Piparjuurinen kurpitsasosekeitto

• n. 800 g paloiteltua kurpitsaa
• 3 sipulia
• 3 cm pätkä piparjuurta
  
• reilu 1/2 l vettä
  
• suolaa, pippuria
• (piparjuurituorejuustoa, Cantadou)
• 2 dl kuohukermaa

Hienonna sipuli ja freesaa rypsiöljyssä. Lisää kurpitsapalat ja jatka hetki paistamista. Lisää myös raastettu piparjuuri. Kaada joukkoon vettä sen verran, että palat peittyvät. Kypsyttele 15-20 minuuttia. Soseuta. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kuohukerma. Jos et löydä kaupasta piparjuurta, käytä kuohukerman sijasta tai lisäksi piparjuurituorejuustoa. Tarjoa paahdetun sipulin kanssa (kuvassa yllä).

Rakuunainen kurpitsasosekeitto

Muuten samaan tyyliin, mutta piparjuuren sijasta mausteeksi rakuunaa ja kasvisliemikuutio. Kerman voi korvata tuorejuustolla. Soppaan sopii myös muutama peruna. Päällä voi kokeilla vaihteeksi parmesaanilastuja.

Muskarimiehet

Sali on nykyään lähes pelkässä muskarikäytössä. Emppu soitta pianoa tarmokkaasti äidin kanssa ja tietää (tai ainakin sanoo tietävänsä), missä on C. Sitten kun laittaa levyltä lastenlauluja soimaan, jamit ovatkin jo käynnissä. Poikien nykytietämyksen mukaan perusorkkaan kuuluu kaksi nokkahuilua, ksylofoni, tamburiini, rumpu ja afrikkalainen mikä-lie-ouga-douga-soitin. Näitä pystyy helposti soittamaan paria, kolmeakin kerrallaan. Joskus mummo vierailee rytmimunan soittajana. Tai täti tanssii. Ja Eero vasta jammaakin, hytkyttelee rennosti toinen käsi pianosta tukea ottaen.

Marja-spelttimousse

Marjoja riittää. Kun Emppu kysyy, missä mummo on, vastaus on varmimmin "pensaassa" tai "marjassa". Puutarhamarjoista on tehty hilloa ja mehua. Ja mehusta saa helposti vispipuuroa. Itse keittelin sitä spelttimannasta, joka on rakenteeltaan rouheampaa kuin tavallinen. Vispipuuroa kannattaa keittää kunnon kattilallinen mannaryynipussin ohjeen mukaan ja tuunata siitä seuraavana päivänä jälkkäriksi mousse, johon tarvitaan:

• n. 1/2 litraa kylmää vispipuuroa
• vaahtoutuva vaniljakastike

Vaahdota vaniljakastike ja lisää noin 3/4 vaahdosta puuron joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja annostele kuppeihin. Lisää päälle vielä pelkkää vaniljavaahtoa. Koristele marjoilla.

Hellekylpyjä

Eeron suosikki viime päivinä on ollut takapihan kahluuallas. Järvivedessä tosin pääsi parku, kun isi heitti koko pojan kellukkeineen uiskentelemaan. Muuten Eero on harrastanut viime aikoina kiusallisen usein jääkaapilla käyntiä. Kuka kumma on suunnitellut maahan asti ulottuvan ovenkahvan ja vielä apupolkimen? Toivottavasti joku toinen on kehittänyt jääkaappiin takalukon, sillä sellainen meille joudutaan hankkimaan.

Hilloja

Tuli sitten tehtyä hilloja. Vähän vahingossa oikeastaan. Kaikki alkoi siitä kun meloonin taimen ostin. Jättiläismeloonin. Ja sitä kasvihuoneessa kauan kasvattelin. Lehdet näyttivät epäilyttävästi kurpitsalta. Kukat olivat aivan kurpitsan kukkia. Ja hedelmät alkoivat muistuttaa pikku hiljaa yhä enemmän kurpitsaa. Ajattelin sitkeästi, että kyllä se siitä jonain yönä vielä melooniksi muuttuu, ei kai ne nyt taimiliikkeessä kurpitsaa meloonina myy. Vaan myyvätpä hyvinkin. Kurpitsaa, jonka lajikenimi on jättiläismelooni. Googlelta sitten kuulin, että lajike voipi kasvaa 700-kiloiseksi. Otin äkkiä sen irti, yhdeksän kiloa kun jo painoi, tiedä vaikka muovivalmisteinen kasvihuone sen kasvuvoimasta poksahtaa. Sitten oli kurpitsaa yli tarjonnan. Tehtiin sosekeittoa ja suunnitteilla on feta-kurpitsaraastepihvejäkin. Vaan ei se järkäle niihin uppoa. Sitten muistin Anni-mummon mustaherukka-kurpitsahillon ja aloin sitä vääntämään.

Herukkahilloon tulee:

• n. 4 l perattuja mustaherukoita
  
• 2 kg kurpitsaa
• 1 kg hillosokeria
• 0,5 kg tavallista sokeria

Kuori kurpitsa ja poista sisältä siemenhöttö. Leikkaa paloiksi. Lorauta ison kattilan pohjalle hiukan vettä ja kaada joukkoon kurpitsapalat ja herukat. Kun seos höyryää, lisää sokerit. Keittele vartin verran ja kuori vaahto. Soseuta sauvasekoittimella. Purkkeihin ja kannet kiinni heti kuumina. Yhdeksän purkillista tuli. Syödään puuron ja pannarin päällä, soveltuu myös hyvin juustojen kaveriksi.

Ja samaan syssyyn väänsin kasvihuoneen minttupensaikoista toisen sörsselin, minttuhillon:

• 1/2 l kurpitsapaloja
• valtava puska minttua
• pari dl hillosokeria

Paloittele kurpitsa. Lisää sokeri, kun seos höyryää. Hauduta kannen alla vesitilkassa noin vartti. Lisää loppuvaiheessa mintunlehdet. Anna vielä kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella. Kolme pientä purkillista tuli. Riista- ja lammasruokien kanssa ajattelin käyttää.