Omppu pomppu ja villamyssy

Omppu on Empun ykkösvälipala. Kohta alkaa olla omppukausi lopuillaan ja viimeisiä viedään mehustamoon. Toivottavasti tulee hyvät tuoremehut, montaa omppulaatua on ainakin menossa samaan satsiin.

Käytiin Empun kanssa vähän mummon keskeneräisten käsitöiden kompsulla ja bongattiin sieltä muinainen, raidallinen villapaidan(?) alku. Siitä tuli kahdella suoralla saumalla pipo, johon pistettiin vielä fleecevuori, ettei villalangat kutita.

Pikku piirtäjä

Eemelin suosikkiharrastus sisätiloissa, siis kun ei pääse traktorihommiin, on piirtäminen, "piiä" Eemelin kielellä. Harrastukseen ei paljon vaadita, mustekyniä meillä tuntuu lojuvan joka huoneessa ja paperia on lähes yhtä helppo löytää, tässäkin iskän muistilappu. Isommatkin uhmaikäisen kiukunpuuskat saa yleensä taltutettua lupaamalla, että nyt mennään piirtämään, saat liidut. Tai tussit. Hienoja tekniikoita molemmat, taiteilijan vapauden rajoittaminen paperille vaan tuntuu toisinaan kovin haasteelliselta.

Noh, itsepähän aloitin Empun taidekoulutuksen jo vauvaiällä, sen siitä saa. Sitä paitsi Anni-mummun lapsuudenaikaisten traumojen takia meidän suvussa kulkee kasvatusperiaate, että piirustuspaperia ja värikyniä pitää lapsella aina olla. Se juttu liittyi jotenkin kallisarvoisten kirjepapereiden tuhrimiseen ja Koivuniemen herraan. Luojan kiitos minusta ei koskaan tullut tuotteliaampaa pöytälaatikkotaiteilijaa, jonkunhan sitä meidän suvun ite-taidetta täytyy myös kuluttaa.

Jätskinteossa

Viimeaikainen hittituotteeni, kotijäätelö, on saanut niin hyvän vastaanoton, että valmistin uuden erän. Ohjetta en mennyt muuttamaan, tällä kertaa vain kaavin kahden vaniljatangon siemenet mukaan seokseen. Kuvassa kermavaahto ja keltuais-sokerivaahto yhdistettyinä, valmiina pakastukseen. Ja vaniljasokeriakin piti valmistaa uusi erä, edellinen oli lopussa, ja kaapin pohjalle unohtuneeseen kitkerän esanssiseen vanilliinisokeriin en pysty aidon tavaran jälkeen koskemaan tikullakaan.
Pakastuksen jälkeen jäde näyttää tältä. Kyljessä on mokkapalaa, jonka valmistin tämän vanhan ohjeen pohjalta. Nyt vaan oli oikea, 100-prosenttinen kaakaojauhe päässyt loppumaan, mutta paikattiin tilanne käyttämällä rouhittua tummaa suklaata ja sitä sellaista "valmiskaakaojauhetta", 20% kaakaota. Sitä saikin mättää monta lusikallista.

Koristuksena toimii minttu, jota nappasin reilun puskan Irja-tädin pihan laidalta Kalliomäestä. Kyseessä on ehkä piparminttu, ei se ainakaan ihan samaa lajia ole, jota olen itse kesällä ruukuissa kasvattanut. Hennon liilat kukkaset ja aavistuksen miedompi maku kuin noissa kaupoissa myytävissä mintuissa. Sitä on tullut juotua iltateenä: kourallinen lehtiä ja teelusikallinen hienoa sokeria mortteliin. Hierotaan maut irti, laitetaan suljettavan teesiivilän sisään ja kaadetaan kuumaa vettä päälle. Hunajaa voi hieman lisätä, jos pitää makeasta.

Bää-tossut

Lastenohjelmia tulee ja menee, mutta Late on ykkönen. Jos Eemeli haluaa katsoa telkkaria, toivomuksena on yleensä aina "bää" (Late Lammas), "hauva" (Wallace&Gromit) tai "muummi". Hauvassa suosikkikohtaus on se, kun Wallace ja Gromit rakentavat kuurakettia, siinä kun saha viuhuu ja hakka paukuttaa. Emppu kääntää siinä vaiheessa nojatuolinsa ylösalaisin, käy hakemassa hakan ja sahan ja touhuaa rakennushommia leffan mukana.

Ompelin Eemelille synttärilahjakasi bää-tossut, meillä kun lämmitys hoituu toistaiseksi vielä kokonaan leivinuunin ja takan varassa. Toivottavasti Emppu ei lue blogia ennen synttäreitä.

