Haukotus

Eero-murunen on tyytyväinen kyläilijä. Slipoveri päälle ja menoksi, autossa nukutaan ainakin takuuvarmasti. Eero heitti elämänsä neljännen kyläilykeikan Mäntsälässä. Samalla kaavalla ne menee; aikuiset juo kahvia ja jorisee omiaan, Emppu-veikka taas vetää omaa showta. Pasi-setä onnistui nappaamaan muutaman kuvan ristiäiskutsuja varten. Kamerakin säilyi ehjänä Eemelin yllätyshyökkäyksistä huolimatta. Juustoportin myymälässä ei ollut ihan yhtä hyvää tuuria, kaupan täti ei oikein ollut iloinen rikkinäisistä hillopurkeista lattialla...

Lohta ja ilmakuivattua kinkkua

Olin aikeissa valmistaa lohta saltimbocca eli annospaloja ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä. Ajanpuutteen vuoksi kaikkea ei kuitenkaan voi aina saada, eikä tehdä. Tästä tuli oikoversio: lohi rasiasta vuokaan, kannattaa olla ruodoton versio. Ja päälle sitten:

• suolaa, pippuria
• 3 kuutiota salviapestoa pakastimesta
• reilu loraus sitruunamehua
• paketillinen ilmakuivattua kinkkua

Rouhi kalan pintaan suola ja pippuri. Levitä pintaan myös sulanut pesto ja lorauta sen päälle sitruunamehua. Levitä kinkkuviipaleet päälle. Uuniin 200 asteeseen noin 20-25 minuutiksi, riippuen vähän kalan paksuudesta. Siinä vaiheessa Eero taisikin jo herätä. Mutta ruoka oli uunissa, no panic. Eemeli kutsui kinkkua juustoksi. Pojalla on vielä oppimista; kaikki hyvä ruoka maailmassa ei ole juustoa.

Sinappiset silakat

Syksyllä tekee aina mieli silakkapihvejä. Kun Eero nukkua tuhisteli aamupäivää ja mummo vietti syyslomaansa Empun kanssa pihamaalla, pääsin pihvien paistoon. Silakkafileiden väliin laitoin tahnan, johon tuli:

• 2 rkl maalaisdijonia, sitä sellaista, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina
• 2 rkl majoneesia
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl valkopippuria
• 1 tl kuivattua tilliä
  
• kourallinen hienonnettuja tuoreita yrttejä, tänään meni persiljaa ja lehtiselleriä, kun vielä sinnittelivät kasvimaalla hengissä

Silakkafileitä minulla oli puolisen kiloa. Levitä puolet fileistä nahkapuoli alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita täytteen aineet ja levitä tahna fileiden päälle. Lisää päälle toiset silakkafileet nahkapuoli ylöspäin. Fileiden pintaan voi sipaista sulatettua voita ja ripotella karkeita ruisjauhoja (jäljittelee makua, jonka menettää, kun ei vaivaudu pihvejä pannussa paistamaan). Uuniin 200 asteeseen vartiksi.

Ja majoneesista sen verran, että kannattaa ostaa sellaista ihan oikeaa. Eli tuoteseloste alkaa "öljyä, kananmunia, jne...". Ne vedellä ja emulgointiaineella alkavat "majoneesit" voi jättää hyllyyn heikkouskoisempia odottelemaan. Ja kun majoneesipurkki tuli avattua, siitä saa myös hyvän kastikkeen silakoille:

• 1 dl majoneesia
• 1 dl kermaviiliä tai jogurttia
• 2 tl dijonsinappia
• 1/2 tl suolaa
• ripaus valkopippuria
• loraus juoksevaa hunajaa
  

Ja lisäkkeenä oli perunoiden lisäksi Empun suosikkia, porkkanaraastetta. Kun en itse jaksa porkkanoita sillä pienireikäisellä osalla raastinta mehukkaaksi raastaa (makumuisto mummolan kesistä), lorautan raasteen joukkoon hieman sitruunamehua ja ripottelen hivenen sokeria. Löysin kaupan hyllyltä hiljattain koivusokeria eli 100-prosenttista ksylitolia sirotinpurkissa. Sitä on syöty raasteen seassa, vielä muihin juttuihin en ole ehtinyt kokeilemaan.

Meillä tuoksuu tuore leipä

Viileän yön jäljiltä oli kiva lämmittää leivinuunia. Pienellä puhelinsoitolla sai vielä mummon houkuteltua naapurista hiivaleipätaikinaa vääntämään. Muutaman tunnin päästä oli mukava uskotella kyläilijöille, että "juu, lämmitin tässä uunin ja leivoin hiivaleivät viikon vanha lapsi kainalossa ja vanhempi kiinni puntissa". No, ei se varsinaisesti läpi mennyt.

