Syksyllä tekee aina mieli silakkapihvejä. Kun Eero nukkua tuhisteli aamupäivää ja mummo vietti syyslomaansa Empun kanssa pihamaalla, pääsin pihvien paistoon. Silakkafileiden väliin laitoin tahnan, johon tuli:
- 2 rkl maalaisdijonia, sitä sellaista, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina
- 2 rkl majoneesia
- 1/2 tl suolaa
- 1/2 tl valkopippuria
- 1 tl kuivattua tilliä
- kourallinen hienonnettuja tuoreita yrttejä, tänään meni persiljaa ja lehtiselleriä, kun vielä sinnittelivät kasvimaalla hengissä
Silakkafileitä minulla oli puolisen kiloa. Levitä puolet fileistä nahkapuoli alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita täytteen aineet ja levitä tahna fileiden päälle. Lisää päälle toiset silakkafileet nahkapuoli ylöspäin. Fileiden pintaan voi sipaista sulatettua voita ja ripotella karkeita ruisjauhoja (jäljittelee makua, jonka menettää, kun ei vaivaudu pihvejä pannussa paistamaan). Uuniin 200 asteeseen vartiksi.
Ja majoneesista sen verran, että kannattaa ostaa sellaista ihan oikeaa. Eli tuoteseloste alkaa "öljyä, kananmunia, jne...". Ne vedellä ja emulgointiaineella alkavat "majoneesit" voi jättää hyllyyn heikkouskoisempia odottelemaan. Ja kun majoneesipurkki tuli avattua, siitä saa myös hyvän kastikkeen silakoille:
- 1 dl majoneesia
- 1 dl kermaviiliä tai jogurttia
- 2 tl dijonsinappia
- 1/2 tl suolaa
- ripaus valkopippuria
- loraus juoksevaa hunajaa
Ja lisäkkeenä oli perunoiden lisäksi Empun suosikkia, porkkanaraastetta. Kun en itse jaksa porkkanoita sillä pienireikäisellä osalla raastinta mehukkaaksi raastaa (makumuisto mummolan kesistä), lorautan raasteen joukkoon hieman sitruunamehua ja ripottelen hivenen sokeria. Löysin kaupan hyllyltä hiljattain koivusokeria eli 100-prosenttista ksylitolia sirotinpurkissa. Sitä on syöty raasteen seassa, vielä muihin juttuihin en ole ehtinyt kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti