Marenkista raparperipiirakkaa

Brita-torttu on ilmeisesti kokenut jonkinasteisen come backin, kaikki lehdet kun pursuavat sensuuntaisia ohjeita. Jos ei jaksa ruveta kokonaista kakkua leipomaan, niin pellisen marenkista raparperiunelmaa saa myös näin vähän nopeammin. Ohjeesta tulee ehkä n. 3/5 pellillinen, jos haluat koko uunipellillisen, tee reilumpi taikina. Pohjaan tulee:

• 75 g voita
• 1 dl intiaanisokeria (tai tavallista)
• 4 keltuaista
• puolen sitruunan mehu
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl kylmää vettä

Vaahdota voi ja sokeri. Jos intiaanisokerista jää taikinaan vähän kökkäreitä, se ei haittaa, maistuvat vain kinuskisilta sattumilta. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää sitruunamehu. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sekoita muutamassa erässä taikinaan. Lisää lopuksi vesi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Valmista marenki:

• 4 valkuaista
• 1/2 dl itse tehtyä vaniljasokeria
• reilu 1 dl valkoista sokeria

Vaahdota valkuaiset. Lisää sokeria vähitellen. Marenki on valmista, kun se pysyy kulhossa ylösalaisin käännettynä. Piirakkapohjan päälle voi levittää hiukan raparperihilloa, jos sellaista kaapista löytyy. Ei välttämätön. Sen jälkeen marenki päälle. Sitten päällisiin:

• 2 raparperin vartta
• kourallinen pähkinärouhetta

Viipaloi raparperi ohuiksi siivuiksi ja levitä marengin päälle. Sirottele vielä pähkinärouhetta. Uuniin 150 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Vuohenputkipiirakkaa

No niin, nyt on villivihannes- eli rikkaruohokurssi käyty ja pihamaan vihreitä syöty ainakin viikon tarpeisiin. Vuohenputki jatkaa meidän keittiössä ykkösraaka-aineena, piti tehdä tätä vuohenputkipiirakkaa, jota kurssillakin väännettiin. Muuten noudatin ohjetta, mutta jätin 80-luvulta kalskahtavan sitruunapippurin pois ja lisäsin täytteeseen vähän rahkaa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan. Vuohenputken lehtiä poimin reilun kulhollisen, ne humahtavat kyllä pannussa kevyesti freesattuna tosi pieneen tilaan. Ja ryöppääminen on out. Kurssilla ei ryöpätty yhtään villivihannesta, nokkonenkin survaistiin pestoon karvoineen päivineen. Ja ihan hyvältä maistui.

Kukkia äitille

On se ihanaa, kun on voikukat. Niitä kasvaa pihamaa keltaisenaan. Kanat rakastavat niitä. Eemeli hihkaisee "ihnaa kukkia!" ja tuo äitille oikein kimpun.

Matalapainetta

Näitä päiviä tulee aina joskus - tihkusadetta, viileä keli, koiranilma. Pian pari kuukautta päikkärilakossa ollut Eemeli otti tirsat iskän työtuolissa. Eero taas selvitti lämpimikseen paperikorin sisältöä. Väsyneitä veljeksiä oli liikenteessä myös eilen, kun tultiin viettämästä Eeron-päiviä meidän perämettästä. Vieraille tarjottiin kahvia vasta kun muutama aari kuusentaimia oli istutettu. Voipi sitten Eero eläkepäivillään myydä muutaman komean nimpparirungon, sieltä perämettästä justiinsa.

Vuohenputkilasagne

Joka kevät olen nyhtänyt takapihalta vuohenputkea ja päättänyt, että nyt kyllä opettelen tekemään siitä ruokaa. Hyvät aikeet ovat aina kaatuneet siihen, että olen popsinut raakana yhden lehden ja todennut, että kohta kasvaa rucola ja muut herkullisemmat lajit. Noh, asia onkin itse asiassa niin, että vuohenputki kannattaa syödä kypsennettynä. Paljon parempaa, voin kertoa. Ja mielellään hyvien juustojen höystämänä. Vuohenjuustoa ajattelin ensimmäisenä, mutta tähän lajiin tulikin fetaa, tai salaattijuustoksihan tuota ei-kreikkalaista kutsutaan. Ruokaan tarvitaan:

• iso kulhollinen vuohenputken nuoria versoja
• 8 valkosipulin kynttä
• nippu valkosipulin vihreitä varsia, kevätsipulia ja/tai ruohosipulia
• öljyä paistamiseen + suolaa, pippuria
  
