Ensi kesänä tulee taas kanoja. Nyt on Irja-tätikin innostunut kanailusta - toivottavasti sen pikkukanalan kapasiteetti riittää meidän yhteisiin 17 kanan hankintoihin. Irja meinaa nimittäin ottaa kymmenen. Ryhtyy suurkanalalliseksi... kanatilalliseksi... Miksi näitä kanailijoita nyt kutsutaan?Kanasia odotellessa askartelin asustekoruja tai miksi rintarosseiksi näitä nyt pitäisi sanoa. Materiaalina on paksu villahuopa, olisko mummu ostanu huopatossutehtaan jämäpaloja. Ja kanaset tulee vaippakankaasta, Ainotar taisi olla kuosin nimi. Hyvä matsku silleen, että ei pahemmin liesty reunoista. Ja sitten vaan helmiä ompelemaan.
Yksi kananen löysi tiensä jo hoitolaukun kylkeen. Yli kaksi vuotta olen rumaa ruskeaa kassia kantanu kainalossani ja puhissu, että nyt mä sen tuunaan. Kun hoitolaukusta tulee pikkulasten äitien lähes ainoa jatkuvassa käytössä oleva käsilaukku, kannattaisi sen ulkoasuun panostaa. Katsotaan, mitä se kananen sille nyt tekee.
Tässä joku päivä tuli taas telkkarista dokumenttia noista downshiftaajista. Se on nyt niin muodikasta hypätä työelämän kärrynpyörästä ja ruveta ettimään itteään ja elämänsä tärkeitä asioita jostain muualta. Me varmaan sit ollaan just niitä daunsihtaajia, asutaan landella ja mä kasvatan vielä itujakin. Ja kanoja. Kaikki tuntomerkit täyttyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti