Raclettea

Komeroni perukoilla asustaa raclette-grilli. Aivan totaalinen turhake, sinänsä, mutta tulee sillä yleensä kerran talvessa juustoa sulateltua. Ja saa hyvän syyn syöttää juustoa kavereillekin. Kai sillä muitakin asioita pystyisi tekemään, ei vaan ole tullut funtsittua.

Ranskalaiset ja sveitsiläiset ovat kehittäneet monta hyvää ruokalajia, joissa pääsee hyvällä omalla tunnolla syömään silmittömiä määriä juustoa. Tämä raclette muistui mieleen, kun tuossa muutama viikko takaperin söin Pariisissa tartiflettea, sekin sellainen savoijilaislähtöinen juustomättö. Sitä syötiin au pair-perheessäni kyllä keskellä kesääkin, vaikka perunan, pekonin ja tuhdin reblochon-juuston ryydittämänä ehkä aavistuksen talvinen ruoka onkin. Reblochon ei tietääkseni kuulu täkäläisten markettien valikoimiin, mutta raclettea löysin ilokseni pariakin laatua, rasvaisempaa ranskalaista ja kiinteämpää sveitsiläistä.

Raclette-juustoa kannattaa varata sellainen 100-150g ruokailijaa kohden, ellei seurueeseen sitten kuulu näitä ns. "keventäjiä". Juuston kaveriksi kannattaa varata:

• keitettyjä perunoita
• leikkeleitä, esim. ilmakuivattua kinkkua ja salamia
• cocktail-kurkkuja
• hillosipuleita
• oliiveja
• tuoretta leipää
  

Tavalliset keitetyt perunat maistuvat mielestäni tässä ruokalajissa älyttömän hyviltä, jopa vielä näin kevään korvalla. Eli perunoita on hyvä varata paljon. Juusto sopiviksi viipaleiksi, muut höysteet pöytään tarjolle ja sitten vain juustoviipaleita sulattelemaan. Eemeli tykkäsi tästä lajista. Ihmekös tuo, kun en ole vielä löytänyt juustoa, josta poika ei tykkäisi. Ainakin Ranskasta tuodut camembert ja crottin de chèvre ("kilin kikkare" vapaasti suomennettuna) olivat suurta herkkua.