Eemeli ajelee nurmikoita

Isot traktorit ovat puolitoistavuotiaalle vielä jotenkin tavoittamattomissa, ainakin jos ominpäin on liikenteessä. Ruohonleikkuri taas on sopivaa kokoluokkaa, sen satulaan saattaa päästä kiipeämään jopa omin avuin. Jos Eemeli häviää hetkeksi näkyvistä, kannattaa tarkistaa ruohonleikkurin pukilta. Poika viihtyy paikallaankin olevan vekottimen selässä pitkän aikaa kuulosuojaimet päässä rattia käännellen. Saati sitten kun pääsee oikein liikkuvan vempaimen kyytiin. Nurmiala on meilläkin rajallinen - jos ei mukaan lasketa sitä hevosille kasvatettavaa, isommilla koneilla työstettävää - ja kyyti yleensä loppuu aikanaan. Itkuhan siitä seuraa.

Veriplättyjä

Päätin paistella veriplättyjä, Eemeli kun on osoittautunut suureksi lättyruokien ystäväksi. Pakastimeen laittamani veritonkat olivat hieman suurehkoja annettuihin ohjeisiin nähden, jouduinkin viettämään pikkulettujen kääntelyssä melkoisen tovin. Mielessä kävi jo veripannarinkin tekeminen, mutta lopulta se viimeinenkin plätty oli paistettu. Ohjeen suhteen konsultoin ensin Kotiruoan vanhaa painosta. Siinä neuvottiin tekemään taikina maitoon tai olueen. Päädyin kuitenkin vesilinjalle:

• 3 dl verta, naudan tässä tapauksessa
  
• 3 dl hiilihapotettua vettä
• 2 dl grahamjauhoja
• pienehkö sipuli
• 1 muna
• 1/3 dl rypsiöljyä
• 1 tl suolaa
• nippu tuoretta meiramia hakattuna
  
• ripaus valkopippuria
• voita paistamiseen
  

Sipuli hakataan hienoksi ja freesataan. Taikinan ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan turvota hetken. Letut paistetaan voissa ja tarjoillaan puolukkahillon kanssa. Eemeli suosittelee. Tämä oli siis sellainen "normaalikokoinen" ohje. Itse paistelin 3-kertaisen taikinan...

Kaa-kaa tuli taloon

No nyt ne sitten tulivat, kanaset. Eemeli on rakentanut iskän kanssa navetan vanhaan maitohuoneeseen pesät ja orret. Muuten tila on sisustettu oljella ja muutamalla pehkupaalilla. Kanaset tosin tykkäävät muokata sisustusta mieleisekseen, pesiin on ainakin saatava kotoisat oltavat, ennen kuin munan voi pyöräyttää.

Pihalle on rakentumassa ulkoaitaus, jonne typykät pääsevät haukkaamaan happea. Kanasia on kaikkiaan seitsemän ja ne edustavat hy-line-rotuisia eläkeläisrouvia lähikanalasta, Kärkölän Mäkelän tilalta. Kai noin vuoden verran munineita kotkottajia sopii eläkeläisiksi jo tituleerata, varhaiseläkeläisiksi ainakin.

Eemeli kutsuu kaikkia lintuja kokoon ja rotuhaaraan katsomatta yleistermillä "kaa-kaa". Kaveri on innokas heittämään kaa-kaalle jyväsiä. Kissu taas luikkii kauas, kun kanalan ovea raottaa, se ei taida vielä olla sinut uusien tulokkaiden kanssa.

Aamulla yhdessä pesässä oli yksi muna! Ja päivällä kaksi lisää! Ruskeista kanoista näyttää tulevan ruskeita munia. Valkoisista varmaankin sitten valkoisia, meillä tosin kaikki kaa-kaat ovat ruskeanvärisiä. Kun en ollut niin tuoreita munia aikoihin syönyt, tulipa opittua sekin, ettei ihan suoraan kanan alta kannata munaa ruveta keittämään. Siitä ei nimittäin irtoa kuoret. Leivontahommissa ne kyllä tuntuivat toimivan heti uutuuttaan.

Raparperi-mansikkalimonaadia

Tein taas jälleen raparperi-mansikkapiirakkaa, johon keittelin hilloa. Raparpereista irtoaa, varsinkin nyt hirmuisten sateiden jälkeen, todella paljon nestettä ja siivilöinkin siitä osan pois hillosta, jotta siitä tuli rakenteeltaan jämäkämpää. Makean raparperi-mansikkamehun sekaan lorautin hiilihapotettua vettä ja limonaadi oli valmis. Raparperimehu kuohui melkoisesti, kun kuplavesi tuli niskaan, joten lopputulos ei niin kauhean kuplainen ollutkaan... Noh, oli ainakin Eemelin makuun.

