Hirvipaisti

Pommilla oli käynyt tuuri. Pommi on siis Pohjois-Orimattilan metsästysseura. Parin kilon hirvipaisti napsahti meille. Se oli tarkoitus kypsentää pekoniviipaleisiin käärittynä loppiaisen kunniaksi. Kävi vaan niin, että pekonit jäivät kauppaan. Uuden vuoden pyhät kevennyslupaukset lähtivät siis heti toteutumaan ja paisti kypsyi ilman silavaa.

Hirvenpaisto aloitettiin siitä, että laitettiin iskä marjaan. Pihakatajasta löytyi tummia viimekesäisiä ja vihreitä uuden sadon marjoja. Eemeli hakkasi molempia morttelissa sopivaksi rouheeksi. Pannussa ruskistetun paistin kyytiin uunivuokaan meni:

• reilusti hienoa merisuolaa
• rouhittua mustapippuria
• pari rkl katajanmarjoja
  
• ehkä 1/2 dl juoksevaa hunajaa, sitä hollolalaista
• vähän vajaa pullo punaviiniä (olisiko se vajaus tullut ruokaa valmistaessa...?)
• kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
  
• timjamin oksia
  
• rosmariinin oksia
• 2 dl vettä ruskistuspannun kautta
  

Kun hunajaa valuttaa ensin paistin pintaan, tarttuvat mausteetkin siihen tosi hyvin. Paisti kypsyi aluksi 175 asteessa ehkä tunnin. Kun sisälämpömittari alkoi värähdellä yli 30 asteen, laskin uunin lämmön 150:een. 63 asteessa pois ja silti tuli aika läpikypsä vartin verran folion alla levättyään. Noh, seuraavan kerran folio pois, niin jäisi vähän roseensävyiseksi.

Kastikkeen saa siivilöimällä liemen, suurustamalla ja lisäämällä desin verran kermaa. Siis oikeaa, täysrasvaista kermaa, ei tässä nyt kaikkea uuden vuoden lupauksien vuoksi uhrata. Sitä paitsi oikean kerman käyttöä voi aina perustella sillä, ettei kanna mukakermapurkin mukana kaupasta viittätoista stabilointi-, hyydyke- ja säilöntä- ja väriainetta. Kerma on hyvää tavaraa ihan itsessään.


Paistin kanssa syötiin kotitekoisia marjahyytelöitä, pihlajanmarjaa ja mustaherukka-kesäkurpitsaa, ja aurajuustolla ryyditettyä pottumuussia. Ja alkudrinksuina, ei ehkä niin perisuomalaiseen loppiaistyyliin, valmissangriaa: kaada lasiin ja nauti.