Viileän yön jäljiltä oli kiva lämmittää leivinuunia. Pienellä puhelinsoitolla sai vielä mummon houkuteltua naapurista hiivaleipätaikinaa vääntämään. Muutaman tunnin päästä oli mukava uskotella kyläilijöille, että "juu, lämmitin tässä uunin ja leivoin hiivaleivät viikon vanha lapsi kainalossa ja vanhempi kiinni puntissa". No, ei se varsinaisesti läpi mennyt.Höyryävän kuuma leipäviipale ja päälle voita, joka sulaa leivän lämmössä. Paahteista arinan makua maistellessani mietin, kuinka etuoikeutettuja ovat ihmiset, jotka saavat syödäkseen hyvää, tuoretta leipää. Komerossa jo viikon olomuotoaan muuttamatta viihtynyt sämpylä-jumpula-vimpula-pussin loppu päätyi kaikkine E-aineineen kanojen ruoaksi. Anteeksi, kanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti