Veriplättyjä

Päätin paistella veriplättyjä, Eemeli kun on osoittautunut suureksi lättyruokien ystäväksi. Pakastimeen laittamani veritonkat olivat hieman suurehkoja annettuihin ohjeisiin nähden, jouduinkin viettämään pikkulettujen kääntelyssä melkoisen tovin. Mielessä kävi jo veripannarinkin tekeminen, mutta lopulta se viimeinenkin plätty oli paistettu. Ohjeen suhteen konsultoin ensin Kotiruoan vanhaa painosta. Siinä neuvottiin tekemään taikina maitoon tai olueen. Päädyin kuitenkin vesilinjalle:

• 3 dl verta, naudan tässä tapauksessa
  
• 3 dl hiilihapotettua vettä
• 2 dl grahamjauhoja
• pienehkö sipuli
• 1 muna
• 1/3 dl rypsiöljyä
• 1 tl suolaa
• nippu tuoretta meiramia hakattuna
  
• ripaus valkopippuria
• voita paistamiseen
  

Sipuli hakataan hienoksi ja freesataan. Taikinan ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan turvota hetken. Letut paistetaan voissa ja tarjoillaan puolukkahillon kanssa. Eemeli suosittelee. Tämä oli siis sellainen "normaalikokoinen" ohje. Itse paistelin 3-kertaisen taikinan...

Kaa-kaa tuli taloon

No nyt ne sitten tulivat, kanaset. Eemeli on rakentanut iskän kanssa navetan vanhaan maitohuoneeseen pesät ja orret. Muuten tila on sisustettu oljella ja muutamalla pehkupaalilla. Kanaset tosin tykkäävät muokata sisustusta mieleisekseen, pesiin on ainakin saatava kotoisat oltavat, ennen kuin munan voi pyöräyttää.

Pihalle on rakentumassa ulkoaitaus, jonne typykät pääsevät haukkaamaan happea. Kanasia on kaikkiaan seitsemän ja ne edustavat hy-line-rotuisia eläkeläisrouvia lähikanalasta, Kärkölän Mäkelän tilalta. Kai noin vuoden verran munineita kotkottajia sopii eläkeläisiksi jo tituleerata, varhaiseläkeläisiksi ainakin.

Eemeli kutsuu kaikkia lintuja kokoon ja rotuhaaraan katsomatta yleistermillä "kaa-kaa". Kaveri on innokas heittämään kaa-kaalle jyväsiä. Kissu taas luikkii kauas, kun kanalan ovea raottaa, se ei taida vielä olla sinut uusien tulokkaiden kanssa.

Aamulla yhdessä pesässä oli yksi muna! Ja päivällä kaksi lisää! Ruskeista kanoista näyttää tulevan ruskeita munia. Valkoisista varmaankin sitten valkoisia, meillä tosin kaikki kaa-kaat ovat ruskeanvärisiä. Kun en ollut niin tuoreita munia aikoihin syönyt, tulipa opittua sekin, ettei ihan suoraan kanan alta kannata munaa ruveta keittämään. Siitä ei nimittäin irtoa kuoret. Leivontahommissa ne kyllä tuntuivat toimivan heti uutuuttaan.

Raparperi-mansikkalimonaadia

Tein taas jälleen raparperi-mansikkapiirakkaa, johon keittelin hilloa. Raparpereista irtoaa, varsinkin nyt hirmuisten sateiden jälkeen, todella paljon nestettä ja siivilöinkin siitä osan pois hillosta, jotta siitä tuli rakenteeltaan jämäkämpää. Makean raparperi-mansikkamehun sekaan lorautin hiilihapotettua vettä ja limonaadi oli valmis. Raparperimehu kuohui melkoisesti, kun kuplavesi tuli niskaan, joten lopputulos ei niin kauhean kuplainen ollutkaan... Noh, oli ainakin Eemelin makuun.