• purkillinen salaattijuustokuutioita
• juustoraastetta
• pinaattisia lasagnelevyjä
  

Valkokastikkeeseen:

• 1 l maitoa
• 75 g voita
  
• 3/4 dl vehnäjauhoja
• kourallinen juustoraastetta
• raastettua muskottipähkinää
  
• suolaa, valkopippuria
  

Valmista ensin vuohenputket. Kannattaa poimia vaaleanvihreitä, vasta puhjenneita versoja. Vartta en itse käyttänyt. Huuhtele lehdet ja hienonna karkeasti veitsellä. Kuumenna paistinpannussa reilu loraus öljyä ( + halutessasi hieman voita) ja lisää pannulle vuohenputket sekä hienonnetut valkosipulit. Lehdet humahtavat aivan uskomattoman pieneen tilaan, joten niitä kannattaa poimia oikein reilu saavillinen. Lisää joukkoon suolaa, pippuria, raastettua muskottipähkinää ja siirrä pois kuumalta levyltä. Sekoita joukkoon myös silputut sipulien varret.

Valmista valkokastike. Suolata voi pinnoitetussa kattilassa. Vatkaa joukkoon nopeasti jauhot ja kypsennä hetki. Lisää maito ja jatka kuumentamista, kunnes keitos sakenee. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Sulata joukkoon juustoraastetta.

Kokoa lasagne: pohjalle levyjä, valkokastiketta, puolet vuohenputkista, salaattijuustokuutioita ja juustoraastetta. Toinen kerros samaan tapaan. Päälle vielä lasagnelevyt, valkokastiketta ja reilusti juustoraastetta. Paista 200 asteessa reilu 30-40 minuuttia. Vaihda kiertoilma tavalliseen ylä-alalämpöön, jos pinta saa liikaa väriä.

Traktorihommia

Isi sai kiireisimmät toukotyöt valmiiksi jo äitienpäivän aikaan. Empun ja Eeron traktorihommat taas pääsivät silloin kunnolla alkuun, kun keltainen traktori sai perävaunun. Eemeli osaa pakittaa traktorin tosi näpsäkästi aivan kiinni kärryyn, laittaa kärryn kiinni ja taas mennään. Äiti tosin joutuu joskus vetojuhdaksi kiskomaan traktoria narusta, kun ei ole asfalttia mailla halmeilla. Kukkiakin pojat hoitavat. Eemeli poimii kaikki tulppaanit (ilman vartta) ja tuo äidille, heti kun uusia puhkeaa kukkaan. Kukkapenkin ovat muutenkin ihan passé... Parempi kukka kourassa kuin kymmenen penkissä.

Katkarapucaesarsalaatti

Vappua vietettiin kotona ja hiidenkalliolla iloisissa laulumeningeissä. Alkupalaksi vaativalle vaellukselle tein salaattia katkaravuista. Jos ei olisi ollut lapsenlikkaa käytettävissä olisi pitänyt oikaista rapujen kohdalla, mutta nyt siis askartelin varmaan tunnin verran niiden kanssa. Reiluun kuuden hengen salaattiin tuli:

• jäävuorisalaatin kerä
• rasia vuonankaalia
• 1/2 grana padano -juusto lastuina
  
• 1 kg raakoja kuorellisia jättikatkarapuja

Kastikkeeseen:

• 1 prk majoneesia (täysrasvaista tietenkin)
• 1/2 grana padano -juusto hienona raasteena
• 1/2 sitruunan mehu
• 3 tl worchestershire-kastiketta
  
• suolaa, pippuria
  

Aloita katkaravuista. Ota ne jääkaappiin edellisenä iltana ja sulata hitaasti. Jos ne paistohetkellä ovat vielä jäähileisiä, sulata varovasti pitämällä pussia lämpimässä vedessä. Paista ravut isolla pannulla öljyssä molemmin puolin kauniin punaisiksi. Kuori jäähtyneet ravut. Ripottele rapujen päälle ainakin reilu teelusikallinen suolaa ja sitruunamehua ja anna vetäytyä jääkaapissa muun salaatin valmistamisen ajana.

Pilko jäävuorisalaatti. Pese ja linkoa vuonankaali. Jätä muutama oksa vuonankaalia päälle koristeeksi. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Sekoita paksu salaatinkastike pilkotun salaatin, vuonankaalin ja juustolastujen joukkoon. Levitä päälle katkaravut ja koristeeksi sitruuna sekä loput vuonankaalit. Tarjoile välittömästi. Tähteeksi jäänyttä salaattia on turha säilyttää, se litsahtaa. Kanoille vaan.