Pihakurre

Omenapuissa loikkii aina silloin tällöin oravia. Eilen naapurin vanhasta navetasta löytyi pikkuinen, eksyksissä ollut oravanpoika. Tänään kurre seikkaili meidän pihalla. Emosta ilmeisesti eksynyt tirrikka ei tajua pelätä mitään. Se loikkii häntä pörrössä lasten perässä, kiipeilee kenkien päälle ja viihtyy erityisesti pihapöydän ympärillä. Sisäänkin se juoksi Eemelin perässä. Ajateltiin ensin, ettei ruveta toista ruokkimaan, kissa sen syö kuitenkin. Vaan kaveri aloitti Eeron nurmelle tiputtamista sormiruoista, lohta ja paprikaa se ainakin tykkäsi syödä. Tuotiin sitten soijakupillinen maitoakin, taitaa olla vielä imetysiässä.

Sitten saapui se hirmuinen kissu, viekas ja piiitkähäntäinen - eikä tehnyt kurrelle mitään! Kai sitäkin hellyyttää mokoma pikkuinen pörröhäntä, joka henga muun porukan kanssa, eikä se tohdi koskea siihen. Katsotaan, vieläkö se huomenna hengaa pihamaalla. Emppu kutsuu kotikurrea nimityksillä "ovaran pojjka" tai "uRRRe".

Mitä nyt ovat kurrelta kerinneet, pojat ovat viihtyneet ammeessa vilvoittelemassa.

Ei osaa Emppu lentää

Emppu on pohtinut viime päivinä ihmiselon rajoittuneisuutta. "Ei osaa Emppu lentää", on pikkumies todennut moneen otteeseen kärpäslätkiä löyhytellessään. Eikä se lentäminen onnistunut voikukanlehdilläkään. Vaikea laji. Mutta puutarhanhoidon Eemeli hallitsee. Emppu kantaa vettä räystästipusta pienessä kannussa ja käy kastelemassa tomaatintaimet kasvihuoneessa. Vähän laiha lohtu taitaa olla tämä uusi lasitalo, samalta tontilta kun kiikutettiin pari viikkoa sitten pois Eemelin talo eli aavistuksen ränsistynyt leikkimökki. Jos pojan mielipidettä kysytään mökin korjaamisesta, vastaus kuuluu "korjjataan, tietenkin". Noh, jos ei lastenohjelmista jää muuta mieleen, niin reipashenkistä kierrätysmentaliteettia ainakin.

Marenkista raparperipiirakkaa

Brita-torttu on ilmeisesti kokenut jonkinasteisen come backin, kaikki lehdet kun pursuavat sensuuntaisia ohjeita. Jos ei jaksa ruveta kokonaista kakkua leipomaan, niin pellisen marenkista raparperiunelmaa saa myös näin vähän nopeammin. Ohjeesta tulee ehkä n. 3/5 pellillinen, jos haluat koko uunipellillisen, tee reilumpi taikina. Pohjaan tulee:

• 75 g voita
• 1 dl intiaanisokeria (tai tavallista)
• 4 keltuaista
• puolen sitruunan mehu
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl kylmää vettä

Vaahdota voi ja sokeri. Jos intiaanisokerista jää taikinaan vähän kökkäreitä, se ei haittaa, maistuvat vain kinuskisilta sattumilta. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää sitruunamehu. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sekoita muutamassa erässä taikinaan. Lisää lopuksi vesi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Valmista marenki:

• 4 valkuaista
• 1/2 dl itse tehtyä vaniljasokeria
• reilu 1 dl valkoista sokeria

Vaahdota valkuaiset. Lisää sokeria vähitellen. Marenki on valmista, kun se pysyy kulhossa ylösalaisin käännettynä. Piirakkapohjan päälle voi levittää hiukan raparperihilloa, jos sellaista kaapista löytyy. Ei välttämätön. Sen jälkeen marenki päälle. Sitten päällisiin:

• 2 raparperin vartta
• kourallinen pähkinärouhetta

Viipaloi raparperi ohuiksi siivuiksi ja levitä marengin päälle. Sirottele vielä pähkinärouhetta. Uuniin 150 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Vuohenputkipiirakkaa

No niin, nyt on villivihannes- eli rikkaruohokurssi käyty ja pihamaan vihreitä syöty ainakin viikon tarpeisiin. Vuohenputki jatkaa meidän keittiössä ykkösraaka-aineena, piti tehdä tätä vuohenputkipiirakkaa, jota kurssillakin väännettiin. Muuten noudatin ohjetta, mutta jätin 80-luvulta kalskahtavan sitruunapippurin pois ja lisäsin täytteeseen vähän rahkaa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan. Vuohenputken lehtiä poimin reilun kulhollisen, ne humahtavat kyllä pannussa kevyesti freesattuna tosi pieneen tilaan. Ja ryöppääminen on out. Kurssilla ei ryöpätty yhtään villivihannesta, nokkonenkin survaistiin pestoon karvoineen päivineen. Ja ihan hyvältä maistui.

Kukkia äitille

On se ihanaa, kun on voikukat. Niitä kasvaa pihamaa keltaisenaan. Kanat rakastavat niitä. Eemeli hihkaisee "ihnaa kukkia!" ja tuo äitille oikein kimpun.

Matalapainetta

Näitä päiviä tulee aina joskus - tihkusadetta, viileä keli, koiranilma. Pian pari kuukautta päikkärilakossa ollut Eemeli otti tirsat iskän työtuolissa. Eero taas selvitti lämpimikseen paperikorin sisältöä. Väsyneitä veljeksiä oli liikenteessä myös eilen, kun tultiin viettämästä Eeron-päiviä meidän perämettästä. Vieraille tarjottiin kahvia vasta kun muutama aari kuusentaimia oli istutettu. Voipi sitten Eero eläkepäivillään myydä muutaman komean nimpparirungon, sieltä perämettästä justiinsa.

Vuohenputkilasagne

Joka kevät olen nyhtänyt takapihalta vuohenputkea ja päättänyt, että nyt kyllä opettelen tekemään siitä ruokaa. Hyvät aikeet ovat aina kaatuneet siihen, että olen popsinut raakana yhden lehden ja todennut, että kohta kasvaa rucola ja muut herkullisemmat lajit. Noh, asia onkin itse asiassa niin, että vuohenputki kannattaa syödä kypsennettynä. Paljon parempaa, voin kertoa. Ja mielellään hyvien juustojen höystämänä. Vuohenjuustoa ajattelin ensimmäisenä, mutta tähän lajiin tulikin fetaa, tai salaattijuustoksihan tuota ei-kreikkalaista kutsutaan. Ruokaan tarvitaan:

• iso kulhollinen vuohenputken nuoria versoja
• 8 valkosipulin kynttä
• nippu valkosipulin vihreitä varsia, kevätsipulia ja/tai ruohosipulia
• öljyä paistamiseen + suolaa, pippuria
  
• purkillinen salaattijuustokuutioita
• juustoraastetta
• pinaattisia lasagnelevyjä
  

Valkokastikkeeseen:

• 1 l maitoa
• 75 g voita
  
• 3/4 dl vehnäjauhoja
• kourallinen juustoraastetta
• raastettua muskottipähkinää
  
• suolaa, valkopippuria
  

Valmista ensin vuohenputket. Kannattaa poimia vaaleanvihreitä, vasta puhjenneita versoja. Vartta en itse käyttänyt. Huuhtele lehdet ja hienonna karkeasti veitsellä. Kuumenna paistinpannussa reilu loraus öljyä ( + halutessasi hieman voita) ja lisää pannulle vuohenputket sekä hienonnetut valkosipulit. Lehdet humahtavat aivan uskomattoman pieneen tilaan, joten niitä kannattaa poimia oikein reilu saavillinen. Lisää joukkoon suolaa, pippuria, raastettua muskottipähkinää ja siirrä pois kuumalta levyltä. Sekoita joukkoon myös silputut sipulien varret.

Valmista valkokastike. Suolata voi pinnoitetussa kattilassa. Vatkaa joukkoon nopeasti jauhot ja kypsennä hetki. Lisää maito ja jatka kuumentamista, kunnes keitos sakenee. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Sulata joukkoon juustoraastetta.

Kokoa lasagne: pohjalle levyjä, valkokastiketta, puolet vuohenputkista, salaattijuustokuutioita ja juustoraastetta. Toinen kerros samaan tapaan. Päälle vielä lasagnelevyt, valkokastiketta ja reilusti juustoraastetta. Paista 200 asteessa reilu 30-40 minuuttia. Vaihda kiertoilma tavalliseen ylä-alalämpöön, jos pinta saa liikaa väriä.