Marsala-viinissä haudutettu lihapata

Osui jossakin lehdessä silmiin sherryssä haudutettu härkä, jota meillä kotona kutsutaan tavallisemmin lihapadaksi. Sherryä ei nyt meidän kaapeissa sattunut olemaan, mutta jonkin muinaisen tiramisun jäljiltä komerossa pyöri vielä makean marsala-viinin pohja. Pataan laitoin:

• reilu 1/2 kg naudan paistilihaa
• 2 tavallista sipulia
• 1 punasipuli
• 2 dl marsala-viiniä
• 3 rkl punaviinietikkaa
• 3 dl kotitekoista lihalientä, pakasteesta
  
• 4 dl vettä
• loraus naudan fondia
• laakerinlehtiä, rosmariinia
• (lopuksi 1/2 dl tummaa kastikesuurusta)
  

Leikkasin lihan reilunkokoisiksi paloiksi. Paloittelin sipulit isoiksi paloiksi. Paahdoin sipuleita kuivalla pannulla, kunnes saivat tummunutta väriä. Lisäin kaikki aineet pataan ja laitoin uuniin noin 150 asteeseen kolmeksi tunniksi. Padan kypsyttyä nesteen määrä tuntui melko suurelta, joten suurustin sitä vispaamalla suurusta joukkoon ja kiehauttamalla vielä nopeasti.

Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla lisäksi raakaruokosokeria, mutta sen unohdin. Marsala tosin on niin makeaa, että viinin tuoma makeus riitti mielestäni hyvin. Tätä syötiin meillä juustoraviolien ja vihreiden papujen kanssa.

Jogurttinen nokkospasta

Nokkoskausi alkoikin tänä vuonna tosi vauhdilla, ehdin vast nyt nokkospuskia korjaamaan. Eemelille oli hiukan haasteellista opettaa, mihin voi koskea ja mihin ei, poika kun lähti mukaan sadonkorjuuseen pelkässä t-paidassa ja vaipassa. Noh, kyllä siitä isommitta itkuitta selvittiin. Pyöräytin kesän ensinokkosista pikaisen pastan, johon tuli:

• kulhollinen tuoreita nokkosenlehtiä
• 1 iso sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1/2 prk valmista basilikapestoa
• 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1 tl suolaa, mustapippuria, raastettua muskottipähkinää
  

Kaada kiehuva vesi nokkoskulhoon ja anna vihreiden lillua siinä jonkin aikaa. Nokkosten väri kirkastuu ja mahdollinen siitepöly, jota on todellakin liikkeellä, huuhtoutuu pois. Valuta nokkoset lävikössä ja hakkaa ne veitsellä hienoksi. Freesaa pieneksi hakattua sipulia rypsiöljyssä. Lisää nokkoset ja valkosipuli sekä valmispesto. Lämmitä vielä jonkin aikaa ja ota sitten levy pois päältä. Sekoita joukkoon turkkilainen jogurtti ja mausta kastike. Jogurtti miedontaa makua, joten suolaa tarvitaan, vaikka sitä pestossa onkin. Tarjoa täysjyväspaghetin kanssa ja raasta päälle paljon juustoa.

Marenkiset mustikkaleivokset

Pakastin on vielä täynnä mustikoita. Pitää syödä varmaan pari litraa viikossa, että ehtii ne tuhoamaan ennen uutta satoa. Tänään upotin puoli litraa leivonnaisiin. Pohjataikinaan tuli:

• 7 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl tomusokeria
• 2 tl vaniljasokeria
  
• 250 g voita, huoneenlämpöistä
• 2 kananmunaa
• 0,5 dl kylmää maitoa

Sekoita vehnäjauhot, sokerit ja pehmeä voi tehosekoittimessa murumaiseksi. Sekoita joukkoon munat sekä kylmä maito. Vaivaa palloksi ja kääri tuorekelmuun, jääkaappiin odottelemaan. Taikina on kaulittavan kovaa parissa tunnissa. Itselläni tosin vierähti pari vuorokautta ennen kuin ehdin tarttua kaulimeen...

Vaivaa taikina tynnyrin muotoiseksi ja leikkaa siitä pyöreitä viipaleita. Kauli viipaleita ohuemmiksi ja asettele ne silikonisiin muffinsivuokiin. Reunat menevät ryppyyn ja päällekkäin, mutta taikina on viileänä helposti muovautuvaa. Itse sain tästä määrästä 12 muffinsivuokaa ja 2 vähän suurempaa neliön muotoista vuokaa. Painele foliopalat tiiviisti leivospohjien sisäpinnalle, jotta seinämät pysyvät ylhäällä taikinan lämmetessä uunissa. Paista 180 asteessa 10 minuuttia. Poista foliot ja anna pohjien olla uunissa vielä hetki saamassa väriä.

Täytteeseen:

• 5 dl pakastemustikoita
• 1 dl vettä
• 1,5 dl intiaanisokeria
• 1 dl maissitärkkelystä
• 1 dl kylmää vettä
  
• 3 keltuaista
• 30 g voita

Kiehauta mustikat, vesi ja sokeri kattilassa. Mustikoiden rakenne olisi hyvä saada rikki. Sekoita keskenään maissitärkkelys ja kylmä vesi. Kaada ohuena nauhana mustikoiden joukkoon koko ajan vispilällä sekoittaen. Siirrä keitos pois levyltä, sillä kiisseli sakenee heti. Sekoita joukkoon nopeasti vatkaten keltuaiset yksitellen. Lisää lopuksi voi nokareina ja sekoita se kiisselin joukkoon. Täytteen määrä on hiukan nafti kaikkiin 14 vuokaan.

Marenki:

• 3 valkuaista
• 1 tl sitruunamehua
• 3 tl vaniljasokeria
• 1,5 dl sokeria

Sekoita valkuaiset ja muut aineet kovaksi vaahdoksi. Annostele mustikkakiisseli vuokiin ja peitä ne marengilla. Laita 180-asteiseen uunniin noin 10 minuutiksi tai kunnes saavat hiukan väriä.

Kylvöhommia

Puolitoistavuotiaan maalaislapsen mielestä ei ole ehkä mitään jännempää kuin isot, värikkäät koneet, joita isi ajaa pihaan vuoron perään. Toistaiseksi kaikki ovat Eemelin kielellä "brum brum", mutta eiköhän niille ajan kanssa löydy tarkemmat semioottiset lokerot. Äitikin voi sitten opetella erottamaan äkeet, lautasmuokkaimet, suorakylvövehkeet jne. Ja sitä kielellistä kehittymistä odotellessa voi pyykätä, nämä brum brum -laitteet kun tuppaavat saamaan pikkuisen jyväjemmarin yltä päältä pölyiseksi tai kosteammalla kelillä mutaiseksi.

Torjuntahommia

Huomattiin Eemelin kanssa pihamaalla, että arkkiviholliseni herra Kirppa oli löytänyt rucola-viljelmämme. Paha paha. Isikin vasta suunnittelee rapsin (kirpan leipäduuni) kylvämistä , niin Kirppa oli päättänyt popsia alkupalaksi rucolat ja paksoit. Ei muuta kuin torjuntahommiin. Olin lukenut jostain, että kirppa inhoaa puuntuhkaa. Haettiin siis grillistä hiiliä ja murskattiin niitä halolla vähän hienommaksi. Mäntysuopaliustakin suunniteltiin, mutta mäntysuopaa ei kaapista löytynyt. Fairy-vesi sai kelvita, pikkuloraus suihkupullolliseen. Suihkuteltiin ensin lehdet liuoksella. Sitten päälle tuhkat. Eemeli oli erityisen ahkera tässä. Sitten saatiinkin suihkutella rucolaa vähän uudelleen, se oli niin musta, ja Eemeliäkin, poika kun oli, jos mahdollista, vielä mustempi.

No niin, herra Kirppa, vieläkö rucolat kiinnostaa? Isäntä vähän varoitteli, että tuhka muuttaa maan ph-arvoa. Toivottavasti rucola ei pahastu. Muuten karkotettiin kaikki, kasvit kuin kirpatkin.

Mustikkainen pavlova

Äitienpäivän hollandaise-kastikkeesta jäi ylijäämäksi kupillinen valkuaisia. Ne muuntuivat marenkilevyksi, jota syötiin tänään kahvin kanssa pavlovana. Marenkilevyyn tuli:

• 4 valkuaista
• 1,5 dl valkoista sokeria
• 2 rkl vaniljasokeria, aidosta vaniljasta, älä laita vanilliinisokeria näin paljon
• 1,5 tl maissitärkkelysjauhoja
• 1 tl valkoviinietikkaa