Marsala-viinissä haudutettu lihapata

Osui jossakin lehdessä silmiin sherryssä haudutettu härkä, jota meillä kotona kutsutaan tavallisemmin lihapadaksi. Sherryä ei nyt meidän kaapeissa sattunut olemaan, mutta jonkin muinaisen tiramisun jäljiltä komerossa pyöri vielä makean marsala-viinin pohja. Pataan laitoin:

• reilu 1/2 kg naudan paistilihaa
• 2 tavallista sipulia
• 1 punasipuli
• 2 dl marsala-viiniä
• 3 rkl punaviinietikkaa
• 3 dl kotitekoista lihalientä, pakasteesta
  
• 4 dl vettä
• loraus naudan fondia
• laakerinlehtiä, rosmariinia
• (lopuksi 1/2 dl tummaa kastikesuurusta)
  

Leikkasin lihan reilunkokoisiksi paloiksi. Paloittelin sipulit isoiksi paloiksi. Paahdoin sipuleita kuivalla pannulla, kunnes saivat tummunutta väriä. Lisäin kaikki aineet pataan ja laitoin uuniin noin 150 asteeseen kolmeksi tunniksi. Padan kypsyttyä nesteen määrä tuntui melko suurelta, joten suurustin sitä vispaamalla suurusta joukkoon ja kiehauttamalla vielä nopeasti.

Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla lisäksi raakaruokosokeria, mutta sen unohdin. Marsala tosin on niin makeaa, että viinin tuoma makeus riitti mielestäni hyvin. Tätä syötiin meillä juustoraviolien ja vihreiden papujen kanssa.

Jogurttinen nokkospasta

Nokkoskausi alkoikin tänä vuonna tosi vauhdilla, ehdin vast nyt nokkospuskia korjaamaan. Eemelille oli hiukan haasteellista opettaa, mihin voi koskea ja mihin ei, poika kun lähti mukaan sadonkorjuuseen pelkässä t-paidassa ja vaipassa. Noh, kyllä siitä isommitta itkuitta selvittiin. Pyöräytin kesän ensinokkosista pikaisen pastan, johon tuli:

• kulhollinen tuoreita nokkosenlehtiä
• 1 iso sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1/2 prk valmista basilikapestoa
• 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1 tl suolaa, mustapippuria, raastettua muskottipähkinää
  

Kaada kiehuva vesi nokkoskulhoon ja anna vihreiden lillua siinä jonkin aikaa. Nokkosten väri kirkastuu ja mahdollinen siitepöly, jota on todellakin liikkeellä, huuhtoutuu pois. Valuta nokkoset lävikössä ja hakkaa ne veitsellä hienoksi. Freesaa pieneksi hakattua sipulia rypsiöljyssä. Lisää nokkoset ja valkosipuli sekä valmispesto. Lämmitä vielä jonkin aikaa ja ota sitten levy pois päältä. Sekoita joukkoon turkkilainen jogurtti ja mausta kastike. Jogurtti miedontaa makua, joten suolaa tarvitaan, vaikka sitä pestossa onkin. Tarjoa täysjyväspaghetin kanssa ja raasta päälle paljon juustoa.

Marenkiset mustikkaleivokset

Pakastin on vielä täynnä mustikoita. Pitää syödä varmaan pari litraa viikossa, että ehtii ne tuhoamaan ennen uutta satoa. Tänään upotin puoli litraa leivonnaisiin. Pohjataikinaan tuli:

• 7 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl tomusokeria
• 2 tl vaniljasokeria
  
• 250 g voita, huoneenlämpöistä
• 2 kananmunaa
• 0,5 dl kylmää maitoa

Sekoita vehnäjauhot, sokerit ja pehmeä voi tehosekoittimessa murumaiseksi. Sekoita joukkoon munat sekä kylmä maito. Vaivaa palloksi ja kääri tuorekelmuun, jääkaappiin odottelemaan. Taikina on kaulittavan kovaa parissa tunnissa. Itselläni tosin vierähti pari vuorokautta ennen kuin ehdin tarttua kaulimeen...

Vaivaa taikina tynnyrin muotoiseksi ja leikkaa siitä pyöreitä viipaleita. Kauli viipaleita ohuemmiksi ja asettele ne silikonisiin muffinsivuokiin. Reunat menevät ryppyyn ja päällekkäin, mutta taikina on viileänä helposti muovautuvaa. Itse sain tästä määrästä 12 muffinsivuokaa ja 2 vähän suurempaa neliön muotoista vuokaa. Painele foliopalat tiiviisti leivospohjien sisäpinnalle, jotta seinämät pysyvät ylhäällä taikinan lämmetessä uunissa. Paista 180 asteessa 10 minuuttia. Poista foliot ja anna pohjien olla uunissa vielä hetki saamassa väriä.

Täytteeseen:

• 5 dl pakastemustikoita
• 1 dl vettä
• 1,5 dl intiaanisokeria
• 1 dl maissitärkkelystä
• 1 dl kylmää vettä
  
• 3 keltuaista
• 30 g voita

Kiehauta mustikat, vesi ja sokeri kattilassa. Mustikoiden rakenne olisi hyvä saada rikki. Sekoita keskenään maissitärkkelys ja kylmä vesi. Kaada ohuena nauhana mustikoiden joukkoon koko ajan vispilällä sekoittaen. Siirrä keitos pois levyltä, sillä kiisseli sakenee heti. Sekoita joukkoon nopeasti vatkaten keltuaiset yksitellen. Lisää lopuksi voi nokareina ja sekoita se kiisselin joukkoon. Täytteen määrä on hiukan nafti kaikkiin 14 vuokaan.

Marenki:

• 3 valkuaista
• 1 tl sitruunamehua
• 3 tl vaniljasokeria
• 1,5 dl sokeria

Sekoita valkuaiset ja muut aineet kovaksi vaahdoksi. Annostele mustikkakiisseli vuokiin ja peitä ne marengilla. Laita 180-asteiseen uunniin noin 10 minuutiksi tai kunnes saavat hiukan väriä.