torstai 28. heinäkuuta 2011
Hellekylpyjä
Eeron suosikki viime päivinä on ollut takapihan kahluuallas. Järvivedessä tosin pääsi parku, kun isi heitti koko pojan kellukkeineen uiskentelemaan. Muuten Eero on harrastanut viime aikoina kiusallisen usein jääkaapilla käyntiä. Kuka kumma on suunnitellut maahan asti ulottuvan ovenkahvan ja vielä apupolkimen? Toivottavasti joku toinen on kehittänyt jääkaappiin takalukon, sillä sellainen meille joudutaan hankkimaan.
Hilloja
Tuli sitten tehtyä hilloja. Vähän vahingossa oikeastaan. Kaikki alkoi siitä kun meloonin taimen ostin. Jättiläismeloonin. Ja sitä kasvihuoneessa kauan kasvattelin. Lehdet näyttivät epäilyttävästi kurpitsalta. Kukat olivat aivan kurpitsan kukkia. Ja hedelmät alkoivat muistuttaa pikku hiljaa yhä enemmän kurpitsaa. Ajattelin sitkeästi, että kyllä se siitä jonain yönä vielä melooniksi muuttuu, ei kai ne nyt taimiliikkeessä kurpitsaa meloonina myy. Vaan myyvätpä hyvinkin. Kurpitsaa, jonka lajikenimi on jättiläismelooni. Googlelta sitten kuulin, että lajike voipi kasvaa 700-kiloiseksi. Otin äkkiä sen irti, yhdeksän kiloa kun jo painoi, tiedä vaikka muovivalmisteinen kasvihuone sen kasvuvoimasta poksahtaa. Sitten oli kurpitsaa yli tarjonnan. Tehtiin sosekeittoa ja suunnitteilla on feta-kurpitsaraastepihvejäkin. Vaan ei se järkäle niihin uppoa. Sitten muistin Anni-mummon mustaherukka-kurpitsahillon ja aloin sitä vääntämään.
Herukkahilloon tulee:
Ja samaan syssyyn väänsin kasvihuoneen minttupensaikoista toisen sörsselin, minttuhillon:
Herukkahilloon tulee:
- n. 4 l perattuja mustaherukoita
- 2 kg kurpitsaa
- 1 kg hillosokeria
- 0,5 kg tavallista sokeria
Ja samaan syssyyn väänsin kasvihuoneen minttupensaikoista toisen sörsselin, minttuhillon:
- 1/2 l kurpitsapaloja
- valtava puska minttua
- pari dl hillosokeria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)