Omppu pomppu ja villamyssy

Omppu on Empun ykkösvälipala. Kohta alkaa olla omppukausi lopuillaan ja viimeisiä viedään mehustamoon. Toivottavasti tulee hyvät tuoremehut, montaa omppulaatua on ainakin menossa samaan satsiin.

Käytiin Empun kanssa vähän mummon keskeneräisten käsitöiden kompsulla ja bongattiin sieltä muinainen, raidallinen villapaidan(?) alku. Siitä tuli kahdella suoralla saumalla pipo, johon pistettiin vielä fleecevuori, ettei villalangat kutita.

Pikku piirtäjä

Eemelin suosikkiharrastus sisätiloissa, siis kun ei pääse traktorihommiin, on piirtäminen, "piiä" Eemelin kielellä. Harrastukseen ei paljon vaadita, mustekyniä meillä tuntuu lojuvan joka huoneessa ja paperia on lähes yhtä helppo löytää, tässäkin iskän muistilappu. Isommatkin uhmaikäisen kiukunpuuskat saa yleensä taltutettua lupaamalla, että nyt mennään piirtämään, saat liidut. Tai tussit. Hienoja tekniikoita molemmat, taiteilijan vapauden rajoittaminen paperille vaan tuntuu toisinaan kovin haasteelliselta.

Noh, itsepähän aloitin Empun taidekoulutuksen jo vauvaiällä, sen siitä saa. Sitä paitsi Anni-mummun lapsuudenaikaisten traumojen takia meidän suvussa kulkee kasvatusperiaate, että piirustuspaperia ja värikyniä pitää lapsella aina olla. Se juttu liittyi jotenkin kallisarvoisten kirjepapereiden tuhrimiseen ja Koivuniemen herraan. Luojan kiitos minusta ei koskaan tullut tuotteliaampaa pöytälaatikkotaiteilijaa, jonkunhan sitä meidän suvun ite-taidetta täytyy myös kuluttaa.

Jätskinteossa

Viimeaikainen hittituotteeni, kotijäätelö, on saanut niin hyvän vastaanoton, että valmistin uuden erän. Ohjetta en mennyt muuttamaan, tällä kertaa vain kaavin kahden vaniljatangon siemenet mukaan seokseen. Kuvassa kermavaahto ja keltuais-sokerivaahto yhdistettyinä, valmiina pakastukseen. Ja vaniljasokeriakin piti valmistaa uusi erä, edellinen oli lopussa, ja kaapin pohjalle unohtuneeseen kitkerän esanssiseen vanilliinisokeriin en pysty aidon tavaran jälkeen koskemaan tikullakaan.
Pakastuksen jälkeen jäde näyttää tältä. Kyljessä on mokkapalaa, jonka valmistin tämän vanhan ohjeen pohjalta. Nyt vaan oli oikea, 100-prosenttinen kaakaojauhe päässyt loppumaan, mutta paikattiin tilanne käyttämällä rouhittua tummaa suklaata ja sitä sellaista "valmiskaakaojauhetta", 20% kaakaota. Sitä saikin mättää monta lusikallista.

Koristuksena toimii minttu, jota nappasin reilun puskan Irja-tädin pihan laidalta Kalliomäestä. Kyseessä on ehkä piparminttu, ei se ainakaan ihan samaa lajia ole, jota olen itse kesällä ruukuissa kasvattanut. Hennon liilat kukkaset ja aavistuksen miedompi maku kuin noissa kaupoissa myytävissä mintuissa. Sitä on tullut juotua iltateenä: kourallinen lehtiä ja teelusikallinen hienoa sokeria mortteliin. Hierotaan maut irti, laitetaan suljettavan teesiivilän sisään ja kaadetaan kuumaa vettä päälle. Hunajaa voi hieman lisätä, jos pitää makeasta.

Bää-tossut

Lastenohjelmia tulee ja menee, mutta Late on ykkönen. Jos Eemeli haluaa katsoa telkkaria, toivomuksena on yleensä aina "bää" (Late Lammas), "hauva" (Wallace&Gromit) tai "muummi". Hauvassa suosikkikohtaus on se, kun Wallace ja Gromit rakentavat kuurakettia, siinä kun saha viuhuu ja hakka paukuttaa. Emppu kääntää siinä vaiheessa nojatuolinsa ylösalaisin, käy hakemassa hakan ja sahan ja touhuaa rakennushommia leffan mukana.

Ompelin Eemelille synttärilahjakasi bää-tossut, meillä kun lämmitys hoituu toistaiseksi vielä kokonaan leivinuunin ja takan varassa. Toivottavasti Emppu ei lue blogia ennen synttäreitä.

Chorizotortillaa

Kanaset kaakattavat vielä kanalassa. Nyt kyllä yöt ovat käymässä viilenemään, että kai niiltäkin pitäisi kohta laittaa kaulat katki, kesäkanoiksihan ne otettiin. Sitten onkin luvassa kanapataa tai "kukkoa" viinissä, yksi Hans Välimäen ohje on jo katsottuna. Kanapataa odotellessa munaruokia on riittänyt, 4-5 munaa tulee yhä päivittäin. Tähän tortillaan tuli:

• 5 munaa
• 1 tl suolaa
• mustapippuria
• 2-3 puolikypsäksi keitettyä perunaa, paloittele viipaleiksi
  
• 1 reilu sipuli, hienonna
  
• nippu persiljaa
• päälle: chorizoa ja kapriksia

Sekoita munien rakenne rikki ja sekoita suola joukkoon. Kuullota sipulia rypsiöljyssä ja lisää loppuvaiheessa joukkoon perunaviipaleet ja persilja. Kaana munaseos pannuun ja liikuttele massaa jonkin aikaa. Jätä munakas hyytymään miedolle lämmölle. Kun koko komeus on kohmettunut, kippaa tortilla lautasen avulla ympäri ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Käytän itse tähän pikkuista, hyvin pinnoitettua paistinpannua. Leikkaa hieman jäähtynyt munakas paloiksi ja pujottele hammastikkuihin sopivia lisäkkeitä, oliivit ja kirsikkatomaatitkin käyvät hyvin.

Salviat talteen

Salviapuskani ovat olleet ehkä lievällä vajaakäytöllä kesän ajan. Kun lehdet olivat vielä komean vihreitä, pakastin pienen rasiallisen ja leikkasin loput puskat peston raaka-aineeksi. Salvia kestää pakastamista kohtalaisen hyvin, varsinkin kun pidän kuivattuja yrttejä yleensä kompromissituotteina. Salviatahnaan, tai -pestoon, pistin:

• lehdet kahdesta komeasta salviapuskasta
• n. 3-4 dl paahdettuja cashewpähkinöitä
• kokonainen valkosipuli, kuorittuna ja hienonnettuna
  
• 2-3 tl suolaa
• reilusti mustpippuria myllystä
• n. 2 dl neitsytoliiviöljyä
  

Ja sitten sauvasurvain laulamaan. Voi jessus tuli hyvää, en tiennytkään olevani näin suuri salvian ystävä. Jouduin vielä kaapimaan sauvasekoittimen pään Eemelin maissinaksulla. Tahna siis sopii pastan joukkoon sellaisenaan (ehkä aavistuksen öljyllä laimennettuna) ja paljon parmesaania päälle. Kanan fileitäkin voisi paistella tämän tahnan kanssa. Tai no tämän kanssa voisi syödä mitä vaan, vaikka sitten niitä maissinaksuja. Toivottavasti puskat talvehtivat hyvin, seuraavan kesän satoa jo odotellessa...

Palak paneer takapihan vihreistä

Mieli on tehnyt jo pidempään intialaista. Viimeksi kun satuin Helsinkiin, oli lähin Namaskaar kiinni (eikä pidemmälle jaksanut kävellä) ja Lahdestakin samaisen ketjun ravintola ehdittiin sulkea ennen kuin kävin edes testaamassa. Yksi intialaisista suosikeistani on palak paneer, eli paneer-juustoa pinaattikastikkeessa. Paneer muistuttaa melko pitkälti hämäläistä kotijuustoa eli se valmistetaan kuumasta maidosta, johon lisätään happoa, esimerkiksi sitruunamehua, etikkaa tai jogurttia - hämäläisittäin taas piimää. Mummun kotijuustoa ei ole ollut saatavilla vähään aikaan, joten innostuin ideasta käyttää leipäjuustoa tähän tarkoitukseen. Kastikkeeseen tuli:

• kaikki loput lamopinaatit kasvimaalta, hienoksi hakattuna n. 4-5 dl
  
• nippu mangoldin lehtiä hienonnettuna, myös varret
• 2 reilua sipulia
• 3 valkosipulin kynttä
• rypsiöljyä
  
• 2 tl garam masalaa
• 3 tl jeeraa
• pätkä tuoretta, raastettua inkivääriä
• 3 dl ruokakermaa
• 250 g leipäjuustoa kuutioituna
  
• 1 tl suolaa

Hienonna sipulit ja mangoldin varret. Kuullota niitä öljyssä jeeran ja garam masalan kanssa. Lisää pinaatti, mangoldi ja inkivääri, sekä hieman vettä, jos pannu tuntuu kuivalta. Kun pinaatti on kypsynyt kokoon, lisää kerma ja suola. Hauduttele kastiketta ehkä vartin verran ja tarkista suola. Lisää lopuksi leipäjuustokuutiot ja anna niiden lämmetä ennen tarjoilua. Tarjoile riisin kanssa. Emppu vaikutti ensin hiukan epäluuloiselta, mutta kun kuuli, että kastikkeessa on juustoa, niin johan kelpasi. Juusto, muodossa missä tahansa maistuu aina...

Askarteluja, odotellessa

Mistä tietää, että odottavan aika alkaa käydä vähän pitkäksi? Tässä muutama oire:

• Sen lisäksi, että pakkaa laukun sairaalaan, tuunaa sen nappikukilla
• Ompelee uuden pinnasängyn pehmusteen, koska Eemelin kahden vuoden takainen on passé
• Ompelee pinnasängyn pehmusteeseen mätsäävän pussilakanan, koska äitiyspakkauksen lakanat eivät sovi sisustukseen
• Suunnittelee vauvansukkien kutomista, vaikka pääsääntöisesti aina on pitänyt neulomista eläkeläisten hommana, tuskastuttavan hitaana ainakin
• Kaivaa jälleen kerran esiin Kaisa-tädin Amerikan-tuliaisen, kirjallisen siirtokuvia, ja yrittää tehdä sairaalaan lähteville vauvanvaatteille kurre-laukun. No laukku oli valmiina, kurren tunnistaa hädin tuskin, jotain taitaa olla vialla siirtokuvateknikossa. Ei kuvamateriaalia saatavilla...
  

Risotto syksyn sienisadosta

Tämä vuosi vaikuttaa surkealta sienten suhteen. Pirjo-mummo on juossut pari kertaa lähimetsissä ja saaliina oli tämä yksi herkkutatti. Onneksi sentään noin soma. Laitoin tämän koko syksyn sienisaaliin risottoon ja lisäsin vähän viimevuotisia kuivattujakin... Risoton tein samalla kaavalla kuin viimeksi kantarelliversion, nyt vain siis paistoin ensin tuoreen paloitellun tatin voissa ja lisäsin joukkoon liotetut kuivat tattipalat ja valkosipulin. Sieniseos kannattaa lisätä riisimössön joukkoon kypsentämisen puolivälissä. Ja pinaattia ei tällä kertaa tullut mukaan, vaan reilu nippu persiljaa ja ruohosipulia.

Taatelinen naudantagine

Tagine tarkoittaa lihapataa tuolla Pohjois-Afrikan suunnalla. Tai taginen tekee lihapadasta tötterönmallinen, savinen valmistusastia, että siinä mielessä kotona Kallen mummulta perityssä padassa valmistetun ruokalajin väittäminen tagineksi on vähän kyseenalaista. Noh, taatelit ovat ainakin Afrikasta. Pataan pistin:

• n. 1 kg naudan etuselkää kuutioituna (nämä osat nautaa eivät pakastimesta vielä hetkeen lopu...)
  
• tuoretta inkivääriä
• 3 sipulia, lohko
  
• purjon valkoisen osan (maalla kasvaa vielä)
  
• 5 valkosipulin kynttä (ostotavaraa, en ole vielä nostanut neljän sipulin satoani...)
  
• 1/2 l lihalientä
• 2 kanelitankoa
• sahramia, Tunisian reissun tuliainen
  
• 200 g kuivattuja taateleita
  

Kuutioi liha ja ruskista palat pienissä erissä tilkassa rypsiöljyä. Lisää loput aineet ja hauduttele liedellä tai uunissa parin tunnin ajan. Lisäkkeeksi sopii kuskus. Valmista paketin ohjeen mukaan ja lisää mausteeksi vaikkapa sitruunamehua ja reilu kimppu persiljaa.

Padan kanssa meillä syötiin myös kaali-porkkanaraastetta, jonka joukkoon meni sitruunamehua, kuivattua papaijaa ja saksittuja herneenversoja.

Omppu-puolukkapiirakka

Ajattelin tehdä vielä yhden omppupiirakan, aika monta niitä onkin jo paisteltu. Täytteeseen laitoin purkillisen mascarponea, josta saa ah niin pehmeän maun aikaiseksi. Vähän pyöreää piirakkavuokaa suurempaan pohjaan (Teeman suorakaiteen mallinen vuoka) tulee:

• 2 dl grahamjauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl intiaanisokeria
  
• 100 g sulatettua voita
• 2 pientä kananmunaa (tai yksi iso)
  
• 50 g mascarponea

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää loput. Sekoita tasaiseksi ja levitä öljyttyyn vuokaan. Täytteeseen sitten:

• 200 g mascarponea
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 1 muna
• 2 dl puolukoita
• 4-5 pientä omenaa kuorittuna ja kuutioituna
  
• 1 dl valkoista sokeria
• vaniljasokeria maun mukaan
  

Sekoita ensin mascarpone jogurtin joukkoon, jotta sen saa rakenteeltaan tasaiseksi. Lisää loput aineet ja kaada pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Katkarapucurry

Syyskuu ja suomalainen satokausi parhaimmillaan. Vaikka periaatteisiini kuuluu pääsääntöisesti tehdä ruokaa kauden tuotteista, tuli nyt katkarapucurryn nälkä. Ja onhan tässä kotona kasvatettua persiljaa ja chiliä ja paprikat ja sipulitkin läheltä. Korianteri olisi tietysti ollut poikaa, tuoreehkot suuret siemenet ovat vielä kiinni varsissa kasvimaalla, mutta en viitsinyt uhmata sadetta. Curryyn laitoin:

• 1 kg kuorimattomia, raakoja jättikatkaravun pyrstöjä
• 2 rkl kurkumaa
• 3 dl pähkinöitä, esim. cashew- ja maapähkinöitä
• 1 rkl punaista currytahnaa
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä (rypsiöljy käy yhtä hyvin)
  
• 5 dl kookosmaitoa
• 1/2 punainen chilipalko
• 4 valkosipulin kynttä
• 3 pienehköä sipulia
• 1 paprika
• 0,5 dl thaimaalaista kalakastiketta
• 1 rkl intiaanisokeria
• päälle: reilu nippu persiljaa tai korianteria
  

Sulata katkaravut hitaasti jääkaapissa, esim. yön yli. Iso kilon pussi ei meinannut sulaa edes yhdessä yössä. Kuori ravut. Laita ne kulhoon, ripottele kurkuma joukkoon ja annan värjäytyä (kurkuma on niin mieto mauste, ettei maustumisesta voi oikein puhua...) Paahda pähkinät kuivalla pannulla, itse käytän välillä myös mikron grillivastusta. Kuumenna öljy pannulla ja lisää currytahna. Kuumenna tahnaa jonkin aikaa ja lisää kookosmaito. Kiehauta. Lisää loput aineet rapuja lukuun ottamatta ja keittele currya kymmenisen minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa kalastiketta, makeutta tai chiliä. Tämä chiliannos on mitoitettu Eemelin makutottumuksien mukaan. Lisää lopuksi raa'at katkaravut ja jatka kypsentämistä, kunnes ravut ovat läpeensä vaaleanpunaisia. Silppua päälle persilja ja tarjoa riisin kanssa.

Hollolaan oli muuten avattu lähiruokakauppa. Sijaitsee Soramäen ostarilla. Tyrnihilloa, Kanavan leipomon leipää ja vihanneksia tuli sieltä ostettua.

Pinaatti-vuohenjuustopiiras

Uuden-Seelannin pinaatti on ollut tuottoisa koko kesän. Olen kokeillut kasvattaa muitakin pinaatteja, mutta ne eivät tahdo takapihalla menestyä, alkavat vain heti kukkia. Toinen takuuvarma vihreä on mangoldi. Sekin on innostunut tekemään uusia vehreitä lehtiä kuivan kesän jälkeen. Upotin näitä takapihan vihreitä piiraaseen, jonka pohjaan tuli:

• kourallinen keitettyjä perunoita, raasta karkeaksi
• 2 dl grahamjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 50 g voita sulatettuna (voi korvata rypsiöljyllä)
• 0,5-1 dl maitoa tai vettä

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sitten kaikki ainekset keskenään nestettä lukuun ottamatta. Lisää maitoa tai vettä sen verran, että taikinasta saa sopivan pehmeän. Painele voidellun vuoan reunoille. Sitten täytteen pariin:

• nippu tuoretta pinaattia, hienonna
  
• muutama reilu mangoldin lehti, hienonna
  
• 2 munaa
• 1 prk pehmeää vuohenjuustoa, Chavroux tällä kertaa
• 1 dl maitoa tai kermaa
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä
• raastettua muskottipähkinää

Päälle:

• grana padanoa raasteena
  
• kirsikkatomaatteja
  

Hienonna vihreät. Mangoldin lehtiruodit voi poistaa tai sitten silputa hienoksi mukaan. Sekoita keskenään vuohenjuusto, munat ja maito. Lisää hienonnetut vihreät ja mausteet. Kaada seos pohjan päälle, raasta pintaan grana padanoa ja lisää vielä kirsikkatomaatit, joiden päälle voi halutessaan ripauttaa hiukan suolaa, sokeria ja balsamicoa, paahtuvat uunissa sellaisiksi puolikuivatuiksi. Paista 200-asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä.

Pehmeää vuohenjuustoa saa kotimaistakin. Ainakin Heilasta olen ostanut jonkun vuohitilan X pehmeää juustoa, joka on rakenteeltaan enemmän tuorejuuston ja ns. salaattijuuston väliltä. Helppo leikata palasiksi, mutta suostuisi varmaankin soseutumaan myös tällaiseen piirakkatäytteeseen.

Takapihan vihreät: Uuden-Seelannin pinaatti ja mangoldi. Takapihan vihreiden heimoon kuuluvat myös rucola (kasvaa vain alkukesästä kirppojen takia), paksoi (samoin kirppasyötti, korjattava heti alkukesästä), portulakka (kärsi vähäsateisesta kesästä) ja nokkonen, joka tekee marjapensaiden juurella ilahduttavasti uutta satoa. Pitänee pilputa pakkaseen talven varalle.

Borssikeitto

Takapihan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti. Lindströmin pihvien lisäksi niitä on syöty uunissa paahdettuina, etikkasäilötyn punajuuren maulle en oikein lämpene. Ajattelin ensin tehdä punajuuresta tällä kertaa sosekeiton, mutta päädyin sittenkin tähän ruokaisampaan venäläisvivahteiseen soppaan. Keittoon tuli:

• 5 punajuurta
• 3 reilua porkkanaa
• pala palsternakkaa
• nippu sellerinvarsia ja lehtiä, itse kasvatettuja; ohuita, mutta aromikkaita
  
• reilu litra vettä
• 1 kasvisliemikuutio, luomu
• 2-3 tl yrttisuolaa, sis. mm. lipstikkaa
• 1/2 dl punaviinietikkaa
• 3-4 valkosipulin kynttä
• 5 laakerinlehteä
• 1 rkl intiaanisokeria
• muutama siivu paistettua pekonia, paloittele
• pätkä chorizoa siivuina
  

Kaikki ainekset kattilaan ja keitellään, kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä, noin puolisen tuntia. Tarjoa smetanan ja silputun persiljan kanssa.

Omena-päärynäkompotti ja kotijäätelö

Pirjo-mummu ja Markku-vaari muuttivat naapuriin. Talon kylkiäisenä tuli myös päärynäpuu. Pohjoiset päärynät ovat kokoluokassaan aika säälittäviä, mutta jotenkin sympaattisen oloisia... Eivät ehkä parhaimmillaan raakoina, jokin hyvä leivonnainen, vaikkapa tarte tatin, voisi olla hyvä sijoituskohde. Pussillinen päärynöitä päätyi hillokkeeseen, johon laitoin:

• n. 15 omenaa
• n. 20 päärynää, huom! pikkiriikkisiä
• 1 dl sitruunamehua
  
• 1 dl konjakkia
• 1-2 dl vettä
  
• 4 dl hillosokeria
• 2 kanelitankoa
• 2 vaniljatankoa
• jauhettua kanelia

Kuori ja paloittele hedelmät. Pirskota sitruunamehua omppu- ja päärynälohkoille, jotta ne eivät tummuisi. Laita hedelmät ja mausteet kattilaan, kaada joukkoon konjakki ja vesi. Odota, kunnes alkaa muodostua höyryä. Lisää hillosokeri ja keittele seosta jonkin aikaa, riippuen kuinka sosemaista tai kuutiollista kompottia haluat. Omenat alkavat soseutumaan nopeasti, päärynät pysyvät paremmin kuosissaan. Poista kaneli- ja vaniljatangot ja kaada valmis hilloke kuumiin lasitölkkeihin ja sulje ne nopeasti.

