Tänään oli hellepäivä. Sitä vietettiin omenapuiden alla nurmikolla. Elsa-neitikin tuli kylään ja syötiin raparperipiirakkaa jäätelön kanssa.
No niin, nyt kukkivat omenapuut. Emppu kävi tarkastamassa kukkatilanteen. Ja sitten käytiin kasvimaalla kastelemassa janoisia taimia. Jotkut olivat jo kuolleet janoon...
Eemeli on nyt vihdoin kahden kuukauden konttausasennossa heilumisen jälkeen hokannut, kuinka jalkoja liikutetaan eteenpäin. Varmaan kaikki tädit ja papat, sun muut, ovat ehtineet demonstroimaan omia konttaustyylejään. Ei siihen lopuksi tarvittu kuin tarpeeksi houkutteleva kissankuppi, täynnä whiskaspuuroa, ja sinne kontattiin päättäväisin ottein.
Tää on todellista pikaruokaa. Valmista tattikastiketta, 2 tölkkiä, keitetyn pastan sekaan. Ja päälle kinkut, juustot ja rucola. Rucola tulee jo omalta maalta, eikä ole vielä edes vihamieheni kirpan rei'ittämää. Kun rypsi alkaa kasvaa, minulla ja kirpalla alkaa kilpajuoksu siitä, kumpi syö rucolat nopeammin...
Tämä on taas sarjasta iskä ei ihan kauheasti innostu -sosekeitot. Mutta minusta hyvää. Eli aluksi kattilaan kiehumaan:
Eemeli on kokenut suunnistaja, nyt iltarasteilla käytiin jo toista kertaa. Pikkusuunnistaja katseli alkuun maisemia kiinnostuneena mutta nukkua tuhisteli loppumatkan. Suunnistuksen huipputiimiimme kuuluivat myös Elsku-neiti, 10 kk, ja Eetu, kohta 3v. Ja lisäksi näiden äiskä ja pappa, kantavina voimina. Eetu bongasi hirvenpapanoita ja minä korvasieniä. Molempia löytyi ihan kiitettävästi.
Nokkoslettuja en ole tänä keväänä/kesänä vielä tehnytkään. Nämä ovat ihan tavallisia suolaisia lettuja, joihin tein tällaisen täytteen:
Eemeli on ruvennut liikkumaan enenevässä määrin. Siinä väkisinkin törmää välillä huonekaluihin. Kaikkia huonekaluja kannattaa aluksi ravistella tukevalla otteella, että näkee, kuinka tukevaa tekoa ne ovat. Työhuoneen kevyehköt pinnatuolit kaatuvat jo käden käänteessä, ja tuvassakin tuoleja saa siirreltyä. Viimeisin löydös on kirnu, jonka vanteita pystyy irrottelemaan.
Omat salaattifenkolini ovat vasta taimiasteella kuistilla odottamassa maihin pääsyä, mutta päätin fiilistellä fenkolilla ostamalla niiden espanjalaista serkkua marketista. Söimme kirjolohta, jota paistettiin uunissa grillivastuksen alla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kalan alle pediksi tuli
Coolmaxiin olen materiaalina tutustunut aiemmin vaan lenkkeilypaidoissa. Päätin kokeilla sitä nyt Empun vaippoihin sisäpinnan materiaaliksi. Tässä nämä coolit kesäsesongin vaipat poseeraavat rappusilla Nina Vanhatapion kuosissa. Sisällä on bambua: bambufleecestä ja bambufroteesta tehty taittoimu.
Tätä piirakkaa teen joka kevät, kun raparperit ovat hyvässä kasvussa. Suuntaa-antavana reseptinä käytän tätä jokus Pirkassa vilahtanutta ohjetta, jossa tosin korvaan sitruunan raparperilla. Itse asiassa en sekoita raparperia rahkan joukkoon, vaan ladon vuokaan ensin pohjataikinaa, sittten raparperi-mansikkasosetta, seuraavaksi rahkan ja lopuksi murut päälle. Ohje on tosi reilu, nytkin tein tuosta satsista pyöreän piirakan ja pellillisen. Sitruunamelissakin on jo hyvässä kasvussa, kuten kuvasta näkyy.
Pihan vanhoissa omenapuissa pullottaa paljon nuppuja. Pian ne kukkivat ja sitten ollaankin "Lentävien terälehtien lumessa"... Suosittelen lämpimästi tätä uutta runokirjaa. Kirjasta löytyy myös Chydeniuksen pianosovitukset Leena Rehulan runoihin. Soittelin siitä juuri biisiä, joka meni jotenkin niin, että "olisin niin pieni ja onnellinen, että mahtuisin apilan alle".
Takapihalla rehottaa monenlaisia villejä kasveja, jotka sopivat ruoanlaittoon. Olen kokeillut jos jonkilaisia vuohenputkisalaatteja ja horsmanversopiirakoita, mut ihan oikeasti olen ihastunut vain nokkoseen. Tänään päätin kokeilla koivunlehtiä salaatissa. Paljon suolaa, öljyä ja sitruunmehua niskaan, niin eiköhän maistu. Ja koivunlehtien hakureissulla maistoin taas ohi mennen pieniä vuohenputken versoja ja mustaherukan lehtiä. Hmm... taidan kuitenkin pidättäytyä rucolassa, se itää jo lujaa vauhtia lasin alla.
Ensimmäiset raparperinvarret olivat ehtineet venyä pituutta sen verran, että raatsin napsia muutaman. Olen aina ihmetellyt ruokatoimittajien kykyä tehdä raparperista punaisia leivonnaisia ja jälkiruokia. Ainakin meillä kasvavat raparperit ovat vihreitä. Läpeensä. Itse ratkaisin ongelman lisäämällä piirakan täytteeseen mummolan pihalla kasvaneita kirsikoita, pakastimesta siis.
