Hilloja

Tuli sitten tehtyä hilloja. Vähän vahingossa oikeastaan. Kaikki alkoi siitä kun meloonin taimen ostin. Jättiläismeloonin. Ja sitä kasvihuoneessa kauan kasvattelin. Lehdet näyttivät epäilyttävästi kurpitsalta. Kukat olivat aivan kurpitsan kukkia. Ja hedelmät alkoivat muistuttaa pikku hiljaa yhä enemmän kurpitsaa. Ajattelin sitkeästi, että kyllä se siitä jonain yönä vielä melooniksi muuttuu, ei kai ne nyt taimiliikkeessä kurpitsaa meloonina myy. Vaan myyvätpä hyvinkin. Kurpitsaa, jonka lajikenimi on jättiläismelooni. Googlelta sitten kuulin, että lajike voipi kasvaa 700-kiloiseksi. Otin äkkiä sen irti, yhdeksän kiloa kun jo painoi, tiedä vaikka muovivalmisteinen kasvihuone sen kasvuvoimasta poksahtaa. Sitten oli kurpitsaa yli tarjonnan. Tehtiin sosekeittoa ja suunnitteilla on feta-kurpitsaraastepihvejäkin. Vaan ei se järkäle niihin uppoa. Sitten muistin Anni-mummon mustaherukka-kurpitsahillon ja aloin sitä vääntämään.

Herukkahilloon tulee:

• n. 4 l perattuja mustaherukoita
  
• 2 kg kurpitsaa
• 1 kg hillosokeria
• 0,5 kg tavallista sokeria

Kuori kurpitsa ja poista sisältä siemenhöttö. Leikkaa paloiksi. Lorauta ison kattilan pohjalle hiukan vettä ja kaada joukkoon kurpitsapalat ja herukat. Kun seos höyryää, lisää sokerit. Keittele vartin verran ja kuori vaahto. Soseuta sauvasekoittimella. Purkkeihin ja kannet kiinni heti kuumina. Yhdeksän purkillista tuli. Syödään puuron ja pannarin päällä, soveltuu myös hyvin juustojen kaveriksi.

Ja samaan syssyyn väänsin kasvihuoneen minttupensaikoista toisen sörsselin, minttuhillon:

• 1/2 l kurpitsapaloja
• valtava puska minttua
• pari dl hillosokeria

Paloittele kurpitsa. Lisää sokeri, kun seos höyryää. Hauduta kannen alla vesitilkassa noin vartti. Lisää loppuvaiheessa mintunlehdet. Anna vielä kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella. Kolme pientä purkillista tuli. Riista- ja lammasruokien kanssa ajattelin käyttää.