Halloumi-salaattia

Uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi napsittiin meillä nakkien ja perunasalaatin ohella myös salaattia. Salaattiin tuli:

• 1 rasia rucolaa
• 1 rasia vuonankaalia
• 1 pkt halloumia
• granaattiomena
• cashewpähkinöitä

Pese ja linkoa rucola ja vuonankaali. Lorauta salaattipohjan joukkoon sitruunamehua ja hyvää kylmäpuristettua rypsiöljyä. Viipaloi halloumi ja paista nopeasti parillapannulla raidalliseksi. Halkaise granaattiomena ja nypi punaiset "marjat" irralleen. Levitä jäähtynyt halloumi, granaattiomenan jyvät ja pähkinät salaattipohjan päälle.

Kuohuviinin ohella korkattiin myös pullo kuplivaa kuusenkerkkää. Eemeli on tykästynyt lasien kilistelyyn ja käykin kilauttelemassa omaa muovista kuohuviinilasiaan useaan kertaan kaikkien vieraiden kanssa. Vuosi vaihtui kaveripiirissämme kovin vauvaisissa tunnelmissa; vuoden viimeisinä päivinä maailmaan saapuivat Akseli ja Otso, ja kuulemma kesähelteilläkin on lupa odotella uutta tulokasta...

Uunijuustoa ternimaidosta

Saatiin joulunalustuomisina purkillinen ternimaitoa. Siitä valmistui joulupäivän jälkiruoaksi uunijuustoa. Siihen tarvittiin:

• n. 1/2 litraa ternimaitoa
• 1/2 tl suolaa
• kanelia ja sokeria

Sekoita suola maidon joukkoon ja kaada se kannuun tai muuhun astiaan, josta on helppo täyttää pieniä vuokia. Voitele uuninkestävät vuoat ja kaada niihin maitoa. Paista 175 asteessa, kunnes juuston pintä näyttää jähmettyneen, meidän uunissa kiertoilmalla meni noin 10 minuuttia. Ripottele juustojen pintaan kanelia ja sokeri ja laita ne vielä hetkeksi uuniin saamaan väriä. Yhteensä juustot viettivät uunissa reilun vartin verran, kipot olivat pieniä. Tarjoile esimerkiksi tyrnihyytelön kanssa.

Waldorfin salaattia taateleilla ja aurajuustolla

Rosollin kaveriksi joulupöytään tuli tänä vuonna Waldorfin salaattia, jonka seassa oli tuoreita taateleita ja aurajuustoa. Kuvassa setti näyttää melko auraiselta... Syynä on ehkä se, että alkuperäisohje oli Valion ensi vuoden kalenerista, enkä toisekseen halunnut sekoittaa juustoa muun salaatin joukkoon vetistymään. Salaattiin laitoin:

• reilun palan (n. 200 g) juuriselleriä, tikuiksi leikattuna
• 4 lehtisellerin vartta, erittäin pieniksi paloiteltuna
• 2 vihreää omenaa, kuutioi
  
• sitruunamehua
• kourallinen rouhittuja saksanpähkinöitä
• tuoreita taateleita
• vuonankaalia
  
• Aura-juustoa

Sekoita juuriselleritikut, hienonnettu varsiselleri ja omenakuutiot keskenään. Omenoiden päälle on hyvä ripottaa sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Lisää joukkoon vielä rouhitut saksanpähkinät ja hienonnetut taatelit (jätä osa kokonaisiksi päälle) ja jonkin verran vuonankaalia. Muista poistaa taateleista kivet, jos käytät tuoreita. Lisää kulhon reunoille reilusti vuonankaalia. Tunge puolikkaiden taateleiden sisään aurajuustoa ja jätä ne salaatin päälle koristeiksi. Lisää salaatin pinnalle myös kokonaisia saksanpähkinöitä ja murennettua aurajuustoa. Kastikkeeseen laitoin;

• 1 prk kermaviiliä
• 1 prk ranskankermaa
• 2 rkl vadelmaista vaaleaa balsamicoa (tavallinenkin käy)
• 2 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1/2 tl valkopippuria

Sekoita ainekset keskenään ja tarjoile salaatin kanssa erillisessä kulhossa.

Punajuurilaatikko

Tänä jouluna tuli perinteisten laatikoiden kaveriksi myös punajuurilaatikkoa. Olen joskus tehnyt laatikkoa punajuuresta, smetanasta ja aurajuustosta, mutta tänä vuonna juurikasta höystivät ohra ja vuohenjuusto. Ohje on melko suuri, siitä tuli noin kolme vuokaa. Laatikkoon tuli:

• 2 kg punajuuria
• 3 dl kokonaisia ohrasuurimoita
• 3 sipulia
• 2 pötköä vuohenjuustoa tai 3 rasiaa pehmeää vuohenjuustoa
• 3 tl suolaa
• 1/2 dl siirappia
• 2 rkl timjamia
• mustapippuria
• 2 tlk kuohukermaa

Keitä punajuuret kypsiksi, isoja juurikkaita saa keittää noin 40 minuuttia. Keitä ohrasuurimot. Höyryttämättömiä keitetään noin 25-30 minuuttia. Hienonna sipuli ja kuullota se voissa. Kaada kypsien punajuurten joukkoon kylmää vettä, että ne jäähtyvät. Raasta punajuuret. Lisää keitetyn ohran joukkoon sipuli, hienoksi paloiteltu vuohenjuusto, suola, siirappi, timjami, mustapippuri ja kerma. Yhdistä punajuuriraasteen kanssa. Kaada seos voideltuihin vuokiin. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja lisää muutama voinokare. Paista 175 asteessa vajaa tunti tai kunnes laatikot saavat kauniisti väriä.

Rukiiset karpalopiparit

Joulu tulee lujaa vauhtia... Piparitkin saattaa ehtiä pienten lasten kanssa leipomaan, kun yhtenä päivänä rohkeasti tekee vaan taikinan kylmälle kuistille valmiiksi odottamaan. Seuraavana soittaa mummon katsomaan lapsia ja leipoo ne ja muutaman päivän päästä hommaa vielä kerran lapsenvahdin, että pääsee koristelemaan. Tänä vuonna tuli tällaisia rukiisia, kun oli vehnäjauhot vähissä. Taikinaan tulee:

• 2 dl siirappia
• 2 dl intiaanisokeria
• 300 g voita
• 1 rkl kanelia
• 1 tl inkivääriä
• 1 tl neilikkaa
• 1 tl kardemummaa
• 2 munaa (kyllä ovat ostomunat pieniä!)
• 1 dl kermaa
• 3 tl soodaa
• 1 dl jauhettua karpaloa
• 4 dl ruisjauhoja
• 7 dl vehnäjauhoja

Kuumenna siirappi, sokeri ja mausteet. Sulata joukkoon voi, sekoita ja anna seoksen jäähtyä. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen munat, kerma ja yhdistetyt kuivat aineet. Anna taikinan jäähtyä kunnolla, esim. seuraavaan päivään. Sitten leipomaan! Siistin reiän kuuseen ripustamista varten saa kardemummaputkilon suuaukolla. Pipareita paistellaan noin 6-8 minuuttia 200 asteessa, riippuu vähän, kuinka ohueksi jaksaa taikinan kaulia. Jäähtyneet piparit voi koristella esimerkiksi sokeri-vesikuorrutteella ja kuivatuilla karpaloilla.

Eemeli on testannut ja suosittelee. Piparivarkaita varmaan tiedossa kuusen kulmilla tänäkin jouluna.

Muruset flunssassa

Syksyn sinnikkäät flunssavirukset tavoittivat sitten meidänkin perheen ristiäisten alla. Pojilla on nenä tuhissut jo parisen viikkoa, eikä loppua näy. Emppu käväisiä lastenosastollakin tukkoiset keuhkoputken takia ja Eero rohisee keuhkoputkentulehdustaan. Eero-murunen on kipeänäkin yleensä hyväntuulinen ja leväyttelee hiljattain opittuja hymyjään.

Tässä muutama flunssankarkotustoimenpide, joita meillä on käytetty:

• Höyryhengitys on paras. Kattila kiehumaan, lakana sidotaan seinän patalappukoukkuun ja mennään lapsen kanssa keittiöjakkaralle lakanan alle istumaan. Eero tulee kiltisti, Emppu taisi jo kyllästyä hikiseen telttaleikkiin. Helpottaa huomattavasti ainakin omaa yskää ja saa yöllä nukutuksi.
• Ilmankostutin. Kaivettiin sitten vintiltä vanha Ufox. Tosi retro vekotin punaisessa kuosissaan. Vastuksen muinaisten kalkkisaostumien etikkaliotukseen meni päivä, mutta ehkä se kannatti. Muutama tippa eukalyptusta antaa ainakin mukavan tuoksun makuuhuoneeseen. Alkuillan ja joskun koko yönkin ollut porisemassa. Kosteusmittari näyttää jotain 50-60 luokkaa eli kai tilapäisesti normaalin rajoissa.
  
• Suolalamppu. Toiset uskoo suolan puhdistavaan voimaan. Ehkäpä se sitten makuuhuoneen ilmaa puhdistaa koko yön palaessaan, imettämisen takia kun pientä yövaloa joutuu koko ajan pitämään.
• Sängyn päädyn korotus. Lasten sänkyjen päätyjähän on helppo korottaa laittamalla taitellun pyyhkeen päätyyn patjan alle. Meidän muruset vaan kuluttavat kovin vähän kivasti pedattuja omia sänkyjään. Parinsängyn päädynkin saa mukavasti hiukan koholleen laittamalla taitellun täkin petaustapatjan alle suunnilleen siitä vauvan pään kohdalta päätyyn päin.
• Tossut. Sukat. Villat. Ruskovillat. Silkkivillat. Kaikki mitä kaapista löytyy eikä ole puklun takia pesutuomiossa.
  
• Kuumat juotavat. Herukkamehu on ykkönen. Hunajaa sekaan ja tuorekarpalomehua. Tai sitruunamehua. Ja muutama pisara karmolistippoja tai auringonhattuuutetta. Ja glögiä kuluu, toisinaan aavistuksen terästettynäkin. Uusin suosikkijuomani on vaalea glögi, jonka seassa on hömpsy armenialaista "konjakkia", Pietarin-tuliainen.
• Maitohappobakteerit. Meillä uskotaan probiootteihin. Ja mansikanmakuiset purutabletit uppoavat jopa Eemelille.

Jos ei näillä flunssa lannistu, niin mene lääkäriin. Me ollaankin käyty viimeisen viikon aikana jo neljästi, milloin kenellekin varatulla ajalla. Ja ne neuvovat potemaan kotona höyryhengittelyn merkeissä, minkäs noille viruksille teet.