Eemelillä on orastava kiinnostus kaikkia vihreitä ja kasvavia asiota kohtaan. Mummon viherkasveja on maistettu jo moneen otteeseen. Tänään Emppu pääsi ekaa kertaa nurtsille. Siellä niitä vihreitä juttuja oli yllin kyllin ympärillä maisteltavissa. Mukavaa, mitä nyt murkut juoksi vähän pipossa...
Iskäkin suotui tulemaan mukaan Empun taidekurssille. Eemeli on tosi määrätietoinen ja tyylistään varma taitelija. Kun väriä tulee kehiin, sitä levitetään nopeilla otteilla. Lopputuloksena on lähes poikkeuksetta kaareva horisontti, sillä niin pitkälle kädet yltävät. Töpötin on ihan ok väline, mutta se eksyy aika usein suuhun. Suurin osa töistä onkin tehty viisisorimi- ja kaksikämmentekniikalla. Viimeksi mukana oli myös oreganotekniikka, jossa ripoteltiin pizzamaustetta työn päälle. Se oli Empun mielestä kanssa ihan hyvä(ä), maistettuakin tuli.
Nokkosta riittää, sesonki on vasta alkanut. Ajattelin tehdä nokkospizzaa. Nopea googletus italiaksi antoi tulokseksi etenkin ricotta-nokkospizzoja. No, sitä ei kaapista löytynyt. Tähän pizzaan laitoin siis:
Eemeli pakittelee paikkoihin. Kun ei eteenpäin konttaaminen oikein tunnu loogiselta, niin pääseehän sitä paikkoihin takaperinkin. Sitten jos tulee seinä tai muu suurempi este eteen, niin voi aina nousta hetkeksi istumaan ja katsella, mihin oikein joutui. Kaveri on ruvennut myös leikkimään sähkömiestä. Muun muassa puhelimen laturin irrottaminen pistokkeesta on ihan piece of cake.
Tällaista pähkinäistä nokkoslasagnea olen tehnyt ennenkin. Ohjeena voi käyttää mukaillen esim. tätä ohetta. Lasagnekerrosten väliin laitoin siis:
Kesäkurpitsan taimet pääsivät pian pieneksi jääneistä kananmunakennoista vähän väljempiin ruukkuihin. Saavat nyt totutella kuistilla viileämpiin öihin. Kesäkurpitsoiden kaveriksi kuistille muuttivat myös mangoldit, Uuden-Seelannin pinaatit, salaattifenkolit ja ananaskirsikat. Loppuviikosta on taas taimimyynti Saaren kartanossa. Mitähän sieltä tarttuu mukaan...
Eemeli on käynyt aktiivisesti taideyhdistyksen järjestämällä taidekurssilla. Viimeksi päivän väri oli keltainen. Tähänastisissa töissä on käytetty sekatekniikkaa, kermaviili-elintarvikeväriä, mustikkasosetta ja vähän hiiltäkin. Viimeksi käytettiin myös repimistä, missä Eemeli on erityisen taitava. Maalaustekniikassa vapaa kämmentyyli on paras, töpsöttimet ja pensselit löytävät yleensä tiensä vain suuhun. Alla viimekertainen mustikkainen teos.
Eemeli sai uuden villit nakkikoirat -kuosillisen vaipan. Nyt kun Eemeli on kovasti lähdössä liikkeelle, niin jätin vuotosuojat pois. On vähän enemmän up&go-mallia...
No niin. Kevään ensimmäinen nokkosherkku. Hyvää, jos ei ota huomioon hieman esipaistossa viivähtänyttä pohjaa... Täytteeseen tuli:
Ravintoloissa juhlitaan parsaviikkoja, mutta todellisuudessa, jos katsotaan eteläsuomalaisen puutarhan antia tällä hetkellä, eletään nokkoskautta. Pieniä baby-nokkosia tunkee joka kolkasta etenkin vanhoissa puutarhoissa. Ei muuta kuin kumihanskat ja sakset käteen ja sadonkorjuuseen!
Olen ihan noviisi salaattifenkolin kasvatuksessa. Nyt muutaman viikon esikasvatuksen jälkeen taimet hojottavat honteloina ulos ruukuistaan... Pitäisikö näitä nyt sitten ulkoiluttaa? Työlääksi käy, jos pitää Eemeli ulkoiluttaa pari kertaa päivässä ja sitten vielä fenkolit. Onneksi Kissu on sentään omatoiminen.
Äiti ähräili tänään taimijuttuja kodinhoitohuoneessa. Empulla oli vähän tylsää. Poika päätti sitten opetella istumaan nousemisen, kun ei ollut muutakaan tekemistä.... Äiti kylvi tosiaan kesäkurpitsat ja mangoldit sisäkasvatukseen viimekesäisen sadon kiilto silmissään.
Tämä on ihana tapa kuluttaa komerossa vielä isona roikkuvaa ilmakuivattua kinkunpotkaa. Kinkun leikkaamisessakin kehittyy, nyt sain jo kohtuullisen ohuita viipaleita.
Leivoin ruiskuoreen kanttarellipiiraita mukaillen tätä ohjetta. Mausteina tosin käytin valkopippuria, tuoretta timjamia ja persiljaa, enkä itämaisia mausteita. Täyte kaipaa hieman kehittelyä: mascarponea tai muuta tuorejuustoa, muuten jää hieman kuivakaksi.