Höyryävän kuuma leipäviipale ja päälle voita, joka sulaa leivän lämmössä. Paahteista arinan makua maistellessani mietin, kuinka etuoikeutettuja ovat ihmiset, jotka saavat syödäkseen hyvää, tuoretta leipää. Komerossa jo viikon olomuotoaan muuttamatta viihtynyt sämpylä-jumpula-vimpula-pussin loppu päätyi kaikkine E-aineineen kanojen ruoaksi. Anteeksi, kanat.

Eero pääsi kotiin

Eero sitten viihtyi hyvin massussa. Tähtäilin kovasti suomalaisen kirjallisuuden päivään, Eeroja ja Koskeloita kun vilisee noissa klassikkoteoksissa, täyskaima Eero Koskelakin Pohjantähti-trilogiassa. Ja olisihan se ollut hienoa saada numerologisesti harmoninen syntymäpävä, 101010. Kirjallisuuden päivä kuitenkin meni. Kun 16 päivää oli kulunut yli lasketun ajan lääkäritäti oli sitä mieltä, että olisi aika Eeronkin tulla maailmaan. Uudeksi onnenluvuksi siis tuli siis syntymäpäivän mukaan 13, osastollakin kun vielä majailtiin huoneessa 13. No, se numerologiasta.

Strategisilta mitoiltaan Eero on aika ponteva poika. Syntymäpainoa oli 4180 g ja pituuttakin 52 cm. Tissin imeminen tuntui Eeron jutulta heti alkuaan, ja niillä imutehoilla maito nousikin kolmantena päivänä klo 17. Sitä ennen kätilöt ehtivät jo hyppimään ylös alas huolesta, kun painokäyrä näytti yhdeksän prosentin alamäkeä. Meinasin sanoa, että älkäähän nyt hötkyilkö, minussa on isän puolelta itäsuomalaisen imettäjämuijan geeniperimää, ei syytä huoleen. Napattiin kuitenkin parit lisämaidot henkilökunnan mielenrauhan säilyttämiseksi, ja siitä kello viidestä eteenpäin on käyrä ollut tiukassa nousussa.

Sairaalassa viihdyttiin oletettua pidempään, vielä viikonlopun yli, koska Eeron sydämestä kuului lääkärintarkastuksessa sivuääni. Ultraäänikuvauksessa syyksi diagnosoitiin VSD eli sydämen kammioiden välissä oleva pikkiriikkinen reikä, joka ei ole ehtinyt umpeutua syntymään mennessä. Pikkuinen reikä umpeutuu todennäköisesti itsestään, eikä se vaikuta vauvan hoitoon tai vointiin. Isukillaan oli samanlainen juttu pikkuisena ja kohtuullisen jäntevä kaveri siitäkin on kasvanut. Eerosta taitaa tulla vielä isäänsä vahvempi.

Piirustustaulu

Kun ei veljeä vielä kuulu maailmaan, päästiin juhlimaan Eemelin 2-vuotissynttäreitäkin, ihan ex tempore. Synttärisankarin ja pikkuvieraidenkin mielestä jäntskin lahja oli liitutaulu, piiroksia syntyi jos jonkinlaisia. Äidinkin mielestä kyseessä on aivan loistava piirustustekniikka, kynänjälki irtoaa helposti pelkällä vedellä lähes pinnasta kuin pinnasta. Ja juhlavaatteiden pinnat joutuivat kyllä heti pyykkikoneeseen, Elsa-neidin pinkki bolero etunenässä.

Bää-kakkua 2-vuotiaalle

Jos en ole pullanleipojatyyppiä, valikoimiini kuuluvat äärimmäisen harvoin myöskään kermakakut. Nähtävästi näitä pitää leipoa aina kerran vuodessa, lokakuun alkupuolella - helpottavana tekijänä se, että pikkuveljen synttärit näyttävät osuvan vajaan viikon sisälle Eemelin juhlista. Kakkuvuoka oli hukassa, taisi olla käytössä edellisen kerran vuosi sitten. Kunnollista pursotinta en edes omista, ja leivinpaperista väsätty versio veltostui käytettäessä. Tästä huolimatta sain kakun kokoon ja lakritsimatosta leikatut Latet ("bää") kakun päälle. Jos joskus rupean vielä samantyyppisen kakun leivontaan, niin ohje on tässä muistissa.