Vatkaa valkuaisia voimakkaasti tehosekoittimella. Sekoita sokerin joukkoon maissijauhot sekä vaniljasokeri ja sekoita seos osissa vaahdon joukkoon. Lisää loppuvaiheessa etikka. Marenki on valmista, kun se pysyy kipossa ylösalaisin käännettynä. Levitä koko seos keskelle leivinpaperia ja levitä se pyöreänmuotoiseksi nuolijalla. Paista reilussa sadassa asteessa ainakin 1,5 tuntia. Myös leivinuunin jälkilämpö sopii kypsyttelyyn, kunhan ei ole liian kuuma. Marenkilevy säilyy hyvin huoneenlämmössä. Pari päivää se on sisältä pehmeähkö, mutta kuivuu pidempään säilytettäessä.

Mustikka-pavlova

• marenkilevy
• 2 dl kuohukermaa
• 2 rkl vaniljasokeria
  
• pakastemustikoita
• omenasosetta

Sekoita vaniljasokeri kerman joukkoon ja vatkaa se vaahdoksi. Marenki on äärimmäisen makeaa, joten kermaa ei kannata paljon makeuttaa. Levitä marenkilevyn päälle omenasosetta. Kuvan omppusose on Anni-mummon ohjeen mukaan tehtyä, eli se saa värinsä puolukasta. Ripottele soseen päälle jäisiä mustikoita ja kermavaahtoa. Pinnalle koristeeksi vielä muutama mustikka ja mintunlehtiä. Pavlovan voi koota annoksiksi tai yhdeksi "kakuksi", mutta sisältä tahmeanpehmeiden marenkilevyjen leikkaaminen isossa kakussa on kokemukseni mukaan melko haasteellista. Alla vielä vadelmainen versio samasta jälkiruoasta.

Eka kesäinen päivä

Ihana auringonpaiste! Eemelin riemulla ei ollut rajaa, kun vihdoin pääsi juoksentelemaan ympäri pihaa kevyemmissä vaatteissa. Syötiin ekaa kertaa pihalla, kun aurinko niin lämmitti. Empulla oli naamassa punajuurikastikkeen, suklaajätskin ja satunnaisesti maistettujen multakokkareiden muistoja. Ei voi tarkempaa lähikuvaa julkaista...

Eemeli auttoi äitiä myös taimien koulimisessa. Kurpitsat, kesäkurpitsat ja avomaankurkut pääsivät isompiin potteihin ja muuttivat kuistille. Sinne pääsivät myös salaattifenkolit, lamopinaatit ja vielä tuskastuttavan pieninä kituuttelevat varsisellerit. Ehkä määrä korvaa koon, sellerin taimia taitaa olla viitisentoista... Kuinka paljon selleriä sitä ihminen elääkseen tarvitsee?

Eemeli seurasi taimihommia tarkkaavaisesti ja touhusi mukana: mätti turvetta lapiolla kippoihin ja pois, nyppi kerran istutettuja taimia ilmaan ja kasteli kannulla kenkiään.

Parsaa hollandaise-kastikkeella

Päätin hälventää ennakkoluulojani kananmunalla sakeutettavia kastikkeita kohtaan. Eikä se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Sain syntymäpäivälahjaksi Julia Childin Masterin the Art of French Cooking -teoksen ja tutustuin se kolmisivuisee luentoon hollandaise-kastikkeen valmistuksesta. Lopulta tyydyin huomattavasti yksinkertaisempaan valmistusmetodiin. Siihen tarvittiin:

• 5 keltuaista
• 1 dl sitruunamehua
• 0,5 dl vettä
• 150 g voita kuutioituna, huoneenlämpöistä
• valkopippuria, suolaa
  

Sitten vesihaude kattilaan, metallinen kippo sen päälle ja viereen kulhollinen kylmää vettä siltä varalta, että kastike kuumenee liian nopeasti ja paakkuuntuu. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Sekoita keltuaiset, sitruunamehu ja vesi keskenään. Vatkaa seosta koko ajan vesihauteen päällä kunnes se tuntuu sakenevan ja vaihtaa värinsä kirkkaan keltaisesta haaleankeltaiseen. Siirrä kulho pois vesihauteen päältä ja sekoita joukkoon lämmennyt voi nokareina. Mausta valkopippurilla ja suolalla. Kastike on paras tarjoilla välittömästi, mutta se pysyy myös levyltä nostetun vesihauteen päällä, kannella peitettynä, lämpinänä jonkin aikaa.

