Eero tutkimusmatkailee

Eero nautti tänään lounaaksi naksuja ja parsakaalia piknik-henkeen pihanurmikolla. Viltit on tehty Eeron mielestä ihan vaan tutkimusmatkailijoiden kiusaksi, mutta onneksi niiltä pääsee nopeasti pakittamalla pois. Jälkiruoaksi saattoi mennä vähän voikukkaa ja toistaiseksi vielä tunnistamatonta, matalakasvuista nurmikonpeitekasvia, mutta tokkopa tuo myrkyllinen...

Isoja murkkuja vilistelee etupihalla paljon. Niitä kiinnostaa etenkin valkoinen viltti, jota ne luulevat järjettömän suureksi kukaksi. Mutta ei Eero varmaan murkkuja syönyt. Ötököihin on muutekin hyvä tottua jo pienestä pitäen. Vanhassa puutalossa kun niitä piisaa. Salin seinillä voi nähdä sellaisia isohkoja, todella monijalkaisia otuksia, jotka kipittävät kyllä pian kattopanelien suojaan piiloon katseilta. Ja eilen törmäsin tuvassa vaariin ja Eemeliin, jotka kuulemma saattoivat Sarvi-Jaakkoa ulos avarampiin maisemiin. En sitten udellut tarkemmin, että mitä asiaa se Jaakko oli työhuoneessa toimittamassa. Puhumattakaan siivessä keväisin heräilevistä kimalaisista. Tai hämähäkeistä, joiden nimen Eemeli luulee - kiitos tädin luonnontieteellisen valistuksen - olevan "hui".

Tuulihattuja savusiikatäytteellä

Eemeli on tykästynyt niin kovasti savukalaan, että ajattelin tekaista pääsiäiseksi nostalgisia tuulihattuja. Näitä Anni-mummu leipoi silloin muinoin 80-luvulla kerran jos toisenkin. Plussaa oli myös se, että taikinaan uppoaa järjetön määrä munia, ja niitähän meillä piisaa. Taikinaan tulee:

• 5 dl vettä
• 250 g voita
• 250 g vehnäjauhoja
• 8 munaa

Kiehauta vesi vedenkeittimessä ja kaada se kuumaan kattilaan paloitellun voin kanssa. Ota sähkövatkain viereen varmiiksi. Odota, että voi on sulanut, ja lisää kaikki jauhot kerralla samalla voimakkaasti vatkaten. Kypsyttele taikinaa kuumalla liedellä hetken aikaa, kunnes se irtoaa kattilan reunoista. Ota kattila liedellä ja jatka sekoittamista, jotta se jäähtyy. Itse en odotellut jäähtymistä kovin kauaa, ehkä muutaman minuutin. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Valmis.

Nostelin taikinasta ruokalusikalla kökköjä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tuulihattuja tuli noin neljäkymmentä, 3 x 5 kahdelle pellille ja vielä pikkupellillinen lisäksi. Sitten siihen paistamiseen... Käyttämäni ohje neuvoi paistamaan 20 minuuttia 200 asteessa, eikä uunin luukkua saa avata ensimmäisen 15 minuutin aikana. Näiden isohkojen hattujen kohdalla kyllä neuvoisin paistamaan 25 minuuttia, kiertoilma pois loppuajasta, jos meinaa tulla liikaa väriä. Eikä mielellään kahta peltiä samaan aikaan, edes kiertoilmalla. Vaikka möykyt näyttävät pysyvän tanakasti koossa, lätsähdys voi olla suuri, jos luukun avaa liian aikaisin...

Väliin laitoin tuorejuustotäytettä, johon tuli:

• 2 prk maustamatonta tuorejuustoa
• 1 sitruunan kuori ja mehu
• kokonainen savusiika perattuna ja muhjattuna
• (päälle hakattua punasipulia ja vuonankaalia)
  

Kalaa peratessa isommat palat kannattaa jättää kokonaisiksi ja muhjuksi menneet sekoittaa tuorejuustoon. Vielä punasipulisilppua ja viherrystä ja hatut ovat siinä.

Pääsiäis-Eero

Eeron kiinnostus kaikkia syötäviä ja syötävänoloisia asioita kohtaan on säilynyt vankkana. Maissinaksut maistuvat jo siinä määrin, että piti ostaa naksun värinen paitakin. Valkoiset kun tulevat pyykistäkin naksunvärisillä pilkuilla koristeltuina. Lihansyöntiäkin Eero on aloittanut. Viikonloppuna syötiin racletten kanssa espanjalaista, valkohomepintaista, chorizo-tyyppistä makkaraa ja Eero nappasi iskän lautaselta siivun. Muulle ruokaseurueelle asia valkeni vasta, kun siivu tippui kaamean huudon kanssa suusta ulos. Ei tainnut olla suunmukaista. Mutta kiinalaisessa maistuivat pitkät vihreät pavut, joita äiti tonki kastikkeen seasta. No, tänään jatketaan pottusoselinjalla.

Ohrasalaatti

Eilispäivän ohralisäke pääsi tänään pöytään nimellä salaatti. On se kumma, ettei kotimaista ohraa käytetä enempää lisäkkeenä. Kaupasta kannetaan jotain hienoa kvinoaa, bulguria tai couscousta, vaikka varsin hyvä lähiruokavaihtoehto kasvaa aivan silmien edessä. Eikä löydy Elovena-pussinkaan kyljestä muuta ohjetta kuin ohrapuuron - ikään kuin siitä ei muuta voisi valmistaa. Itse keitän tavallisia kokonaisia ohrasuurimoita väljässä suolatussa vedessä tai kasvisliemessä 20 minuuttia, lisään aavistuksen kuumaa vettä ja valutan ne. Joukkoon reilu loraus öljyä, jotta jyvät pysyvät irtonaisina ja mausteita maun mukaan. Itse laitan usein kuivattua selleriä ja pilkottua aurinkokuivattua tomaattia, samassa purkissa saa öljynkin. No niin, mutta sitten siihen salaattiin. Siihen tarvitaan:

• 2 dl ohrasuurimoita
• kasvislientä keittämiseen
• loraus sitruunamehua
  
• 1/2 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
• puolikas kurkku
• kourallinen rusinoita
• kourallinen kuivattuja omenanpaloja
• 1/2 rasiaa rucolaa
• tuoreita yrttejä
  

Keitä ohra pakkauksen ohjeen mukaan. Jos suurimot ovat höyryttämättömiä, keitä 20 minuuttia ja valuta. Lisää joukkoon reilusti aurinkokuivatun tomaatin öljyä ja makusi mukaan esim. yrttisuolaa. Jäähdytä ohra ja lisää sen joukkoon sitruunamehua. Paloittele kurkku erittäin pieniksi paloiksi ja lisää loput aineet salaatin joukkoon. Jogurtin kanssa voi tarjota sitruunalla maustettua kermaviili- tai jogurttikastiketta.

Kesäkanat tulivat

Kesäkanat ottivat tänä vuonna varaslähdön ja tulivat jo ennen kesää. Tuleepahan sitten pääsiäismunat ihan omasta takaa. Hämmentyneet kanaset tutkivat hieman ujon oloisina uutta yksiötään, jossa joutuvat kortteeria pitämään kunnes säät lämpenevät. Pistetään pihatarhaan verkko katoksi niin saavat sitten ihan lintuinfluenssasäädösten mukaisesti käyttää ulkopatiotaan jo ennen kesäkuun alkua. Säädöksistä puheen ollen, nyt kai pitäisi kaikkien yksikanaistenkin henkilöiden ilmoittautua maaseutuviranomaiselle rekisteriin. Isäntä muisti vasta muutama viikko sitten käydä sinne ilmoittamassa, ettei enää olla kotieläintila. Ja minä kävelen nyt uusi planketti kädessä sisään, että eipäs kun ollaanpas.

Laitoin kanasille tervehdykseksi laatikollisen auringonkukanversoja. Vaan en kyllä rupea versoja jatkuvalla syötöllä rouville kasvattamaan, saavat hetken odotella, että piha puskee voikukkaa ja makeaa vesiheinää. Siihen asti mennään jyvälinjalla.

Siiderissä haudutettua kotikanaa

Kesäkanojen tulopäivänä syötiin pakastimesta pois loput edelliskesän kanat. Ohjeen olen nyysinyt Välimäen bistro-kirjasta, Ruokaa ranskasta. Isohkoon kasariin upposi neljä koipi-reisipalaa ja varmaan kahdeksan rintafilettä. Ne ovat kuitenkin kooltaan kasvatusbroileriin verrattuna pieniä ja melko jänteviä, näin kauniisti kuvailtuna. Hauduttaa sopii ja hyvän aikaa. Pataan menee:

• n. 1 kg kanaa
• voita ruskistamiseen
• suolaa, pippuria
  
• 3 porkkanaa
• 2 sipulia
• 5 dl omenasiideriä
  
• 2 dl kuohukermaa
• yrttisuolaa tai tuoreita yrttejä

Paloittele kana sopiviksi paloiksi. Kuori ja viipaloi porkkanat. Kuori ja lohko sipulit. Ruskista kanapalat reilussa voissa ja ripottele pintaan suolaa ja pippuria. Lisää sipuli ja porkkanat ja ruskista vielä hetki. Kaada omenasiideri kasariin ja hauduta kanoja kannen alla noin tunti miedolla lämmöllä. Lisää kerma ja jatka kypsentämistä ilman kantta kotvasen aikaa. Tarkista suola ja lisää joukkoon tuoreita yrttejä. Itse holautin sekaan lipstikka-selleripitoista yrttisuolaa. Tarjoile riisin tai ohran kanssa. Tein muuten joku päivä "risottoa" höyrytetystä speltistä ja hyvää tuli.

Reissussa tuli maistettua asturialaista siideriä. Ei vaan ollut baarimikkoa kaatamassa sitä perinteiseen tapaan ohuena nauhana korkealta pään yläpuolelta saaviin (hapettumisestahan siinä on kysymys), joten ihan omin käsin kaadoimme pullosta lasiin. Kun kaikkea hyvää ei voi kantaa maailman ääristä kotiinsa, niin tähän pataan pistin ihan lähimarketista löydettyä englantilaista omenasiideriä.

Eero aloitti ruokailemisen

Eero-murunen palasi viikon lomareissulta aivan muuttuneena miehenä. Mussukka osaa nyt istua melko topakasti, hytkyttelee kontillaan Santsi-tädin konttauskoulun ansiosta ja kaiken lisäksi syö ruokia. Kiinnostus muun pöytäseurueen ruoka-annoksia kohtaan oli niin suuri, että Eero ehti lomallansa maistaa jo:

• avokaadoa
• banaania
• perunaa
  
• papaijaa
• meloonia
• leipää
• kurkkua
• mandariinia
• vähän salaattiakin

Kotona on sama kiinnostus jatkunut, joten ei auttanut kuin kaivaa syöttötuoli vintistä. Tuossa sitten iltapäivällä pienempi popsi mandariinia, isompi pannaria ja minä keskityin juomaan kahvia. On tää niin helppoa tämmösten omatoimilasten kanssa, ajattelin - kunnes sitten siirryin lasten pöydän, syöttötuolin ja lattian putsaamiseen.