Mustikkakukkoset

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni mustikkakukkoja. Kyseinen laji vaikuttaa sellaiselta perisuomalaiselta leivonnaiselta, ainakin raaka-aineiden, rukiin ja mustikan, puolesta. Jopa entinen pomoni Pekka kehuskeli usein leipovansa mustikkakukkoja. Taikinaan tuli:

• 2 dl hienoja ruisjauhoja
  
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl intiaanisokeria
• 200 g voita

Sekoita pehmeä voi ja sokeri nuolijalla. Lisää joukkoon yhdistetyt kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Ota sivuun 1/3 taikinasta kansia varten. Jaa loppu taikina kahdeksaan osaan ja painele silikonisten muffinsivuokien pohjalle ja reunoille. Valmistuksessa voisi varmastikin käyttää myös uuninkestäviä pieniä vuokia, jotka voidellaan. Valmista täyte:

• 5 dl mustikoita
• 1/2 dl hillosokeria

Sekoita mustikat ja hillosokeri. Jos käytät pakastemustikoita, ne voivat olla kohmeisia. Laita mustikkatäytettä leivonnaisten koloihin. Muotoile sivuun jätetty taikina tangoksi ja leikkaa kahdeksaksi kiekoksi. Painele niitä ohuemmiksi ja aseta ne kukkojen päälle kansiksi. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Jälkihuomautuksena vielä, että ne paistonkestävät vuoat eivät olisi hullumpi ajatus. Jos aikoo saadaa kukkoset ulos muffinsivuoista kohtuu kokonaisina, on odotettava, että ne jäähtyvät, mielellään todella viileiksi. Ja sitten varovaisesti irroittamaan. Onnistuu jos onnistuu, on tuo taikina niin murenevaista. Pohjan ruisjauhopitoisuutta voisi myös nostaa jonkin verran, ei vaan tällä kertaa sattunut kaapissa enempää rukiista olemaan.

Eero-tilunen

Eero-pumperoisen uudet strategiset mitat ovat 9700 g ja 69 cm. Aika hyvin viisikuiselta viikarilta. Eero sai juuri passinkin eli maailma on avoinna. Passikuvakin on niin ryhdikäs, että kyllä sillä kelpaa reissata viisivuotiaaksi. Maailma on niin pieni nykyään, yksi täti tuli vasta Hawai'ilta ja toinen Kiinasta. Ja mummokin oli vielä viikko sitten Madeiralla. Äiti löysi kaapinsiivousta tehdessään viiden vuoden takaisen visalaskun, jonka perusteella oli kuukauden sisällä tehnyt ostoksia Malagassa, Sevillassa, Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Luxemburgissa ja Roomassa (jokunen kaupunki saattaa selittyä välilaskulla...). Täytyy laittaa valokuva-albumin väliin ja näyttää sitten kaksikymmentä vuotta täällä maalla asuttuaan kosmopoliittipojilleen, että kuulkaa, on se äiteekin joskun kirkonkylää piremmällä käyny.

Take away -laskiaispullat

Laskiaispulla - niin mahtava leivonnainen kuin onkin - on harvinaisen hankala kuljettaa mukana. Kuljetusta kohtalaisen hyvin kestävän pullan saa täyttämällä leivonnaisen tähän malliin:

• Halkaise pulla ja koverra sisälle iso monttu mansikkahilloa varten
  
• Täytä monttu mansikkahillolla
• Leikkaa mantelimassasta viipale ja litistä se sormien välissä monttua vähän suuremmaksi
• Laita marsipaaniviipale hillon päälle
• Notkista purkillinen mascarponea sekoittamalla sen joukkoon pari teelusikkaa aitoa vaniljasokeria
  
• Levitä kerros tuorejuustoa mantelimassan päälle
• Lisää kansi
• Pakkaa kannelliseen rasiaan
  

Eemeli avusti jälleen ansiokkaasti pullanleivonnassa. Ruoanlaittohan menee Empun mielestä pääpiirteissään aina niin, että on joku kulho tai kattila ja sen ympärillä kaikenlaisia rasioita, pusseja ja purnukoita. Ja sitten niistä puteleista holautetaan aineita siihen keskimmäiseen kulhoon ja sekoitetaan. Ja sitten syntyy ruokaa.

Kaikki menikin kohtuullisen hyvin taas tälläkin kertaa - ei pieni lisäsokeri tai -kardemumma pahaa tee, mutta sitten monitoimikoneen kulhon syövereihin upposi kipollinen parsakaalinituja, jotka pahaa aavistamatta kasvoivat ikkunalla. Eli siis on ruoka-aineita ja ruoka-aineita. Toisten kohdalla äiti huutelee vaan taustalta "varovasti nyt sen voin kanssa" ja sitten on niitä, joiden kohdalla siltä palaa käämi.

Kanasia rintarosseissa

Ensi kesänä tulee taas kanoja. Nyt on Irja-tätikin innostunut kanailusta - toivottavasti sen pikkukanalan kapasiteetti riittää meidän yhteisiin 17 kanan hankintoihin. Irja meinaa nimittäin ottaa kymmenen. Ryhtyy suurkanalalliseksi... kanatilalliseksi... Miksi näitä kanailijoita nyt kutsutaan?

Kanasia odotellessa askartelin asustekoruja tai miksi rintarosseiksi näitä nyt pitäisi sanoa. Materiaalina on paksu villahuopa, olisko mummu ostanu huopatossutehtaan jämäpaloja. Ja kanaset tulee vaippakankaasta, Ainotar taisi olla kuosin nimi. Hyvä matsku silleen, että ei pahemmin liesty reunoista. Ja sitten vaan helmiä ompelemaan.

Yksi kananen löysi tiensä jo hoitolaukun kylkeen. Yli kaksi vuotta olen rumaa ruskeaa kassia kantanu kainalossani ja puhissu, että nyt mä sen tuunaan. Kun hoitolaukusta tulee pikkulasten äitien lähes ainoa jatkuvassa käytössä oleva käsilaukku, kannattaisi sen ulkoasuun panostaa. Katsotaan, mitä se kananen sille nyt tekee.

Tässä joku päivä tuli taas telkkarista dokumenttia noista downshiftaajista. Se on nyt niin muodikasta hypätä työelämän kärrynpyörästä ja ruveta ettimään itteään ja elämänsä tärkeitä asioita jostain muualta. Me varmaan sit ollaan just niitä daunsihtaajia, asutaan landella ja mä kasvatan vielä itujakin. Ja kanoja. Kaikki tuntomerkit täyttyy.

Naistenpäivän porkkanakakku

Naistenpäivänä kuuluu syödä kakkua, hyvällä omalla tunnolla. Viimeksi kun leivoin porkkanakakkua, siitä taisi tulla vähän terveysversio, rypsiöljyä ja sitä rataa. Nykyisin kun ilmapiiri on muutenkin sallivampi voin suhteen, kannattaa kakkuun upottaa kunnon kimpale aitoa, lisäaineetonta luonnontuotetta. Pohjaan tulee:

• 4 reilunkokoista porkkanaa, raasta hienoksi
• 200 g voita, sulata ja jäähdytä
• 4 munaa
• 1,5 dl valkoista sokeria
• 1 dl raakaruokosokeria (inkkaria)
  
• 2 dl grahamjauhoja
• 3 dl valkeita vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 rkl aitoa vaniljasokeria
• 2 tl kanelia
  

Kuori porkkanat ja raasta ne raastimen hienoimmalla terällä. Vatkaa munat ja valkoinen sokeri vaahdoksi. Lisää ruokosokeri ja jatka vaahdottamista jonkin aikaa. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon vuorotellen voisulaa, porkkanaraastetta ja kuivia aineita ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa kiertoilmauunissa 30 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua, muuta kiertoilma tavalliseksi ylä-alalämmöksi. Anna kakun jäähtyä hetki, irrota se vuoasta ja halkaise jäähdyttyään kahteen osaan. Sitten täyttee pariin:

• 1 prk mascarponea
• 125 g voita
• 2,5 dl tomusokeria
• 1 sitruunan kuori
• 1/2 sitruunan mehu
• ripaus suolaa
• (koristeluun: pähkinärouhetta ja auringonkukan versoja)
  

Anna voin lämmitä huoneenlämmössä pehmeäksi tai lämmitä todella varoen lyhyitä aikoja mikrossa. Jos käytät jääkaappikylmää tuorejuustoa, lämmitä sitäkin hetki mikrossa. Pese sitruuna hyvin ja raasta siitä kuori. Purista sitruunasta mehu. Sekoita täytteen aineet hyvin yhteen vatkaimella, jotta tuorejuuston köntsät tasoittuvat. Levitä täytettä kakun väliin, päälle ja reunoille. Koristele pähkinärouheella ja auringonkukanversoilla.

Muukin tuore- tai sulatejuusto kävisi täytteeseen. Yritän päästä irti mascarpone-fiksaatiostani (sitä jostain syystä on aina jääkaapissa), ja valita joskus kotimaisia tuorejuustoja. Ainakin suolaisiin ruokiin Koskenlaskijan voimakas on hyvää. Vielä sellaista mietoa, lisäaineetonta, kotimaista ja tosi kermaista tuorejuustoa odotellessa...

Huipulla tuulee

Eemelin ykkösharrastus pihamaalla on lumikasan päälle nousu ja vapaa laskeutuminen. Pojalle on rakennettu hienot liukumäet ja tunnelit lumikasaan, mutta parasta on vaan nousta kasan päälle ja tulla poukkoillen hyppyjen ja mahalaskujen kanssa alas. Suurimmalle vuorelle joutui täti vähän avustamaan, kun kymmenen kapuamisen jälkeen nousuvauhti alkoi hiipua.

Ensimmäinen hammas!

Eerolaisen suusta löytyi pari päivää takaperin ensimmäinen hammas! Ei ihme, että purulelut ovat viime aikoina maistuneet. Korkeuttakin komealla alahampaalla on ainakin milli, ellei pari. Muutenkin orastavaa kiinnostusta ruokailua kohtaan alkaa olla, poika pitää välillä nostaa sitterissä oikein ruokapöytään, että pääsee muiden syömistouhuja seuraamaan. Päällä on uusi leijonankesyttäjän liivi, jonka äiti ompeli tulevia seikkailuja varten. Vetskari ei vaan meinaa leukamuodostelmien vuoksi mennä ihan ylös asti.

Pastanpurija

Emppu tykkää makkarasta ja pastasta. Chorizopasta on siis kaiken järjen mukaan Empun ykkösherkkuja. Haarukankäyttötaidot ovat Eemelillä kohtalaisen kehittyneet, mutta usein kyllä punaista pastaa kulkeutuu nyrkin kauttakin suuhun. Noh, kohta meillä on sitten kaksi sormiruokailijaa. Tervetuloa uusi kuultolakattu koivupöytä, joka juuri puusepältä valmistui! Pääset ehkä vahakankaan alta jouluna ja jonain muuna juhlapäivänä...

Auringonpalvoja

Eero-murunen otti kaiken ilon irti ikkunasta paistavasta kevätauringosta. Samalla kertaa valohoitoa ja ilmakylpyjä, ja vielä vähän viuhdontaa lelutelineen kanssa.