Rakas sähköisten palveluiden päiväkirjani,

Tämä vuodatus menee nyt vähän blogini genren ulkopuolelle, mutta sovitaan, että tämä kuuluu osioon ”muuta maalaiselämää”. Kuvassa Eero tarttuu luuriin turhauduttuaan sähköiseen päivähoitopaikan hakuun. Minulla on nyt ollut hyvin huono viikko sähköisten palveluiden käyttäjänä. Tai se alkoi ja päättyi hyvin:

MAANANTAI
palvelu: Suun terveydenhuollon ajanvarauspalvelu

Kävin Orimattilan hammashoitolan lehdistötilaisuudessa kertomassa, että olin onnistunut varaamaan pojalleni ajan hammastarkastukseen. Aika hienosti, akateemisella loppututkinnolla! Sitä en kertonut, että päivä osoittautui hankalaksi, enkä sitten enää löytänyt takaisin palveluun kaupungin verkkosivujen kautta. Etsin Orimattilan sivuilta hammashoitoa. Virhe. Olisi pitänyt etsitä PHSOTEY:stä suun terveydenhuoltoa. Ja kolme vuotta sitten, juuri takaisin paikkakunnalle muuttaneena, en olisi edes tiennyt, mikä PHSOTEY on…

KESKIVIIKKO
palvelu: valtiolle.fi

Ajattelin hakea töitä. Hakemus ja CV nyt on nopsasti kirjoitettu, no problem. Mutta sitten: ”Hakemukset tulee lähettää valtionhallinnon sähköisen rekrytointijärjestelmän www.valtiolle.fi, kautta.” Siitä alkoi pari tuntia kestävä uurastus. Hakemuksessa oli 151 kenttää ja 90 monivalintaruutua. Useisiin kohtiin piti liittää pitkiä avoimia selostuksia. Ohjelma lupasi 45 minuuttia aikaa kullekin kuudelle sivulle. Vaan eipä pitänyt lupaustaan. Kun kellosta katsottuna olin 15 minuutissa pikakirjoittanut työhistoriani ja painanut ”tallenna”, vastaukseksi sain ”Sivua ei voitu tallentaa” ja tyhjät ruudut. Yritin nopeammin. ”Ei voida tallentaa” ja tyhjät ruudut. Kolmannella kerralla olin riittävän nopea. Enkä edes hakenut pikakirjoittajaksi.

PERJANTAI
palvelu: Sähköinen päivähoitohakemus

Sitten tajusin, että jos ne vaikka vielä ottavat sinne valtiolle pikakirjoittajaksi, pitäisi saada lapset hoitoon. No sehän hoituu, sähköisen palvelun kautta! Ei kun nettiin täyttämään. Tämä palvelu oli edelliseen verrattuna hyvin inhimillisen mittainen, 62 kenttää ja 37 valintaruutua. Pikakirjoituskokemuksellani täytinkin lomakkeen nopsasti puolessa tunnissa. Lomake muistutti, että tulosta varmuuden vuoksi ennen tallentamista. Tulostin suolsi ulos vain hakemuksen alkuosan. Ristin sormeni ja painoin ”lähetä”. Ja valkealla sivulla komeili teksti ”Lomakkeen käsittely epäonnistui”. En lannistunut. Soitin uudelleen miehelleni, että mikä se sun hetu olikaan ja tiedätkö, montako hoitopäivää on kuukaudessa. En minäkään. Tallensin lomakkeesta jopa pdf:n ennen lähettämistä. Ja jälleen epäonnistui. Tajusin tässä vaiheessa, että samassa ajassa olisin pukenut molemmat poikani toppavaatteisiin, hurauttanut 10 kilometriä päivähoitobyrooseen, täyttänyt paperit ja käynyt vielä kaupassakin. Vaan ei, käytin mukavaa, ajasta ja paikasta riippumatonta sähköistä palvelua.

PERJANTAI
palvelu: Orimattilan verkkokirjasto

Jos niin paljon ikäviä sattumuksia ja sadatteluja, joita viattomien lasteni ei olisi tarvinnut kuulla, asioin lopuksi myös Orimattilan verkkokirjastossa. En tiedä minkä Rosetten kiven ne siellä kirjastolla ovat löytäneet, mutta palvelu on ollut olemassa muistaakseni viime vuosituhannelta saakka, se on ollut aina samanlainen ja aina toimiva. Kiitos kirjasto, you made my day!

Polentaa ja syksyn sieniä

Tein tätä lajia tässä jo muutama viikko sitten käytyäni Helsingissä Ravintola Sunnissa syömässä. Siellä lounaana oli samantapainen setti, tosin vain etupäässä kasvatetuista sienistä. Polenta eli maissiryynipuuro kannattaa keittää pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan, oma ryynini oli esikypsennettyä ja tuli alle kymmenessä minuutissa. Ruokaan tarvitaan:

• 7,5 dl kasvislientä
• 1,5 dl polentasuurimoita
• (lisää suolaa?)
• grana padanoa raasteena
• nokare voita

Kiehauta liemi ja vispaa ryynit joukkoon. Keittele hiljalleen vajaa 10 minuuttia. Mausta lopuksi suolalla, juustoraasteella ja kimpaleella voita. Sitten pannulle:

• kulhollinen suppilovahveroita
• kourallinen kuivattua herkkutattia, liota pari tuntia ennen valmistusta
  
• pari punasipulia viipaleina
• kimpale voita
• ripaus suolaa, pippuria
• tilkka hunajaa ja balsamicoa
• persiljaa koristeeksi
  

Kuumenna voi pannussa ja paista sipulia ja sieniä kotvanen. Mausta. Kaada lautaselle ensin polentaa, päälle sienet ja raasta vielä juustoa. Koristele persiljalla

Synttärikakku

Niin ne vuodet vierii... Satu-täti pisti parastaa synttärikakun leivonnassa ja poikien 3+1-kakussa huristeli sininen traktori keksinmurusoratiellä.