Pohja:

• 6 munaa
• 2 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl perunajauhoja
• 3-4 rkl kaakaojauhetta, 100%
• 2 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri kunnolla. Lisää kuivat aineet joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Paista voidellussa vuoassa 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Täyte:

• 150 g voita
• 2 dl tomusokeria
• 2 rkl vaniljasokeria
• 3 keltuaista

lisäksi: banaania ja purkkimangoa, mehua kostutukseen

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää keltuaiset yksitelleen ja vatkaa hyvin joukkoon. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen kerrokseen. Kostuta kakun alin osa esimerkiksi mangon liemellä tai omenamehulla, levitä sille täytettä ja sen päälle hedelmiä. Jos täyte on jäykkää, sen saa levitettyä kuumassa vedessä kastellulla veitsellä. Kasaa seuraava kerros samoin. Kostuta myös ylin osa kakusta ja levitä päälle kermavaahtoa. Pursota reunat ja leikkaa lateja koristeeksi.

Tiramisun vaahdottaja

Emppu tykkää kaikenlaisista vaahdoista, erityisesti vatkaimesta nuoltuna. Kerma- ja marenkivaahto ovat tosi hyviä, mutta ihan omaa luokkaansa on tiramisuun tehtävä mascarpone-munavaahto. Vaahdottamaan päästiin, kun mummu ja pappa poikkesivat Eemelin etukäteissynttärikahveilla. Ohje pysyy aina samana, sitä ei varioida.

Kanelipullaa

Minä en ole pullanleipojatyyppiä. Edellisen kerran taisin pullaa leipoa laskiaiseksi, kun piti marsipaanipullat saada kasaan. On se hyvä, että Ruotsissa on aloitettu kanelbulledagenin vietto 4. lokakuuta ja otettu se oikein allakkaan. Muistaa täällä Suomen puolellakin joskus pyöräyttää puustitaikinan - ihan vaan sen takia, että on kanelipullan päivä. Eemeli oli kovasti mielissään tämänsorttisesta juhlapäivästä, "pulla" kun kuuluu Empun kymmenen ensimmäisenä opitun sanan joukkoon.

Lindströmin pihvit

Punajuurisatokin tuli nostettua. Ei nyt valtaisa, mutta niitä olikin ehditty syömään jo hyvän aikaa. Juurikkaista leivottiin pihvejä, joihin tuli:

• 1 kg naudan jauhelihaa
• 3 sipulia, hienonna ja kuullota voissa
• 1/2 prk kapriksia, hienonna
• 1 dl korppujauhoja
• nippu persiljaa, hienonna
• 3 munaa
• 15 pikkuista punajuurta, isoilla pärjää varmaan 3-4:llä
• 3 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• päälle: aurajuustoa
  

Keitä pestyt punajuuret kuorineen ja raasta karkeaksi raasteeksi. Voisi ne raastaa raakoinakin, mutta itse en ainakaan siihen suostu, sen verran kovaa tuo juures raakana on. Freesaa hienonnettu sipuli voissa. Sekoita kaikki aineet keskenään ja vaivaa käsin hyväksi taikinaksi. Muotoile pihvit pellille ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Lisää kuumien pihvien päälle viipaleet aurajuustoa ja anna sulaa. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja jogurttikastikkeen kanssa. Kastikkeeseen laitoin:

• 3 dl turkkilaista jogurttia
• 1/2 prk kapriksia hienonnettuna
• 2 rkl makeahkoa sinappia
• ripaus suolaa
  
• (hiukan hunajaa tai sokeria)

Sekoita aineet keskenään ja anna maustua hetken.

Vielä kasvimaalta: sellerit ja kyssäkaali

Vähäsateinen kesä ei juurikaan varsisellereitä kasvattanut. Varret olivat ohuita kuin varrastikut. Paloittelin niit kuitenkin pakkaseen, ovat ihan ehdottomia bolognese-kastikkeeseen ja joihinkin pataruokiin. Lehdet kuivasin, kun olivat niin kauniin vehreitä. Yö saunan jälkilämmössä ja muutama tunti miedossa leivinuunissa. Kauniisti säilyttivät värinsä ja morttelikäsittelyn jälkeen oli tuloksena reiluhkoa silppua, bamixin tehomyllystä taas tuli yrttisuolaan verrattavaa sellerijauhetta.

Kyssäkaalia kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kirppa vähän verotti ja pureskeli naatteja reiällisiksi, mutta muutamia somia kyssiä maalla kuitenkin kasvoi. Tätä syötiin porkkanaraasteen seassa, sitruunalla ja rusinoilla höystettynä.