Kaa kaa kanat läks

Käsitteeseen "kesäkana" kuuluu tietty ajallinen rajallisuus. Kesä meni ja pakkasten alettua alkoivat kanastemmekin päivät olla luettuja. Emppu oli tietämättään valmistautunut aiheeseen katsomalla Kananlento-elokuvan ehkä viiteenkymmeneen kertaan. Kaksivuotiaalle ei tarvitse vielä sen kummempia selitellä kanojen siirtymisestä autuaammille kuopsuttelumaille. Ensin kaa kaa kana vaan oli tarhassa ja sitten se on padassa. Ei siinä sen kummempaa.

Rintafileet ja koivet odottelevat vakuumipusseissa pakastusta. Hans Välimäen kukkoa viinissä -ohje on jo katsottuna. Kissu on myös erittäin kiitollinen herkkuboksistaan, johon säästettiin paremmin ja vähän huonommin tunnistettuja sisäelimiä. Rangoista keittelin kanalientä, kahdellakin eri maustemaailmalla.

Timjaminen kanaliemi

• 4 kananrankaa
• 3 porkkanaa
• 2 sipulia
• 1 dl pilkottua varsiselleriä
• nippu tuoretta persiljaa
• 8 laakerinlehteä
• 3 rkl kuivattua timjamia
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Valkosipulinen kanaliemi

• 3 kananrankaa
• 2 porkkanaa
• 1 reilu palsternakka
• kuivattua persiljaa
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 sipuli
  
• kuivattua chiliä
• 5 laakerinlehteä
• kourallinen mustapippureita
• n. 4 litraa vettä
  

Kanojen päälle kaadetaan kylmää vettä niin että ne peittyvät. Kun vesi kiehuu, useiden ohjeiden mukaan pinnalta pitää kuoria vaahto. Näistä tuoreista lihoista vaahtoa ei kuitenkaan syntynyt. Pilkotut juurekset, sipuli ja mausteet lisätään joukkoon. Haudutetaan noin kaksi tuntia. Siivilöidään. Jäähdytetään. Pinnalta kannattaa kuoria rasva ennen pakastamista.

Ensimmäisenä ruokalajina timjamiliemestä valmistui braatvurstisoppa, johon tuli myös palsternakkaa, paprikaa ja juustotortelliineja. Ruokaa Eemelin mieleen.

Taatelikakkua

Innostuin uudelleen taateleista viimekeväisen Tunisian-reissun jälkeen. Lapsena mummolassa oli aina taatelipaketti kaapissa, ja jos ei muisti aivan petä, niin se palmukuvioinen pakkaus taitaa edelleen kaupassa näyttää ihan samalta. Sitten kun näin vielä, kuinka Sikke valmisti taateleista kuivakakkua, niin päätin itsekin ryhtyä leipomaan. Ohjeeni on melko iso, koska perintövuoka sattuu olemaan XL-kokoa. Kakkuun tulee:

• 250 g kuivia taateleita
• 100 g kuivia luumuja
  
• 4 dl vettä
• 1 tl soodaa
• 120 g pehmeää voita
• 2,5 dl intiaanisokeria
• 3 munaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl grahamjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
  
• 125 g tummaa suklaata, rouhi
  

Liotin luumuja yön yli marsala-viinissä, koska olivat päässeet kuivahtamaan avatussa pussissa. Tämä vaihe ei välttämätön. Laita kuivahedelmät ja vesi kattilaan ja kiehauta. Lisää sooda ja anna keitoksen kuohahtaa. Sekoita keitos sileäksi sauvasekoittimella. Lopputulos on rakenteeltaan lähes sellaista joulutortun täytesosetta. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Lisää jauhot, suklaamurska sekä taatelisose ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada jauhotettuun vuokaan ja paista 160 asteessa noin 45 minuuttia. Itse pidin aluksi kiertoilmaa päällä, mutta vaihdoin sen tavalliseen ylä-alalämpöön paiston puolivälissä.

Tähän sopisi päälle vaikka sitruunainen tuorejuustokuorrute, mutta taidetaan syödä nyt näin ihan paljaaltaan. Tähän loppuun vielä kuvaa taatelipalmusta. Ei kasva takapihalla.

Eka ravintolakeikka

Eero pääsi ekaa kertaa ravintolaan isänpäivän kunniaksi. Murunen oli puhtaasti maitolinjalla, mutta ehkäpä äidin tuhdimman tankkauksen ansiosta se maito maistui erityisen hyvältä. No, maito nyt on Eerolle maistunut muutenkin, 1kk-neuvolassa viisari värähti jo lähelle kuutta kiloa.

Isoveikka Emppu oli myös neuvolassa mukana. Eemelissä on alkanut ilmetä sellaisia rusinat pullasta -luonteenpiirteitä: porkkanaraasteen seasta syödään vain hedelmät ja Sanna-tädin smarties-pipareistakin vain värikkäät sattumat. Tällä kertaa omaa tahtoa esiteltiin lelujen suhteen. Neuvolan täti sanoi, että huoneeseen voi ottaa jonkun lelun mukaan odotushuoneesta. Se ei Empulle käynyt päinsä; mukaan piti saada koko valtaisa lelulaatikko. Niin se poika sitten työnsi käytävän päähän ja kantoi rapun yli järjettömänkokoisen laatikon täynnä autoja ja traktoreita. Päivän aikana useimmin käytetyt sanat taitavat muutenkin olla "tätä" ja "lisää".

Ristiäiskranssit

Jouluaskartelukausi pääsi viikonloppuna käynnistymään, kun askarreltiin metsähakkuun jäänteistä havukransseja Aksulla ja Katjalla. Eero tuhisteli kiitettävän pitkät unet oven pielessä, ja sillä aikaa saivat tädit leikata oksia pienemmiksi ja kieputella sopivia nippuja pajurenkaan ympärille. Pääoviin tuleviin kuusikransseihin laitoin vaaleansiniset rusetit lähestyvien ristiäisten kunniaksi. Vielä ne ehtii sitten vaihtaa jouluisempiin, jos vaan muistaa... Katajainen kranssi sai ylleen vähän mausteita ja kultaa. Se odottelee toistaiseksi kuistin ovessa pääsyä uuteen kotiin.

Vanhojen ovien somistaminen on ihan kiva juttu. Tosiasia vaan on, että ne eivät kaikessa kauniissa patinassaan paljon kylmää pidättele. Nykytekniikalla tuotettujen lämpöovien osto taitaa olla edessä, ennemmin tai myöhemmin. Kun vain löytyisi ne oikeat. Kauppojen uudenkiiltävissä ovimalleissa kun on väkisin vähän muovista laivanhytinoven tuntua.

Kirjolohta ja sitruunajogurttia

Kaupasta tarttui mukaan kokonainen kirjolohi. Olin kyllä ajatellut ostavani filettä, mutta kun kalatiskin taulun mukaan kokonaiset kalat oli pyydetty juuri edellisenä päivänä Perämerellä, niin tuore tavara vei voiton. Ruokaohjelmissahan telkkarikokit tunkevat kokonaisten kalojen sisään kaikkia jänniä juttuja, jotka maustavat kalan kypsyessään. Meiltä löytyi tähän hätään:

• 1 sitruuna
  
• pala tuoretta inkivääriä
• 5 valkosipulin kynttä
• rosmariinia (kasvoi vielä rapun pielessä ja nykäisin sen samalla reissulla ruukkuun sisälle talvehtimaan)
• savusuolaa, mustapippuria

Raasta sitruunasta kuori kastiketta varten ja viipaloi loppu hedelmä. Viipaloi myös inkivääri ja veitsen lappeella tömäytetyt valkosipulin kynnet. Hakkaa rosmariiniä hiukan veitsen hamarapuolella, jotta siitä irtoaa makua. Mausta kala hyvin sisältä suolalla ja pippurilla. Käytin savuaromilla maustettua suolaa, mutta merisuola sopii yhtä hyvin. Tunge loput ainekset sisään ja laita uuniin 200 asteeseen paistumaan noin puoleksi tunniksi. Poista kypsennetyn kalan päältä nahka ja ripottele sille vielä hienoa merisuolaa.

Kuningasajatukseni oli laittaa jo ennestään hiukan kitkeränmakuista vihreää paprikaa samalle vadille kypsymään. En suosittele. Sai vain inkivääristä ja sitruunasta lisää kitkeryyttä. Samaan aikaan uunissa kypsyvät myös lohkoperunat ja -porkkanat. Sillä aikaa voi valmistaa jogurttikastikkeen:

• sitruunan raastettu kuori
• loraus sitruunamehua
• suolaa, pippuria
• 1 tl sinappia
• (1 rkl sitruunalikööriä)
  
• 2 dl paksua turkkilaista jogurttia

Sekoita ainekset keskenään ja tarjoa kalan kanssa. Komeron perukoilla oli limoncello-pullon pohja, jota lorautin hiukan jogurtin joukkoon, mutta kastike pärjää hyvin ilmankin.

Vihreä menninkäinen

Eeron garderobin uusin tulokas on kirkkaanvihreä haalari, johon puettuna poika näyttää pieneltä pörröiseltä maahiselta. Haalari päällä Eero matkusti tänään mummolaan, ja viihtyi siellä kokonaista kolme tuntia pulloon pumpatun maidon turvin. Äiti pääsi kampaajalle. Tajusi sentään tehdä päälleen jotain ennen ristiäisiä. Hyvänä herättelynä toimivat ristiäiskutsua varten napatut perhepotretit, joissa nököttää kolme komeaa miestä ja nuhjuinen äiti, jonka tukka hapsottaa. Noh, pääasia, että pojat näyttää hyvältä...

Valkosuklaiset pistaasineliöt

Pappi sai taas kahvia juodakseen. Ristiäispappi siis. Ajattelin kunnostautua leipomisen saralla ja pyöräytin papille valkosuklaisia neliöitä. Näitä voisi kai kutsua brownieiksi, mutta kun se brown-ainesosa on nyt valkea, niin mitä lie whitieita nämä nyt sitten ovat. Pistaasineliöitä vaikka. Taikinaan tuli:

• 150 g valkosuklaata
• 75 g voita
• 3 munaa (vielä riittää omien kanojen munia, vaikka harvenemaan päin ovatkin)
  
• 1 dl valkoista sokeria
• 1,5 dl intiaanisokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• n. 3 dl kuorettomia pistaasipähkinöitä, rouhi
• 1 dl kuivattua omenaa pieninä paloina

Lohko suklaa mikronkestävään kippoon ja laita päälle voi. Sulata varoen mikrossa, aina välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä jonkin verran. Vatkaa munat ja valkea sokeri vaahdoksi. Lisää intiaanisokeri ja jatka vielä vaahdottamista. Sekoita valkosuklaa-voiseos munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Itse käytin tavallista uunipeltiä ja levitin taikinaa noin 2/3:lle pinta-alasta. Iso lasagne-vuokakin sopisi, jos haluaa vähän paksumpia leivonnaisia. Paista 200 asteessa kiertoilmauunissa reilut 10 minuuttia, kunnes pinta näyttää jähmettyneeltä. Anna jäähtyä ja leikkaa neliöiksi. Pinnalle tomusokeria ja saisi olla jotain muutakin koristusta. Hyvästä maustaan huolimatta ovat aavistuksen aneemisen näköisiä... Karpaloita?

Haukotus

Eero-murunen on tyytyväinen kyläilijä. Slipoveri päälle ja menoksi, autossa nukutaan ainakin takuuvarmasti. Eero heitti elämänsä neljännen kyläilykeikan Mäntsälässä. Samalla kaavalla ne menee; aikuiset juo kahvia ja jorisee omiaan, Emppu-veikka taas vetää omaa showta. Pasi-setä onnistui nappaamaan muutaman kuvan ristiäiskutsuja varten. Kamerakin säilyi ehjänä Eemelin yllätyshyökkäyksistä huolimatta. Juustoportin myymälässä ei ollut ihan yhtä hyvää tuuria, kaupan täti ei oikein ollut iloinen rikkinäisistä hillopurkeista lattialla...

Lohta ja ilmakuivattua kinkkua

Olin aikeissa valmistaa lohta saltimbocca eli annospaloja ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä. Ajanpuutteen vuoksi kaikkea ei kuitenkaan voi aina saada, eikä tehdä. Tästä tuli oikoversio: lohi rasiasta vuokaan, kannattaa olla ruodoton versio. Ja päälle sitten:

• suolaa, pippuria
• 3 kuutiota salviapestoa pakastimesta
• reilu loraus sitruunamehua
• paketillinen ilmakuivattua kinkkua

Rouhi kalan pintaan suola ja pippuri. Levitä pintaan myös sulanut pesto ja lorauta sen päälle sitruunamehua. Levitä kinkkuviipaleet päälle. Uuniin 200 asteeseen noin 20-25 minuutiksi, riippuen vähän kalan paksuudesta. Siinä vaiheessa Eero taisikin jo herätä. Mutta ruoka oli uunissa, no panic. Eemeli kutsui kinkkua juustoksi. Pojalla on vielä oppimista; kaikki hyvä ruoka maailmassa ei ole juustoa.

Sinappiset silakat

Syksyllä tekee aina mieli silakkapihvejä. Kun Eero nukkua tuhisteli aamupäivää ja mummo vietti syyslomaansa Empun kanssa pihamaalla, pääsin pihvien paistoon. Silakkafileiden väliin laitoin tahnan, johon tuli:

• 2 rkl maalaisdijonia, sitä sellaista, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina
• 2 rkl majoneesia
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl valkopippuria
• 1 tl kuivattua tilliä
  
• kourallinen hienonnettuja tuoreita yrttejä, tänään meni persiljaa ja lehtiselleriä, kun vielä sinnittelivät kasvimaalla hengissä

Silakkafileitä minulla oli puolisen kiloa. Levitä puolet fileistä nahkapuoli alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita täytteen aineet ja levitä tahna fileiden päälle. Lisää päälle toiset silakkafileet nahkapuoli ylöspäin. Fileiden pintaan voi sipaista sulatettua voita ja ripotella karkeita ruisjauhoja (jäljittelee makua, jonka menettää, kun ei vaivaudu pihvejä pannussa paistamaan). Uuniin 200 asteeseen vartiksi.

Ja majoneesista sen verran, että kannattaa ostaa sellaista ihan oikeaa. Eli tuoteseloste alkaa "öljyä, kananmunia, jne...". Ne vedellä ja emulgointiaineella alkavat "majoneesit" voi jättää hyllyyn heikkouskoisempia odottelemaan. Ja kun majoneesipurkki tuli avattua, siitä saa myös hyvän kastikkeen silakoille:

• 1 dl majoneesia
• 1 dl kermaviiliä tai jogurttia
• 2 tl dijonsinappia
• 1/2 tl suolaa
• ripaus valkopippuria
• loraus juoksevaa hunajaa
  

Ja lisäkkeenä oli perunoiden lisäksi Empun suosikkia, porkkanaraastetta. Kun en itse jaksa porkkanoita sillä pienireikäisellä osalla raastinta mehukkaaksi raastaa (makumuisto mummolan kesistä), lorautan raasteen joukkoon hieman sitruunamehua ja ripottelen hivenen sokeria. Löysin kaupan hyllyltä hiljattain koivusokeria eli 100-prosenttista ksylitolia sirotinpurkissa. Sitä on syöty raasteen seassa, vielä muihin juttuihin en ole ehtinyt kokeilemaan.

Meillä tuoksuu tuore leipä

Viileän yön jäljiltä oli kiva lämmittää leivinuunia. Pienellä puhelinsoitolla sai vielä mummon houkuteltua naapurista hiivaleipätaikinaa vääntämään. Muutaman tunnin päästä oli mukava uskotella kyläilijöille, että "juu, lämmitin tässä uunin ja leivoin hiivaleivät viikon vanha lapsi kainalossa ja vanhempi kiinni puntissa". No, ei se varsinaisesti läpi mennyt.

Höyryävän kuuma leipäviipale ja päälle voita, joka sulaa leivän lämmössä. Paahteista arinan makua maistellessani mietin, kuinka etuoikeutettuja ovat ihmiset, jotka saavat syödäkseen hyvää, tuoretta leipää. Komerossa jo viikon olomuotoaan muuttamatta viihtynyt sämpylä-jumpula-vimpula-pussin loppu päätyi kaikkine E-aineineen kanojen ruoaksi. Anteeksi, kanat.

Eero pääsi kotiin

Eero sitten viihtyi hyvin massussa. Tähtäilin kovasti suomalaisen kirjallisuuden päivään, Eeroja ja Koskeloita kun vilisee noissa klassikkoteoksissa, täyskaima Eero Koskelakin Pohjantähti-trilogiassa. Ja olisihan se ollut hienoa saada numerologisesti harmoninen syntymäpävä, 101010. Kirjallisuuden päivä kuitenkin meni. Kun 16 päivää oli kulunut yli lasketun ajan lääkäritäti oli sitä mieltä, että olisi aika Eeronkin tulla maailmaan. Uudeksi onnenluvuksi siis tuli siis syntymäpäivän mukaan 13, osastollakin kun vielä majailtiin huoneessa 13. No, se numerologiasta.

Strategisilta mitoiltaan Eero on aika ponteva poika. Syntymäpainoa oli 4180 g ja pituuttakin 52 cm. Tissin imeminen tuntui Eeron jutulta heti alkuaan, ja niillä imutehoilla maito nousikin kolmantena päivänä klo 17. Sitä ennen kätilöt ehtivät jo hyppimään ylös alas huolesta, kun painokäyrä näytti yhdeksän prosentin alamäkeä. Meinasin sanoa, että älkäähän nyt hötkyilkö, minussa on isän puolelta itäsuomalaisen imettäjämuijan geeniperimää, ei syytä huoleen. Napattiin kuitenkin parit lisämaidot henkilökunnan mielenrauhan säilyttämiseksi, ja siitä kello viidestä eteenpäin on käyrä ollut tiukassa nousussa.

Sairaalassa viihdyttiin oletettua pidempään, vielä viikonlopun yli, koska Eeron sydämestä kuului lääkärintarkastuksessa sivuääni. Ultraäänikuvauksessa syyksi diagnosoitiin VSD eli sydämen kammioiden välissä oleva pikkiriikkinen reikä, joka ei ole ehtinyt umpeutua syntymään mennessä. Pikkuinen reikä umpeutuu todennäköisesti itsestään, eikä se vaikuta vauvan hoitoon tai vointiin. Isukillaan oli samanlainen juttu pikkuisena ja kohtuullisen jäntevä kaveri siitäkin on kasvanut. Eerosta taitaa tulla vielä isäänsä vahvempi.

Piirustustaulu

Kun ei veljeä vielä kuulu maailmaan, päästiin juhlimaan Eemelin 2-vuotissynttäreitäkin, ihan ex tempore. Synttärisankarin ja pikkuvieraidenkin mielestä jäntskin lahja oli liitutaulu, piiroksia syntyi jos jonkinlaisia. Äidinkin mielestä kyseessä on aivan loistava piirustustekniikka, kynänjälki irtoaa helposti pelkällä vedellä lähes pinnasta kuin pinnasta. Ja juhlavaatteiden pinnat joutuivat kyllä heti pyykkikoneeseen, Elsa-neidin pinkki bolero etunenässä.

Bää-kakkua 2-vuotiaalle

Jos en ole pullanleipojatyyppiä, valikoimiini kuuluvat äärimmäisen harvoin myöskään kermakakut. Nähtävästi näitä pitää leipoa aina kerran vuodessa, lokakuun alkupuolella - helpottavana tekijänä se, että pikkuveljen synttärit näyttävät osuvan vajaan viikon sisälle Eemelin juhlista. Kakkuvuoka oli hukassa, taisi olla käytössä edellisen kerran vuosi sitten. Kunnollista pursotinta en edes omista, ja leivinpaperista väsätty versio veltostui käytettäessä. Tästä huolimatta sain kakun kokoon ja lakritsimatosta leikatut Latet ("bää") kakun päälle. Jos joskus rupean vielä samantyyppisen kakun leivontaan, niin ohje on tässä muistissa.

Pohja:

• 6 munaa
• 2 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl perunajauhoja
• 3-4 rkl kaakaojauhetta, 100%
• 2 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri kunnolla. Lisää kuivat aineet joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Paista voidellussa vuoassa 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Täyte:

• 150 g voita
• 2 dl tomusokeria
• 2 rkl vaniljasokeria
• 3 keltuaista

lisäksi: banaania ja purkkimangoa, mehua kostutukseen

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää keltuaiset yksitelleen ja vatkaa hyvin joukkoon. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen kerrokseen. Kostuta kakun alin osa esimerkiksi mangon liemellä tai omenamehulla, levitä sille täytettä ja sen päälle hedelmiä. Jos täyte on jäykkää, sen saa levitettyä kuumassa vedessä kastellulla veitsellä. Kasaa seuraava kerros samoin. Kostuta myös ylin osa kakusta ja levitä päälle kermavaahtoa. Pursota reunat ja leikkaa lateja koristeeksi.

Tiramisun vaahdottaja

Emppu tykkää kaikenlaisista vaahdoista, erityisesti vatkaimesta nuoltuna. Kerma- ja marenkivaahto ovat tosi hyviä, mutta ihan omaa luokkaansa on tiramisuun tehtävä mascarpone-munavaahto. Vaahdottamaan päästiin, kun mummu ja pappa poikkesivat Eemelin etukäteissynttärikahveilla. Ohje pysyy aina samana, sitä ei varioida.

Kanelipullaa

Minä en ole pullanleipojatyyppiä. Edellisen kerran taisin pullaa leipoa laskiaiseksi, kun piti marsipaanipullat saada kasaan. On se hyvä, että Ruotsissa on aloitettu kanelbulledagenin vietto 4. lokakuuta ja otettu se oikein allakkaan. Muistaa täällä Suomen puolellakin joskus pyöräyttää puustitaikinan - ihan vaan sen takia, että on kanelipullan päivä. Eemeli oli kovasti mielissään tämänsorttisesta juhlapäivästä, "pulla" kun kuuluu Empun kymmenen ensimmäisenä opitun sanan joukkoon.

Lindströmin pihvit

Punajuurisatokin tuli nostettua. Ei nyt valtaisa, mutta niitä olikin ehditty syömään jo hyvän aikaa. Juurikkaista leivottiin pihvejä, joihin tuli:

• 1 kg naudan jauhelihaa
• 3 sipulia, hienonna ja kuullota voissa
• 1/2 prk kapriksia, hienonna
• 1 dl korppujauhoja
• nippu persiljaa, hienonna
• 3 munaa
• 15 pikkuista punajuurta, isoilla pärjää varmaan 3-4:llä
• 3 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• päälle: aurajuustoa
  

Keitä pestyt punajuuret kuorineen ja raasta karkeaksi raasteeksi. Voisi ne raastaa raakoinakin, mutta itse en ainakaan siihen suostu, sen verran kovaa tuo juures raakana on. Freesaa hienonnettu sipuli voissa. Sekoita kaikki aineet keskenään ja vaivaa käsin hyväksi taikinaksi. Muotoile pihvit pellille ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Lisää kuumien pihvien päälle viipaleet aurajuustoa ja anna sulaa. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja jogurttikastikkeen kanssa. Kastikkeeseen laitoin:

• 3 dl turkkilaista jogurttia
• 1/2 prk kapriksia hienonnettuna
• 2 rkl makeahkoa sinappia
• ripaus suolaa
  
• (hiukan hunajaa tai sokeria)

Sekoita aineet keskenään ja anna maustua hetken.

Vielä kasvimaalta: sellerit ja kyssäkaali

Vähäsateinen kesä ei juurikaan varsisellereitä kasvattanut. Varret olivat ohuita kuin varrastikut. Paloittelin niit kuitenkin pakkaseen, ovat ihan ehdottomia bolognese-kastikkeeseen ja joihinkin pataruokiin. Lehdet kuivasin, kun olivat niin kauniin vehreitä. Yö saunan jälkilämmössä ja muutama tunti miedossa leivinuunissa. Kauniisti säilyttivät värinsä ja morttelikäsittelyn jälkeen oli tuloksena reiluhkoa silppua, bamixin tehomyllystä taas tuli yrttisuolaan verrattavaa sellerijauhetta.

Kyssäkaalia kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kirppa vähän verotti ja pureskeli naatteja reiällisiksi, mutta muutamia somia kyssiä maalla kuitenkin kasvoi. Tätä syötiin porkkanaraasteen seassa, sitruunalla ja rusinoilla höystettynä.

Omppu pomppu ja villamyssy

Omppu on Empun ykkösvälipala. Kohta alkaa olla omppukausi lopuillaan ja viimeisiä viedään mehustamoon. Toivottavasti tulee hyvät tuoremehut, montaa omppulaatua on ainakin menossa samaan satsiin.

Käytiin Empun kanssa vähän mummon keskeneräisten käsitöiden kompsulla ja bongattiin sieltä muinainen, raidallinen villapaidan(?) alku. Siitä tuli kahdella suoralla saumalla pipo, johon pistettiin vielä fleecevuori, ettei villalangat kutita.

Pikku piirtäjä

Eemelin suosikkiharrastus sisätiloissa, siis kun ei pääse traktorihommiin, on piirtäminen, "piiä" Eemelin kielellä. Harrastukseen ei paljon vaadita, mustekyniä meillä tuntuu lojuvan joka huoneessa ja paperia on lähes yhtä helppo löytää, tässäkin iskän muistilappu. Isommatkin uhmaikäisen kiukunpuuskat saa yleensä taltutettua lupaamalla, että nyt mennään piirtämään, saat liidut. Tai tussit. Hienoja tekniikoita molemmat, taiteilijan vapauden rajoittaminen paperille vaan tuntuu toisinaan kovin haasteelliselta.

Noh, itsepähän aloitin Empun taidekoulutuksen jo vauvaiällä, sen siitä saa. Sitä paitsi Anni-mummun lapsuudenaikaisten traumojen takia meidän suvussa kulkee kasvatusperiaate, että piirustuspaperia ja värikyniä pitää lapsella aina olla. Se juttu liittyi jotenkin kallisarvoisten kirjepapereiden tuhrimiseen ja Koivuniemen herraan. Luojan kiitos minusta ei koskaan tullut tuotteliaampaa pöytälaatikkotaiteilijaa, jonkunhan sitä meidän suvun ite-taidetta täytyy myös kuluttaa.

Jätskinteossa

Viimeaikainen hittituotteeni, kotijäätelö, on saanut niin hyvän vastaanoton, että valmistin uuden erän. Ohjetta en mennyt muuttamaan, tällä kertaa vain kaavin kahden vaniljatangon siemenet mukaan seokseen. Kuvassa kermavaahto ja keltuais-sokerivaahto yhdistettyinä, valmiina pakastukseen. Ja vaniljasokeriakin piti valmistaa uusi erä, edellinen oli lopussa, ja kaapin pohjalle unohtuneeseen kitkerän esanssiseen vanilliinisokeriin en pysty aidon tavaran jälkeen koskemaan tikullakaan.
Pakastuksen jälkeen jäde näyttää tältä. Kyljessä on mokkapalaa, jonka valmistin tämän vanhan ohjeen pohjalta. Nyt vaan oli oikea, 100-prosenttinen kaakaojauhe päässyt loppumaan, mutta paikattiin tilanne käyttämällä rouhittua tummaa suklaata ja sitä sellaista "valmiskaakaojauhetta", 20% kaakaota. Sitä saikin mättää monta lusikallista.

