Karvalakkimeininkiä

Päätin tässä joku päivä, että Eemelille on saatava kunnon karvalakki. Katselin ensin kaupoista ja kirppareiltakin, mutta vastaan tuli vaan sellaisia keinokarvatekeleitä. Mietin jo, että pitääkö tässä jostain huutonetistä lähteä vintagelakkia metsästämään, kun Kalle sanoi, että "onhan noita", vintillä nimittäin. Ja komeroiden perukoilta löytyi kuin löytyikin vanha lasten karvalakki, Fredrikssonin tehtaalla Jyväskylässä alkunsa saanut kelpo hattu, olisiko supiturkkia vai mitä lie. valikoimissa oli myös nostalginen, 80-lukulainen, valkoinen pallolakki pitkällä "pupunhännällä", mutta Emppu ei osannut arvostaa äidin nostalgiannälkää niin paljon, että olisi suostunut sitä julkisesti käyttämään. Karvalakki taas on pysynyt päässä lyhyen alkukamppailun jälkeen kohtalaisen tukevasti. Pitkähköt turkisreunat tosin jouduttiin nostamaan hakaneulalla yläasentoon, tuuhea turkki kun haittasi näkyvyyttä.