Sopii pannarin päälle ja muihin jälkiruokiin. Ajattelin kokeilla tätä jäätelön kanssa. Tein ensimmäistä kertaa kotitekoista jätskiä, kanaset kun syytävät munia vielä hyvää vauhtia. Sain idean Oikeaa ruokaa -kirjasta, jonka sisältö on hämmästyttävän lähellä omaa ruokafilosofiaani. Jäätelöön laitoin:

• 5 dl kermaa vaahdotettuna
• 4 keltuaista
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 2 rkl omaa vaniljasokeria

Vaahdota keltuaiset ja sokerit. Lisää kermavaahdon joukkoon. Kaada pakastusastiaan ja jäädytä vähintään 5 tuntia. Ota sulamaan noin varttia ennen tarjoilua. Vielä ei ole maistettu, mutta pakastamaton jätski maistui kinuskiselta ja taivaallisen hyvältä. Eikä E-koodeista tai keinotekoisista aromeista tietoakaan.

Omppu-spelttikeksit

Kuivailen syksyistä omenasatoa viipaleina. Niitä on naposteltu sellaisenaan ja silputtu myslin sekaan. Uusin kuivatun ompun käyttökohde ovat keksit tai amerikkalaisemmin cookiet, jotka tein tällä kertaa höyryttämättömistä spelttihiutaleista. Taikinaan tarvitaan:

• 100 g pehmeää voita
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 muna
  
• 2 dl kuivattua omenaa palasina
• 100 g tummaa suklaata, itse käyttämäni taisi olla 70% kaakaosta
• 2 dl grahamjauhoja
• 2 dl höyryttämättömiä spelttihiutaleita
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
  

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja vatkaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Muotoile taikina tangoksi (voi laittaa hetkeksi jääkaappiin jähmettymään) ja leikkaa viipaleiksi. Levitä keksit pellille ja paista 175 asteessa vajaan vartin verran. Ja kerralla voi tehdä isommankin taikinan, keksit säilyvät hyvin purkissa huoneenlämmössä, elleivät sitten tule syödyiksi.

Spelttihiutaleita myydään ainakin Kotipiirissä ja Heilassa.

Pöllönpoikien liivit

Viimeviikkoisessa ultrassa kävi ilmi, että sen lastenliikkeissä hamekaupoilla juoksentelun voi unohtaa. Noh, kun olin kuitenkin henkisesti valmistautunut ompelemaan jotain (mekkoja), niin surautin pojille sitten pöllönpoikaliivit. Melko iso tuli tuosta 62-centtisestä, mutta harteikas kaveri on ilmeisesti odotettavissa. Painoarvion mukaan jössikkä on jo isompi kuin Eemeli syntyessään. Täytynee aloittaa jokin kohtuullisen rasittava harrastus, ettei ihan lokakuulle asti tarvitse h-hetkeä odotella.

Eemeli osallistui Elokisoihin

Eemeli otti osaa Nuorelassa järjestettyihin Elokisoihin. Osallistumisaktiivisuus oli huipussaan, ja alle 3-vuotiaiden poikien sarjassa kilpakumppaneita löytyi jopa kolme kipaletta. Empun tulokset kolmiottelussa olivat hienoja: pituutta 22 cm, pallon heittoa ainakin metri ja futiskentän päästä päähän juoksu taisi sujua alle minuutissa. Kaiken kukkuraksi neljännen sijan saavuttanut mitalimies pääsi palkintojenjaon jälkeen Helena-tädin hepan selkään. Ehkä paras laji ikinä.

Uunijuureksia

Laitoin takapihan antimia uuniin paistumaan. Samalle pellille tuli sekä punajuuria, pottuja että pieni satsi kyssäkaalia. Punajuurien joukkoon laitoin:

• nipun timjamia saksittuna
• reilun lorauksen punaviinietikkaa
• ehkä 1/2 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
• lorauksen juoksevaa hunajaa
• 1/2 tl suolaa

Perunat taas saivat öljyttyyn pintaansa seoksen, jossa oli

• 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1/2 tl suolaa
• muutama oksa rosmariinia hienonnettuna
• 1/2 dl korppujauhoja

Kyssäkaalit saivat hiukan tätä samaa seosta. Juurekset viihtyivät uunissa ehkä 40 minuuttia 200 asteessa. Taidan olla enemmän raa'an kyssäkaalin ystävä, kypsennettäessä maku muuttuu aika lanttumaiseksi.