Chorizotortillaa

Kanaset kaakattavat vielä kanalassa. Nyt kyllä yöt ovat käymässä viilenemään, että kai niiltäkin pitäisi kohta laittaa kaulat katki, kesäkanoiksihan ne otettiin. Sitten onkin luvassa kanapataa tai "kukkoa" viinissä, yksi Hans Välimäen ohje on jo katsottuna. Kanapataa odotellessa munaruokia on riittänyt, 4-5 munaa tulee yhä päivittäin. Tähän tortillaan tuli:

• 5 munaa
• 1 tl suolaa
• mustapippuria
• 2-3 puolikypsäksi keitettyä perunaa, paloittele viipaleiksi
  
• 1 reilu sipuli, hienonna
  
• nippu persiljaa
• päälle: chorizoa ja kapriksia

Sekoita munien rakenne rikki ja sekoita suola joukkoon. Kuullota sipulia rypsiöljyssä ja lisää loppuvaiheessa joukkoon perunaviipaleet ja persilja. Kaana munaseos pannuun ja liikuttele massaa jonkin aikaa. Jätä munakas hyytymään miedolle lämmölle. Kun koko komeus on kohmettunut, kippaa tortilla lautasen avulla ympäri ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Käytän itse tähän pikkuista, hyvin pinnoitettua paistinpannua. Leikkaa hieman jäähtynyt munakas paloiksi ja pujottele hammastikkuihin sopivia lisäkkeitä, oliivit ja kirsikkatomaatitkin käyvät hyvin.

Salviat talteen

Salviapuskani ovat olleet ehkä lievällä vajaakäytöllä kesän ajan. Kun lehdet olivat vielä komean vihreitä, pakastin pienen rasiallisen ja leikkasin loput puskat peston raaka-aineeksi. Salvia kestää pakastamista kohtalaisen hyvin, varsinkin kun pidän kuivattuja yrttejä yleensä kompromissituotteina. Salviatahnaan, tai -pestoon, pistin:

• lehdet kahdesta komeasta salviapuskasta
• n. 3-4 dl paahdettuja cashewpähkinöitä
• kokonainen valkosipuli, kuorittuna ja hienonnettuna
  
• 2-3 tl suolaa
• reilusti mustpippuria myllystä
• n. 2 dl neitsytoliiviöljyä
  

Ja sitten sauvasurvain laulamaan. Voi jessus tuli hyvää, en tiennytkään olevani näin suuri salvian ystävä. Jouduin vielä kaapimaan sauvasekoittimen pään Eemelin maissinaksulla. Tahna siis sopii pastan joukkoon sellaisenaan (ehkä aavistuksen öljyllä laimennettuna) ja paljon parmesaania päälle. Kanan fileitäkin voisi paistella tämän tahnan kanssa. Tai no tämän kanssa voisi syödä mitä vaan, vaikka sitten niitä maissinaksuja. Toivottavasti puskat talvehtivat hyvin, seuraavan kesän satoa jo odotellessa...

Palak paneer takapihan vihreistä

Mieli on tehnyt jo pidempään intialaista. Viimeksi kun satuin Helsinkiin, oli lähin Namaskaar kiinni (eikä pidemmälle jaksanut kävellä) ja Lahdestakin samaisen ketjun ravintola ehdittiin sulkea ennen kuin kävin edes testaamassa. Yksi intialaisista suosikeistani on palak paneer, eli paneer-juustoa pinaattikastikkeessa. Paneer muistuttaa melko pitkälti hämäläistä kotijuustoa eli se valmistetaan kuumasta maidosta, johon lisätään happoa, esimerkiksi sitruunamehua, etikkaa tai jogurttia - hämäläisittäin taas piimää. Mummun kotijuustoa ei ole ollut saatavilla vähään aikaan, joten innostuin ideasta käyttää leipäjuustoa tähän tarkoitukseen. Kastikkeeseen tuli:

• kaikki loput lamopinaatit kasvimaalta, hienoksi hakattuna n. 4-5 dl
  
• nippu mangoldin lehtiä hienonnettuna, myös varret
• 2 reilua sipulia
• 3 valkosipulin kynttä
• rypsiöljyä
  
• 2 tl garam masalaa
• 3 tl jeeraa
• pätkä tuoretta, raastettua inkivääriä
• 3 dl ruokakermaa
• 250 g leipäjuustoa kuutioituna
  
• 1 tl suolaa

Hienonna sipulit ja mangoldin varret. Kuullota niitä öljyssä jeeran ja garam masalan kanssa. Lisää pinaatti, mangoldi ja inkivääri, sekä hieman vettä, jos pannu tuntuu kuivalta. Kun pinaatti on kypsynyt kokoon, lisää kerma ja suola. Hauduttele kastiketta ehkä vartin verran ja tarkista suola. Lisää lopuksi leipäjuustokuutiot ja anna niiden lämmetä ennen tarjoilua. Tarjoile riisin kanssa. Emppu vaikutti ensin hiukan epäluuloiselta, mutta kun kuuli, että kastikkeessa on juustoa, niin johan kelpasi. Juusto, muodossa missä tahansa maistuu aina...