Eero nautti tänään lounaaksi naksuja ja parsakaalia piknik-henkeen pihanurmikolla. Viltit on tehty Eeron mielestä ihan vaan tutkimusmatkailijoiden kiusaksi, mutta onneksi niiltä pääsee nopeasti pakittamalla pois. Jälkiruoaksi saattoi mennä vähän voikukkaa ja toistaiseksi vielä tunnistamatonta, matalakasvuista nurmikonpeitekasvia, mutta tokkopa tuo myrkyllinen...Isoja murkkuja vilistelee etupihalla paljon. Niitä kiinnostaa etenkin valkoinen viltti, jota ne luulevat järjettömän suureksi kukaksi. Mutta ei Eero varmaan murkkuja syönyt. Ötököihin on muutekin hyvä tottua jo pienestä pitäen. Vanhassa puutalossa kun niitä piisaa. Salin seinillä voi nähdä sellaisia isohkoja, todella monijalkaisia otuksia, jotka kipittävät kyllä pian kattopanelien suojaan piiloon katseilta. Ja eilen törmäsin tuvassa vaariin ja Eemeliin, jotka kuulemma saattoivat Sarvi-Jaakkoa ulos avarampiin maisemiin. En sitten udellut tarkemmin, että mitä asiaa se Jaakko oli työhuoneessa toimittamassa. Puhumattakaan siivessä keväisin heräilevistä kimalaisista. Tai hämähäkeistä, joiden nimen Eemeli luulee - kiitos tädin luonnontieteellisen valistuksen - olevan "hui".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti