Eero-pumpero

Eero-pumpero on kasvanut ihan silmissä. Enää ei taida löytyä yksiäkään potkuhousuja, joihin poika mahtuisi. Ei se auta kuin kaivaa isoveikan vaatelaatikot esille ja ruveta etsimään isojen poikien vaatteita. Äitiyspakkauksen soma tammenterhopaita puristaa ranteista. Eipä ole mallissa huomioitu rannemakkaroita.

Eerokin sai sitten traktoripaidan, samanlaisen kuin Eemelillä. Ja luulin jo päässeeni yli vaippojen ompelusta. Sitten rupesin kuitenkin kaivelemaan kaapista kankaanpaloja, ja löytyihän niitä. Seitsemän vaippaa tuli. Ja oikeastaan ihan tarpeeseen, pojat kun käyttävät tätä nykyä samankokoisia vaippoja. Emppu ei toivottavasti enää hirveän pitkään.

Äiti on potenut viime aikoina hirveää tekstiiliteollisuusmorkkista. Kun vaateteollisuus kiina- tai intialaistuu. Ja halavalla tehdään kertakäyttölaatua. Ja myydään halavalla ostovoimaisille länsimaalaisille, jotka ostavat kun halavalla saa. Ihan syvältä. Suomessa vaatteita ei ole valmistanut pitkiin aikoihin juuri kukaan, ja aina vaan korkeamman koulutustason töitä ulkoistetaan Aasiaan. Siis ihan oikeasti, oikeudenmukaisessa maailmassa, kulutushyödykkeet tuotettaisiin tässä lähellä ja niistä maksettaisiin lähituotannon mukainen hinta. Tulisi varmaan ostettua vähän tarkemmin harkiten noita rätei ja lumbui.

Lievittääkseen maailmantuskaansa äiti ajeli Ruskovillaan ja osti pojille ja itselleen lähituotettua vaatetusta. Nyt täällä sitten hykerrellään villakalsareissamme tyytyväisinä reiluja ostoksiamme...