Maissinkorjuussa

Tänä kesänä saavutettiin ennätyksellinen lämpösumma. Yhtenä todisteena siitä on tämä lähimaissi, jota käytiin tänään naapurin Jenniltä hakemassa. Siemenestä suoraan maahan kylvetty. Ja kanankakan voimalla kasvanut. Uskomatonta! Oma maissinviljelijän urani rajoittuu edelliskesäisiin kuuteen varteen (n. 10 tähkään), joten en käy tässä kasvatusohjeilla kehuskelemaan. Mutta maissintähkiä meillä syödään illalla, se on varma.

No, pakko mainita muutamia highlighteja tämän kesän kasvimaasadosta:

• kyssäkaali. Esikasvatus kannattaa. Eikä liian montaa taimea. Hyvää padoissa ja raakana raasteena.
• vuonankaali. Toimi jälleen tänä kesänä. Voi korjata, vaikka pakkanen viime yönä puraisikin.
• jäävuorisalaatti. Keräsin satoa vielä syyskuun lopulla. Nyt ehkä pakkanen puraissut.
• purjo. Varman päälle ja valmiit taimet. Hyvää on, vaikka piirakoissa ja keitoissa.
• avomaankurkku. Hiukan vaativa. Ensi kesänä kokeilen myös kasvihuoneessa.
• Uuden-Seelannin pinaatti. Kasvua ei hillitse mikään. Muutamasta varresta pinaatit vaikka pienelle kylälle.
• porkkana. Miksi en ole aiemmin viljellyt? Järjettömän hyviä. Järjettömän helpolla. En edes harventanut. (siemenet vaan iti harvakseen...)
  

Tässähän näitä. Ja joka syksy ajattelen, että ensi vuonna sitten tosi pieni ja maltillinen kasvimaa, ettei ole kitkemistä. Niinpä. Taisin vaan jo tehdä Jennille ennakkovarauksen ensi kevääksi maa-artisokan mukuloista ja parsakaalintaimista...

Kurrepaita

Oma kantani viime aikoina velloneeseen tekokuitu-luonnonkuitukeskusteluun on luonnonkuitu. Bambu. Puuvilla. Ja talvella varsinkin villa. Ruskovillaa meiltä alkaakin nurkista löytyä jo joka väriä ja mallia. Kalle ei viimeksi enää suostunut pysähtymään tehtaanmyymälän kohdalla, koska "ei niillä kuitenkaan ole syysmuotiin uusia, mullistavia uutuuksia". Ei olekaan. Mutta 30-vuotias perusmallisto myy hyvin. No, poikien syysmuotia piristämään surautin villaneuloksesta pojille kurrepaidat. Ihan sen pienen pihakurren kunniaksi.

Syksyistä poronkäristystä

Kohta on aika kerätä loppukin sato kasvimaalta. Vielä siellä puskee purjoa, selleriä, porkkanoita, punajuuria, pinaaattia ja sen sellaista. Poronkäristys on oiva laji, johon voi upottaa syksyisiä juureksia ja sieniä. Tähän pataan tuli:

• 700 g poronkäristyslihaa, pakaste
• 1/2 kg juureksia, itse pistin porkkanaa, juuriselleriä ja hiukan kyssäkaalia (joka ei kai varsinaisesti ole juures...)
• 4 pienehköä sipulia
  
• kasa tuoreita sieniä, kuten suppilovahveroita (tai sitten kuivattuja suppiksia ja tatteja, liota tunti tai pari ennen käyttöä)
  
• voita paistamiseen
  
• 3-4 dl lihalientä
  
• suolaa, pippuria
  

Ota liha sulamaan tuntia tai paria ennen ruoan valmistusta. Leikkaa kohmeisia lihoja hiukan pienemmäksi. Kuori ja kuutioi juurekset. Kuori ja lohko sipulit. Kuumenna voi kasarissa ja ruskista käristyslihat siinä muutamassa erässä. Lisää lihojen joukkoon pannulle sipuli, juurekset ja sienet. Lisää lihaliemi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua kannen alla ainakin tunti tai kunnes vieraat saapuvat. Tarjoa perunamuussin kanssa.

Ollaan oman kasvimaan ja lähimetsän lisäksi kierretty viimeaikoina muutamissa muissakin ruokasceneissä. Syyskuussa käväistiin Elimäellä, josta mukaan tarttui mahtavia luomuyrttejä, kassi juureksia ja Emppu sai ponikyytiä. Viime viikonloppuna missattiin valitettavasti Muijaniitty, joka oli kuulemma ensimmäisestä kerrasta huolimatta suuri suksee ja saanee jatkoa ensi syksynä. Tänään oli vuorossa Sadonkorjuu-messut, jotka olivat juuri oikea paikka vilja- ja kaljamielisille, itse jäin hiukan kaipaamaan jotain muutakin kuin leipämaistiaisia... No, nähtiinhän vilaukselta Vuoden puuro -mittelöitä sekä lähiruokahehkutusta.