Suklaakakkua

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksesta, jossa ihmisten mielestä suklaakakussa kulminoituu kaikki paheellisuus, mitä ruokaan voi liittää. Itse ihmettelin, mitä syntiä nyt suklaakakun syömisessä silloin tällöin on. Löydettyäni tämän kakkuohjeen, pystyn kyllä aavistelemaan, mistä moinen maine saattaa johtua. Kallenpäivän kakkupohjaan tuli:

• 250 g tummaa suklaata
• 250 g voita
• 5 munaa
• 3/4 dl sokeria (osa esim. intiaanisokeria)
• vajaa 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 80 g mantelijauhetta

Sulata suklaa ja voi hitaasti vesihauteen päällä kulhossa. Vatkaa munat ja sokeri niin tiukaksi vaahdoksi kuin saat. Valkea sokeri vaahdottuu munien kanssa paremmin, mutta osaksi voi käyttää tummaa raakasokeria. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää munavaahtoon. Lisää mantelijauhe ja suklaa-voiseos. Sekoita hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada seos vuokaan ja paista 160 asteessa noin 35 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Kakun päälle tulee vielä suklaakuorrutus:

• 150 g tummaa suklaata
• 1,5 dl kuohukermaa

Kuumenna kermaa ja paloiteltua suklaata hitaasti kattilassa sekoitellen kunnes seos on tasainen. Anna jäähtyä ja paksuuntua hetken. Halkaise kakku ja levitä väliin kerros suklaata. Kaada loppu seos kakun päälle ja anna myös valua reunoille. Raasta tai vuole kuorimaveitsellä valkosuklaasta lastuja koristeeksi.

Eemeli oli innokkaana mukana kakun leivonnassa, varsinkin kulhojen nuoleminen oli kivaa.

Aurajuustoetanoita ja salviapottuja

Loppiaismenun teemana oli komeron ja pakastimen tyhjennysviikot. Komerosta löytyikin pari säilykepurkkia etanoita, joiden päiväys kyllä lupasi auliisti sisällön säilyvän vielä parin vuoden pähän - pistettiin kuitenkin poskeen tässä vaiheessa. Etana-alkupalaan tarvitaan:

• 2 prk säilyke-etanoita, n. 30 kpl
• 100 g voita
• 1/2 pkt aurajuustoa
• 5 valkosipulinkynttä
• 1/2 dl hakattua persiljaa, pakastettu sopii hyvin
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä

Valuta etanat ja huuhtele ne lävikössä kylmän veden alla. Asettele etanapannuihin tai laakeaan kuppiin. Pehmitä voita varovasti mikrossa muutamien sekuntien ajan. Sekoita joukkoon murennettu aurajuusto, hienonnetut valkosipulinkynnet, persilja, suola ja pippuri. Laita jokaisen etanan päälle kunnon nokare voiseosta. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes etanoiden pinnalle jääneet aurajuustonokareet saavat hiukan väriä, noin 15-20 minuuttia. Tarjoa etanoiden kanssa pehmeää leipää, jonka avulla voi syödä etapannun koloihin jääneen sulaneen voin.

Etanoiden kanssa tarjottiin hapokas alkudrinkki, edelleen kaapintyhjennysteeman hengessä. Uudesta vuodesta jääkaappiin oli jäänyt puolikas vinho verde -pullo, jota ei kukaan ollut edes sulkenut vakuumikorkilla, vaikka niitäkin kaapeissa pyörii. Aavistuksen oli viinin oma hapokkuus korostunut, näin kauniisti ilmaistuna... Noh, hiilihaptetulla vedellä 1:1 laimennettuna ja kauniista lasista tarjoiltuna, oli oikein sopiva juoma etanoille.

Muuta pakastimen uumenista löydettyä olivat naudan sisäfilee, joka paistettiin pihveiksi, ja kantarellit, joista tuli kermainen kastike. Lisäkkeeksi synttyi salviapottuja, joihin tarvitaan:

• 1/2 kg perunoita
• rypsiöljyä
• suolaa
• salvianlehtiä, myös pakastetut sopivat
  

Pese perunat. Halkaise pienemmät puoliksi ja leikkaa isommat kolmeksi viipaleeksi. Voitele uunipellin päälle asetettu leivinpaperi reilusti rypsiöljyllä ja ripota sen päälle suolaa. Aseta perunaviipaleiden leikkuupinnalle salvianlehti laita ne lehtipuoli alaspäin uunipellille. Voitele perunat öljyllä myös päältä ja ripottele vielä suolaa. Paista 200 asteessa reilut 20 minuuttia. Kypsyyttä voi kokeilla hammastikulla.

Karvalakkimeininkiä

Päätin tässä joku päivä, että Eemelille on saatava kunnon karvalakki. Katselin ensin kaupoista ja kirppareiltakin, mutta vastaan tuli vaan sellaisia keinokarvatekeleitä. Mietin jo, että pitääkö tässä jostain huutonetistä lähteä vintagelakkia metsästämään, kun Kalle sanoi, että "onhan noita", vintillä nimittäin. Ja komeroiden perukoilta löytyi kuin löytyikin vanha lasten karvalakki, Fredrikssonin tehtaalla Jyväskylässä alkunsa saanut kelpo hattu, olisiko supiturkkia vai mitä lie. valikoimissa oli myös nostalginen, 80-lukulainen, valkoinen pallolakki pitkällä "pupunhännällä", mutta Emppu ei osannut arvostaa äidin nostalgiannälkää niin paljon, että olisi suostunut sitä julkisesti käyttämään. Karvalakki taas on pysynyt päässä lyhyen alkukamppailun jälkeen kohtalaisen tukevasti. Pitkähköt turkisreunat tosin jouduttiin nostamaan hakaneulalla yläasentoon, tuuhea turkki kun haittasi näkyvyyttä.