Huimaa tuo mallioppiminen. Eemeli huitelee nykyään ympäri taloa luuri korvalla. Pikkumies ei osaa yhtään selväjärkistä sanaa, mutta tarinaa luuriin riittää jatkuvalla syötöllä. Ja kapulaksikin kelpaa mikä tahansa käteen sopiva. Positiivista sinänsä, eikä taatusti isältään imitoitua, poika osaa tehdä kahta, tai useampaa, asiaa yhtäaikaa: käännellä kirjan sivuja ja puhua luuriin tai hölöttää viivakoodinlukijalaitteeseen ja kirjoittaa samanaikaisesti muistiinpanoja. Äidin uuteen työkalenteriinkin kaveri varasi kokonaisen viikon tammikuusta hienoilla mustekynämerkinnöillä.Pianon soittoon Eemeli vaatii aina nuotit. Nuottikirjaksi kelpaa mikä tahansa lennokkaasti kuvitettu satukirja, mutta ilman kirjaa ei soiteta. Kuulostaa ehkä hupaisalta ulkopuolisen korviin, mutta nuotteihin visusti pitäytyvä äitinsä ehti jo toivoa, että pojassa riittäisi lahjakkuutta musiikilliseen revittelyyn ja improvisointiin. Se meni siinä se jazz-pianistin ura...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti