sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pihakurre

Omenapuissa loikkii aina silloin tällöin oravia. Eilen naapurin vanhasta navetasta löytyi pikkuinen, eksyksissä ollut oravanpoika. Tänään kurre seikkaili meidän pihalla. Emosta ilmeisesti eksynyt tirrikka ei tajua pelätä mitään. Se loikkii häntä pörrössä lasten perässä, kiipeilee kenkien päälle ja viihtyy erityisesti pihapöydän ympärillä. Sisäänkin se juoksi Eemelin perässä. Ajateltiin ensin, ettei ruveta toista ruokkimaan, kissa sen syö kuitenkin. Vaan kaveri aloitti Eeron nurmelle tiputtamista sormiruoista, lohta ja paprikaa se ainakin tykkäsi syödä. Tuotiin sitten soijakupillinen maitoakin, taitaa olla vielä imetysiässä.

Sitten saapui se hirmuinen kissu, viekas ja piiitkähäntäinen - eikä tehnyt kurrelle mitään! Kai sitäkin hellyyttää mokoma pikkuinen pörröhäntä, joka henga muun porukan kanssa, eikä se tohdi koskea siihen. Katsotaan, vieläkö se huomenna hengaa pihamaalla. Emppu kutsuu kotikurrea nimityksillä "ovaran pojjka" tai "uRRRe".

Mitä nyt ovat kurrelta kerinneet, pojat ovat viihtyneet ammeessa vilvoittelemassa.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ei osaa Emppu lentää

Emppu on pohtinut viime päivinä ihmiselon rajoittuneisuutta. "Ei osaa Emppu lentää", on pikkumies todennut moneen otteeseen kärpäslätkiä löyhytellessään. Eikä se lentäminen onnistunut voikukanlehdilläkään. Vaikea laji. Mutta puutarhanhoidon Eemeli hallitsee. Emppu kantaa vettä räystästipusta pienessä kannussa ja käy kastelemassa tomaatintaimet kasvihuoneessa. Vähän laiha lohtu taitaa olla tämä uusi lasitalo, samalta tontilta kun kiikutettiin pari viikkoa sitten pois Eemelin talo eli aavistuksen ränsistynyt leikkimökki. Jos pojan mielipidettä kysytään mökin korjaamisesta, vastaus kuuluu "korjjataan, tietenkin". Noh, jos ei lastenohjelmista jää muuta mieleen, niin reipashenkistä kierrätysmentaliteettia ainakin.