Eero pääsi kotiin

Eero sitten viihtyi hyvin massussa. Tähtäilin kovasti suomalaisen kirjallisuuden päivään, Eeroja ja Koskeloita kun vilisee noissa klassikkoteoksissa, täyskaima Eero Koskelakin Pohjantähti-trilogiassa. Ja olisihan se ollut hienoa saada numerologisesti harmoninen syntymäpävä, 101010. Kirjallisuuden päivä kuitenkin meni. Kun 16 päivää oli kulunut yli lasketun ajan lääkäritäti oli sitä mieltä, että olisi aika Eeronkin tulla maailmaan. Uudeksi onnenluvuksi siis tuli siis syntymäpäivän mukaan 13, osastollakin kun vielä majailtiin huoneessa 13. No, se numerologiasta.

Strategisilta mitoiltaan Eero on aika ponteva poika. Syntymäpainoa oli 4180 g ja pituuttakin 52 cm. Tissin imeminen tuntui Eeron jutulta heti alkuaan, ja niillä imutehoilla maito nousikin kolmantena päivänä klo 17. Sitä ennen kätilöt ehtivät jo hyppimään ylös alas huolesta, kun painokäyrä näytti yhdeksän prosentin alamäkeä. Meinasin sanoa, että älkäähän nyt hötkyilkö, minussa on isän puolelta itäsuomalaisen imettäjämuijan geeniperimää, ei syytä huoleen. Napattiin kuitenkin parit lisämaidot henkilökunnan mielenrauhan säilyttämiseksi, ja siitä kello viidestä eteenpäin on käyrä ollut tiukassa nousussa.

Sairaalassa viihdyttiin oletettua pidempään, vielä viikonlopun yli, koska Eeron sydämestä kuului lääkärintarkastuksessa sivuääni. Ultraäänikuvauksessa syyksi diagnosoitiin VSD eli sydämen kammioiden välissä oleva pikkiriikkinen reikä, joka ei ole ehtinyt umpeutua syntymään mennessä. Pikkuinen reikä umpeutuu todennäköisesti itsestään, eikä se vaikuta vauvan hoitoon tai vointiin. Isukillaan oli samanlainen juttu pikkuisena ja kohtuullisen jäntevä kaveri siitäkin on kasvanut. Eerosta taitaa tulla vielä isäänsä vahvempi.