Rakas sähköisten palveluiden päiväkirjani,

Tämä vuodatus menee nyt vähän blogini genren ulkopuolelle, mutta sovitaan, että tämä kuuluu osioon ”muuta maalaiselämää”. Kuvassa Eero tarttuu luuriin turhauduttuaan sähköiseen päivähoitopaikan hakuun. Minulla on nyt ollut hyvin huono viikko sähköisten palveluiden käyttäjänä. Tai se alkoi ja päättyi hyvin:

MAANANTAI
palvelu: Suun terveydenhuollon ajanvarauspalvelu

Kävin Orimattilan hammashoitolan lehdistötilaisuudessa kertomassa, että olin onnistunut varaamaan pojalleni ajan hammastarkastukseen. Aika hienosti, akateemisella loppututkinnolla! Sitä en kertonut, että päivä osoittautui hankalaksi, enkä sitten enää löytänyt takaisin palveluun kaupungin verkkosivujen kautta. Etsin Orimattilan sivuilta hammashoitoa. Virhe. Olisi pitänyt etsitä PHSOTEY:stä suun terveydenhuoltoa. Ja kolme vuotta sitten, juuri takaisin paikkakunnalle muuttaneena, en olisi edes tiennyt, mikä PHSOTEY on…

KESKIVIIKKO
palvelu: valtiolle.fi

Ajattelin hakea töitä. Hakemus ja CV nyt on nopsasti kirjoitettu, no problem. Mutta sitten: ”Hakemukset tulee lähettää valtionhallinnon sähköisen rekrytointijärjestelmän www.valtiolle.fi, kautta.” Siitä alkoi pari tuntia kestävä uurastus. Hakemuksessa oli 151 kenttää ja 90 monivalintaruutua. Useisiin kohtiin piti liittää pitkiä avoimia selostuksia. Ohjelma lupasi 45 minuuttia aikaa kullekin kuudelle sivulle. Vaan eipä pitänyt lupaustaan. Kun kellosta katsottuna olin 15 minuutissa pikakirjoittanut työhistoriani ja painanut ”tallenna”, vastaukseksi sain ”Sivua ei voitu tallentaa” ja tyhjät ruudut. Yritin nopeammin. ”Ei voida tallentaa” ja tyhjät ruudut. Kolmannella kerralla olin riittävän nopea. Enkä edes hakenut pikakirjoittajaksi.

PERJANTAI
palvelu: Sähköinen päivähoitohakemus

Sitten tajusin, että jos ne vaikka vielä ottavat sinne valtiolle pikakirjoittajaksi, pitäisi saada lapset hoitoon. No sehän hoituu, sähköisen palvelun kautta! Ei kun nettiin täyttämään. Tämä palvelu oli edelliseen verrattuna hyvin inhimillisen mittainen, 62 kenttää ja 37 valintaruutua. Pikakirjoituskokemuksellani täytinkin lomakkeen nopsasti puolessa tunnissa. Lomake muistutti, että tulosta varmuuden vuoksi ennen tallentamista. Tulostin suolsi ulos vain hakemuksen alkuosan. Ristin sormeni ja painoin ”lähetä”. Ja valkealla sivulla komeili teksti ”Lomakkeen käsittely epäonnistui”. En lannistunut. Soitin uudelleen miehelleni, että mikä se sun hetu olikaan ja tiedätkö, montako hoitopäivää on kuukaudessa. En minäkään. Tallensin lomakkeesta jopa pdf:n ennen lähettämistä. Ja jälleen epäonnistui. Tajusin tässä vaiheessa, että samassa ajassa olisin pukenut molemmat poikani toppavaatteisiin, hurauttanut 10 kilometriä päivähoitobyrooseen, täyttänyt paperit ja käynyt vielä kaupassakin. Vaan ei, käytin mukavaa, ajasta ja paikasta riippumatonta sähköistä palvelua.

PERJANTAI
palvelu: Orimattilan verkkokirjasto

Jos niin paljon ikäviä sattumuksia ja sadatteluja, joita viattomien lasteni ei olisi tarvinnut kuulla, asioin lopuksi myös Orimattilan verkkokirjastossa. En tiedä minkä Rosetten kiven ne siellä kirjastolla ovat löytäneet, mutta palvelu on ollut olemassa muistaakseni viime vuosituhannelta saakka, se on ollut aina samanlainen ja aina toimiva. Kiitos kirjasto, you made my day!