Kaa kaa kanat läks

Käsitteeseen "kesäkana" kuuluu tietty ajallinen rajallisuus. Kesä meni ja pakkasten alettua alkoivat kanastemmekin päivät olla luettuja. Emppu oli tietämättään valmistautunut aiheeseen katsomalla Kananlento-elokuvan ehkä viiteenkymmeneen kertaan. Kaksivuotiaalle ei tarvitse vielä sen kummempia selitellä kanojen siirtymisestä autuaammille kuopsuttelumaille. Ensin kaa kaa kana vaan oli tarhassa ja sitten se on padassa. Ei siinä sen kummempaa.

Rintafileet ja koivet odottelevat vakuumipusseissa pakastusta. Hans Välimäen kukkoa viinissä -ohje on jo katsottuna. Kissu on myös erittäin kiitollinen herkkuboksistaan, johon säästettiin paremmin ja vähän huonommin tunnistettuja sisäelimiä. Rangoista keittelin kanalientä, kahdellakin eri maustemaailmalla.

Timjaminen kanaliemi

• 4 kananrankaa
• 3 porkkanaa
• 2 sipulia
• 1 dl pilkottua varsiselleriä
• nippu tuoretta persiljaa
• 8 laakerinlehteä
• 3 rkl kuivattua timjamia
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Valkosipulinen kanaliemi

• 3 kananrankaa
• 2 porkkanaa
• 1 reilu palsternakka
• kuivattua persiljaa
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 sipuli
  
• kuivattua chiliä
• 5 laakerinlehteä
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Kanojen päälle kaadetaan kylmää vettä niin että ne peittyvät. Kun vesi kiehuu, useiden ohjeiden mukaan pinnalta pitää kuoria vaahto. Näistä tuoreista lihoista vaahtoa ei kuitenkaan syntynyt. Pilkotut juurekset, sipuli ja mausteet lisätään joukkoon. Haudutetaan noin kaksi tuntia. Siivilöidään. Jäähdytetään. Pinnalta kannattaa kuoria rasva ennen pakastamista.

Ensimmäisenä ruokalajina timjamiliemestä valmistui braatvurstisoppa, johon tuli myös palsternakkaa, paprikaa ja juustotortelliineja. Ruokaa Eemelin mieleen.