Kaa kaa kanat läks

Käsitteeseen "kesäkana" kuuluu tietty ajallinen rajallisuus. Kesä meni ja pakkasten alettua alkoivat kanastemmekin päivät olla luettuja. Emppu oli tietämättään valmistautunut aiheeseen katsomalla Kananlento-elokuvan ehkä viiteenkymmeneen kertaan. Kaksivuotiaalle ei tarvitse vielä sen kummempia selitellä kanojen siirtymisestä autuaammille kuopsuttelumaille. Ensin kaa kaa kana vaan oli tarhassa ja sitten se on padassa. Ei siinä sen kummempaa.

Rintafileet ja koivet odottelevat vakuumipusseissa pakastusta. Hans Välimäen kukkoa viinissä -ohje on jo katsottuna. Kissu on myös erittäin kiitollinen herkkuboksistaan, johon säästettiin paremmin ja vähän huonommin tunnistettuja sisäelimiä. Rangoista keittelin kanalientä, kahdellakin eri maustemaailmalla.

Timjaminen kanaliemi

• 4 kananrankaa
• 3 porkkanaa
• 2 sipulia
• 1 dl pilkottua varsiselleriä
• nippu tuoretta persiljaa
• 8 laakerinlehteä
• 3 rkl kuivattua timjamia
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Valkosipulinen kanaliemi

• 3 kananrankaa
• 2 porkkanaa
• 1 reilu palsternakka
• kuivattua persiljaa
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 sipuli
  
• kuivattua chiliä
• 5 laakerinlehteä
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Kanojen päälle kaadetaan kylmää vettä niin että ne peittyvät. Kun vesi kiehuu, useiden ohjeiden mukaan pinnalta pitää kuoria vaahto. Näistä tuoreista lihoista vaahtoa ei kuitenkaan syntynyt. Pilkotut juurekset, sipuli ja mausteet lisätään joukkoon. Haudutetaan noin kaksi tuntia. Siivilöidään. Jäähdytetään. Pinnalta kannattaa kuoria rasva ennen pakastamista.

Ensimmäisenä ruokalajina timjamiliemestä valmistui braatvurstisoppa, johon tuli myös palsternakkaa, paprikaa ja juustotortelliineja. Ruokaa Eemelin mieleen.

Taatelikakkua

Innostuin uudelleen taateleista viimekeväisen Tunisian-reissun jälkeen. Lapsena mummolassa oli aina taatelipaketti kaapissa, ja jos ei muisti aivan petä, niin se palmukuvioinen pakkaus taitaa edelleen kaupassa näyttää ihan samalta. Sitten kun näin vielä, kuinka Sikke valmisti taateleista kuivakakkua, niin päätin itsekin ryhtyä leipomaan. Ohjeeni on melko iso, koska perintövuoka sattuu olemaan XL-kokoa. Kakkuun tulee:

• 250 g kuivia taateleita
• 100 g kuivia luumuja
  
• 4 dl vettä
• 1 tl soodaa
• 120 g pehmeää voita
• 2,5 dl intiaanisokeria
• 3 munaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl grahamjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
  
• 125 g tummaa suklaata, rouhi
  

Liotin luumuja yön yli marsala-viinissä, koska olivat päässeet kuivahtamaan avatussa pussissa. Tämä vaihe ei välttämätön. Laita kuivahedelmät ja vesi kattilaan ja kiehauta. Lisää sooda ja anna keitoksen kuohahtaa. Sekoita keitos sileäksi sauvasekoittimella. Lopputulos on rakenteeltaan lähes sellaista joulutortun täytesosetta. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Lisää jauhot, suklaamurska sekä taatelisose ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada jauhotettuun vuokaan ja paista 160 asteessa noin 45 minuuttia. Itse pidin aluksi kiertoilmaa päällä, mutta vaihdoin sen tavalliseen ylä-alalämpöön paiston puolivälissä.

Tähän sopisi päälle vaikka sitruunainen tuorejuustokuorrute, mutta taidetaan syödä nyt näin ihan paljaaltaan. Tähän loppuun vielä kuvaa taatelipalmusta. Ei kasva takapihalla.

Eka ravintolakeikka

Eero pääsi ekaa kertaa ravintolaan isänpäivän kunniaksi. Murunen oli puhtaasti maitolinjalla, mutta ehkäpä äidin tuhdimman tankkauksen ansiosta se maito maistui erityisen hyvältä. No, maito nyt on Eerolle maistunut muutenkin, 1kk-neuvolassa viisari värähti jo lähelle kuutta kiloa.

Isoveikka Emppu oli myös neuvolassa mukana. Eemelissä on alkanut ilmetä sellaisia rusinat pullasta -luonteenpiirteitä: porkkanaraasteen seasta syödään vain hedelmät ja Sanna-tädin smarties-pipareistakin vain värikkäät sattumat. Tällä kertaa omaa tahtoa esiteltiin lelujen suhteen. Neuvolan täti sanoi, että huoneeseen voi ottaa jonkun lelun mukaan odotushuoneesta. Se ei Empulle käynyt päinsä; mukaan piti saada koko valtaisa lelulaatikko. Niin se poika sitten työnsi käytävän päähän ja kantoi rapun yli järjettömänkokoisen laatikon täynnä autoja ja traktoreita. Päivän aikana useimmin käytetyt sanat taitavat muutenkin olla "tätä" ja "lisää".

Ristiäiskranssit

Jouluaskartelukausi pääsi viikonloppuna käynnistymään, kun askarreltiin metsähakkuun jäänteistä havukransseja Aksulla ja Katjalla. Eero tuhisteli kiitettävän pitkät unet oven pielessä, ja sillä aikaa saivat tädit leikata oksia pienemmiksi ja kieputella sopivia nippuja pajurenkaan ympärille. Pääoviin tuleviin kuusikransseihin laitoin vaaleansiniset rusetit lähestyvien ristiäisten kunniaksi. Vielä ne ehtii sitten vaihtaa jouluisempiin, jos vaan muistaa... Katajainen kranssi sai ylleen vähän mausteita ja kultaa. Se odottelee toistaiseksi kuistin ovessa pääsyä uuteen kotiin.

Vanhojen ovien somistaminen on ihan kiva juttu. Tosiasia vaan on, että ne eivät kaikessa kauniissa patinassaan paljon kylmää pidättele. Nykytekniikalla tuotettujen lämpöovien osto taitaa olla edessä, ennemmin tai myöhemmin. Kun vain löytyisi ne oikeat. Kauppojen uudenkiiltävissä ovimalleissa kun on väkisin vähän muovista laivanhytinoven tuntua.

Kirjolohta ja sitruunajogurttia

Kaupasta tarttui mukaan kokonainen kirjolohi. Olin kyllä ajatellut ostavani filettä, mutta kun kalatiskin taulun mukaan kokonaiset kalat oli pyydetty juuri edellisenä päivänä Perämerellä, niin tuore tavara vei voiton. Ruokaohjelmissahan telkkarikokit tunkevat kokonaisten kalojen sisään kaikkia jänniä juttuja, jotka maustavat kalan kypsyessään. Meiltä löytyi tähän hätään:

• 1 sitruuna
  
• pala tuoretta inkivääriä
• 5 valkosipulin kynttä
• rosmariinia (kasvoi vielä rapun pielessä ja nykäisin sen samalla reissulla ruukkuun sisälle talvehtimaan)
• savusuolaa, mustapippuria

Raasta sitruunasta kuori kastiketta varten ja viipaloi loppu hedelmä. Viipaloi myös inkivääri ja veitsen lappeella tömäytetyt valkosipulin kynnet. Hakkaa rosmariiniä hiukan veitsen hamarapuolella, jotta siitä irtoaa makua. Mausta kala hyvin sisältä suolalla ja pippurilla. Käytin savuaromilla maustettua suolaa, mutta merisuola sopii yhtä hyvin. Tunge loput ainekset sisään ja laita uuniin 200 asteeseen paistumaan noin puoleksi tunniksi. Poista kypsennetyn kalan päältä nahka ja ripottele sille vielä hienoa merisuolaa.

Kuningasajatukseni oli laittaa jo ennestään hiukan kitkeränmakuista vihreää paprikaa samalle vadille kypsymään. En suosittele. Sai vain inkivääristä ja sitruunasta lisää kitkeryyttä. Samaan aikaan uunissa kypsyvät myös lohkoperunat ja -porkkanat. Sillä aikaa voi valmistaa jogurttikastikkeen:

• sitruunan raastettu kuori
• loraus sitruunamehua
• suolaa, pippuria
• 1 tl sinappia
• (1 rkl sitruunalikööriä)
  
• 2 dl paksua turkkilaista jogurttia

Sekoita ainekset keskenään ja tarjoa kalan kanssa. Komeron perukoilla oli limoncello-pullon pohja, jota lorautin hiukan jogurtin joukkoon, mutta kastike pärjää hyvin ilmankin.

Vihreä menninkäinen

Eeron garderobin uusin tulokas on kirkkaanvihreä haalari, johon puettuna poika näyttää pieneltä pörröiseltä maahiselta. Haalari päällä Eero matkusti tänään mummolaan, ja viihtyi siellä kokonaista kolme tuntia pulloon pumpatun maidon turvin. Äiti pääsi kampaajalle. Tajusi sentään tehdä päälleen jotain ennen ristiäisiä. Hyvänä herättelynä toimivat ristiäiskutsua varten napatut perhepotretit, joissa nököttää kolme komeaa miestä ja nuhjuinen äiti, jonka tukka hapsottaa. Noh, pääasia, että pojat näyttää hyvältä...

Valkosuklaiset pistaasineliöt

Pappi sai taas kahvia juodakseen. Ristiäispappi siis. Ajattelin kunnostautua leipomisen saralla ja pyöräytin papille valkosuklaisia neliöitä. Näitä voisi kai kutsua brownieiksi, mutta kun se brown-ainesosa on nyt valkea, niin mitä lie whitieita nämä nyt sitten ovat. Pistaasineliöitä vaikka. Taikinaan tuli:

• 150 g valkosuklaata
• 75 g voita
• 3 munaa (vielä riittää omien kanojen munia, vaikka harvenemaan päin ovatkin)
  
• 1 dl valkoista sokeria
• 1,5 dl intiaanisokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• n. 3 dl kuorettomia pistaasipähkinöitä, rouhi
• 1 dl kuivattua omenaa pieninä paloina

Lohko suklaa mikronkestävään kippoon ja laita päälle voi. Sulata varoen mikrossa, aina välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä jonkin verran. Vatkaa munat ja valkea sokeri vaahdoksi. Lisää intiaanisokeri ja jatka vielä vaahdottamista. Sekoita valkosuklaa-voiseos munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Itse käytin tavallista uunipeltiä ja levitin taikinaa noin 2/3:lle pinta-alasta. Iso lasagne-vuokakin sopisi, jos haluaa vähän paksumpia leivonnaisia. Paista 200 asteessa kiertoilmauunissa reilut 10 minuuttia, kunnes pinta näyttää jähmettyneeltä. Anna jäähtyä ja leikkaa neliöiksi. Pinnalle tomusokeria ja saisi olla jotain muutakin koristusta. Hyvästä maustaan huolimatta ovat aavistuksen aneemisen näköisiä... Karpaloita?