Lähiruokaa

Joskus on mukava miettiä, mistä kaukaa lautasella oleva ruoka oikein tulee. Tänään meillä syötiin nokkostäytteistä lihamureketta, lohkoperunoita, tattikastiketta ja salaattia. Välimatkat näyttäisivät tällaisilta:

• alfalfan idut, keittiössä kasvatettu 0 m (siemenet tosin peräisin Ruotsista)
  
• nokkonen, takapihalta, 50 m
• jauheliha, navetasta, 150 m
• perunat, perunamaalta, 300 m
• kuivatut tatit, lähimetsästä, 2 km
• kananmunat, Kaarina, 220 km
  
• ruukkusalaatti, Kyrö, 240 km
  
• sipuli, kerma ja rypsiöljy kotimaisia, oletettavasti alle 500 km
• fetatyyppinen juusto, Ruotsista, vähintään 500 km
  
• jäävuorisalaatti, Espanja, ehkä 3000 km
  
• mango, taisi olla joku Etelä-Amerikan maa... no niin, se siitä lähiruoasta.
  

Leipomispäivä

Leivinuunia lämmitettiin eilisestä asti. Aamulla pistettiin sitten pastakone rullaamaan karjalanpiirakan kuoria. Mummo oli mukana leipomassa, eikä mummo osaa lopettaa leipomista. Hiivaleipien jälkeen paistui vielä kasa korvapuusteja, pullapitkoja ja pari feta-nokkoslihamurekettakin. Nyt uunissa hautuu vielä spelttipuuro.

Mummolla oli ranstakka hukassa ja vaarilla tellinki. Ensimmäinen osoittautui leivinuunin kolaamiseen tarkoitetuksi hiilihankoa järeämmäksi vehkeeksi. Ja se tellinki on vauvan lelukaari vaarien kielellä.

Aurinkoinen päivä

Tänään oli aurinkoinen päivä, ja Eemeli oppi kääntymään. Napsittiin kasapäin kuvia eri paikoissa, kun oli niin hyvä valo...

Apinavaipat valmistuivat

Uusi apinakangas muotoutui viimein vaipoiksi, ja Eemeli sai kasan pirteän keltaisia kestovaippoja.