Tätä siis keitetyn parsan kylkeen. Lisäkkeeksi askartelin versokimppuja rucolasta, auringonkukasta ja herneestä, jotka sidoin ilmakuivatulla kinkulla. Kastiketta riitti tästä annoksesta hyvin kymmenelle. Eemelin kohdalla menekki ei tosin ollut huimaava.

Lehtipihviä ja maustevoita

Tammikuussa päiviltään päässyt sonni ei ole läheskään vielä syöty. Tänään grilliin meni ulkofilettä lehtipihvien muodossa. Piffien päälle tein maustevoin, johon tuli:

• 100 g voita, voimakassuolaista tällä kertaa
• 1 dl persiljaa silputtuna
• 4 valkosipulin kynttä hienoksi hakattuna
• mustapippuria
• rosépippuria
• viherpippuria

Paloittele voi ja jätä huoneenlämpöön noin tunniksi. Toinen vaihtoehto on lämmittää erittäin varovasti lyhyitä pätkiä mikrossa. Hienonna rosé- ja viherpippurit morttelissa. Sekoita kaikki ainekset pehmenneen voin joukkoon. Suolaa voi lisätä hiukan, itse käytin voimakassuolaista voita, joten lisäsuolaa ei tarvittu. Levitä kaistale tuorekelmua pöydälle. Päälle voi halutessaan laittaa hieman pienemmän palan voi- tai leivinpaperia, mikä helpottaa rullaamista. Levitä voimassa pitkulaiseksi läjäksi ja rullaa kelmun kanssa tasaiseksi pötköksi. Jätä jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi kovettumaan. Leikkaa napeiksi ennen tarjoilua.

Lehtipihvien lihana käytimme ulkofilettä, tosin paremmat paistipalat taitavat käydä tähän tarkoitukseen yhtä hyvin. Eli sensorttia pihvejä on luvassa meidän grillsitä pitkin kesää, ainakin paistipaloja riittää vielä läjäpäin. Paljon riippuu lihan mureudesta, eli kauanko se on raakakypsynyt. Omat naudan file- ja paistipalamme lepäsivät vakuumissa jääkaapissa mureutumassa parisen viikkoa ennen pakastusta. (Kerronta vaihtui monikkoon, koska isäntä on yleensä mukana näissä pihvikuvioissa)

Fileestä leikataan poikkisyin pihvejä ja ne hakataan lihanuijalla paksun muovipussin sisässä halutun kokoisiksi. Pintaan kevyt öljy ja grilliin paistumaan. Nopea paisto molemmin puolin. Suola ja pippuri kannattaa lisätä vasta paistetulle pinnalle.

Pihvin kaverina oli vielä punaviinikastiketta. Totta puhuakseni tämä soosi valmistettiin jo isännän helmikuisille 30-vuotisjuhlille, joiden rosvopaisti oli surullisenkuuluisa tarina... Kastiketta jäi yli melkoinen kattilallinen, joka sittemmin pakastettiin. Hyvät uutiset ovat, että punaviinikastikkeen pakastus, sulatus ja uudelleen lämmittäminen toimiin. Tässä vielä simppeli ohje, ettei pääse unohtumaan:

Sauce Bordelaise (punaviinikastike), ohje reilulle 10:lle hengelle

• 4 dl punaviiniä
• 3 tl punaviinietikkaa
• pari laakerinlehteä + muita yrttejä, esim. rosmariinin oksia, timjamin oksia
  
• 3 tl sokeria tai 4 tl intiaanisokeria
• 4 dl (2 prk) demi glace -kastikepohjaa
• suolaa, mustapippuria
• (nokare voita)
  

Laita punaviini, etikka, yrtit ja sokeri kattilaan ja kiehuta, kunnes neste on vähentynyt puoleen. Siivilöi yrtit pois, lisää valmis kastikepohja ja mausta suolalla ja pippurilla. Kastikkeen voi halutessaan kiillottaa nokareella voita.

Salaatteja vapun kunniaksi

Vietettiin sitten synttäribileitä, ja tarjolla oli salaatti poikineen. Ohjeet ovat noin 40 hengelle.

Vesimelooni-fetasalaatti

• 3 kokonaista vesimeloonia, paloittele
• 4 punasipulia, halkaise ja leikkaa ohuiksi siivuiksi
• 2 limettiä, purista mehu
  
• 2 tl sokeria
  
• 4 pakettia fetaa, lohko
• 2 ruukkua minttua
• 2 ruukkua persiljaa
• auringonkukan versoja
• vesikrassia
• 3 prk mustia oliiveja
  
• oliiviöljyä
• jääsalaattia kulhon reunoille

Paloittele melooni sopiviksi suupaloiksi. Sekoita punasipuliviipaleet, limettimehu ja sokeri keskenään ja anna vetäytyä jonkin aikaa. Paloittele feta. Silppua yrtit ja versot. Laita kaikki aineet salaattikulhoon ja nostele käsin kevyesti sekaisin. Lorauta joukkoon oliiviöljyä. Jätä pinnalle muutamia siistejä meloonilohkoja ja oliiveja. Ohjeesta tuli kaksi reilua kulhollista salaattia.


Caesar-salaatti

• 4 jäävuorisalaattia
• 3 rasiaa rucolaa
• 1 parmesan-juusto, leikkaa lastuiksi kuorimaveitsellä
• 2 dl pinjansiemeniä, paahda pannulla
  

krutonkeihin

• 1 leipä kuutioituna
• oliiviöljyä
• suolaa
  
• yrttimaustetta

kastikkeeseen

• 8 dl (3 prk) majoneesia
• 1 rasia anjovisfileitä + liemi
  
• 4 rkl dijon-sinappia
• 4 tl Worcestershire-kastiketta
• 4 valkosipulinkynttä
• 1 dl sitruunamehua
• 4 dl parmesan-raastetta
• mustpippuria
• (vettä tai maitoa notkistamiseen)

Leikkaa jäävuorisalaateista kannat ja anna niiden levätä kylmässä vedessä muutaman tunnin ajan. Nopeammalla aikataululla salaatin voi myös leikata paloiksi, uittaa kylmässä vedessä ja lingota. Leikatun salaatin voi laittaa kannelliseen ämpäriin odottamaan, sillä kastikkeen voi sekoittaa joukkoon vasta juuri ennen tarjoilua. Saksi joukkoon myös rucola.

Valmista krutongin uunissa. Leikkaa leipä kuutioiksi, pirskota päälle öljyä, ripottele suolaa ja yrttimaustetta. Pidä 200-asteisessa uunissa, kunnes leipäpalat saavat hiukan väriä.

Valmista kastike. Sekoita sauvasekoittimella anjovisfileet, silputtu valkosipuli, sinappi sekä hiukan majoneesia. Kun seos on tasaista, lisää loput aineet ja sekoita vielä tasaiseksi. Jos lopputulos kovin paksu, kastiketta voi ohentaa kaatamalla joukkoon 1-2 dl vettä tai maitoa.

Sekoita kastike salaatin joukkoon juuri ennen tarjoilua. Ripottele pinnalle rucolaa, krutongit, parmesan-lastut ja paahdetut pinjansiemenet.

Perunasalaatti

• 30 kiinteää perunaa, esim. Nicola
• 6 suolakurkkua
• 3 isoa sipulia
• 5 omenaa
• 1/2 dl sitruunamehua
  

kastikkeeseen

• 5 dl (2 prk) majoneesia
• 3 prk kermaviiliä
• 1 dl valkoviinietikkaa
• 4 tl suolaa
• 3 tl sokeria

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ja leikkaa jäähtyneinä pieniksi kuutioiksi. Paloittele pieniksi suolakurkut ja sipulit. Sipuleja voi huuhdelle hetken lävikössä kuuman veden alla, jos pelkää niiden olevan kitkeriä. Paloittele omenat pieneksi ja pirskota niille sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna sen vetäytyä viileässä jonkin aikaa ennen tarjoilua.

Majoneesista: kevyttuotteet kannattaa jättää hyllyyn. Jos tuoteselosteesta ei löydy kananmunia ja öljyä, ei sitä voi juuri pitää majoneesina. Kesällä, kun saadaan omien kanojen maalaismunia, opettelen majoneesin tekemisen ihan oikeista aineksista.