Koristuksena toimii minttu, jota nappasin reilun puskan Irja-tädin pihan laidalta Kalliomäestä. Kyseessä on ehkä piparminttu, ei se ainakaan ihan samaa lajia ole, jota olen itse kesällä ruukuissa kasvattanut. Hennon liilat kukkaset ja aavistuksen miedompi maku kuin noissa kaupoissa myytävissä mintuissa. Sitä on tullut juotua iltateenä: kourallinen lehtiä ja teelusikallinen hienoa sokeria mortteliin. Hierotaan maut irti, laitetaan suljettavan teesiivilän sisään ja kaadetaan kuumaa vettä päälle. Hunajaa voi hieman lisätä, jos pitää makeasta.

Bää-tossut

Lastenohjelmia tulee ja menee, mutta Late on ykkönen. Jos Eemeli haluaa katsoa telkkaria, toivomuksena on yleensä aina "bää" (Late Lammas), "hauva" (Wallace&Gromit) tai "muummi". Hauvassa suosikkikohtaus on se, kun Wallace ja Gromit rakentavat kuurakettia, siinä kun saha viuhuu ja hakka paukuttaa. Emppu kääntää siinä vaiheessa nojatuolinsa ylösalaisin, käy hakemassa hakan ja sahan ja touhuaa rakennushommia leffan mukana.

Ompelin Eemelille synttärilahjakasi bää-tossut, meillä kun lämmitys hoituu toistaiseksi vielä kokonaan leivinuunin ja takan varassa. Toivottavasti Emppu ei lue blogia ennen synttäreitä.

Chorizotortillaa

Kanaset kaakattavat vielä kanalassa. Nyt kyllä yöt ovat käymässä viilenemään, että kai niiltäkin pitäisi kohta laittaa kaulat katki, kesäkanoiksihan ne otettiin. Sitten onkin luvassa kanapataa tai "kukkoa" viinissä, yksi Hans Välimäen ohje on jo katsottuna. Kanapataa odotellessa munaruokia on riittänyt, 4-5 munaa tulee yhä päivittäin. Tähän tortillaan tuli:

• 5 munaa
• 1 tl suolaa
• mustapippuria
• 2-3 puolikypsäksi keitettyä perunaa, paloittele viipaleiksi
  
• 1 reilu sipuli, hienonna
  
• nippu persiljaa
• päälle: chorizoa ja kapriksia

Sekoita munien rakenne rikki ja sekoita suola joukkoon. Kuullota sipulia rypsiöljyssä ja lisää loppuvaiheessa joukkoon perunaviipaleet ja persilja. Kaana munaseos pannuun ja liikuttele massaa jonkin aikaa. Jätä munakas hyytymään miedolle lämmölle. Kun koko komeus on kohmettunut, kippaa tortilla lautasen avulla ympäri ja paista vielä hetki toiselta puolelta. Käytän itse tähän pikkuista, hyvin pinnoitettua paistinpannua. Leikkaa hieman jäähtynyt munakas paloiksi ja pujottele hammastikkuihin sopivia lisäkkeitä, oliivit ja kirsikkatomaatitkin käyvät hyvin.

Salviat talteen

Salviapuskani ovat olleet ehkä lievällä vajaakäytöllä kesän ajan. Kun lehdet olivat vielä komean vihreitä, pakastin pienen rasiallisen ja leikkasin loput puskat peston raaka-aineeksi. Salvia kestää pakastamista kohtalaisen hyvin, varsinkin kun pidän kuivattuja yrttejä yleensä kompromissituotteina. Salviatahnaan, tai -pestoon, pistin:

• lehdet kahdesta komeasta salviapuskasta
• n. 3-4 dl paahdettuja cashewpähkinöitä
• kokonainen valkosipuli, kuorittuna ja hienonnettuna
  
• 2-3 tl suolaa
• reilusti mustpippuria myllystä
• n. 2 dl neitsytoliiviöljyä
  

Ja sitten sauvasurvain laulamaan. Voi jessus tuli hyvää, en tiennytkään olevani näin suuri salvian ystävä. Jouduin vielä kaapimaan sauvasekoittimen pään Eemelin maissinaksulla. Tahna siis sopii pastan joukkoon sellaisenaan (ehkä aavistuksen öljyllä laimennettuna) ja paljon parmesaania päälle. Kanan fileitäkin voisi paistella tämän tahnan kanssa. Tai no tämän kanssa voisi syödä mitä vaan, vaikka sitten niitä maissinaksuja. Toivottavasti puskat talvehtivat hyvin, seuraavan kesän satoa jo odotellessa...

Palak paneer takapihan vihreistä

Mieli on tehnyt jo pidempään intialaista. Viimeksi kun satuin Helsinkiin, oli lähin Namaskaar kiinni (eikä pidemmälle jaksanut kävellä) ja Lahdestakin samaisen ketjun ravintola ehdittiin sulkea ennen kuin kävin edes testaamassa. Yksi intialaisista suosikeistani on palak paneer, eli paneer-juustoa pinaattikastikkeessa. Paneer muistuttaa melko pitkälti hämäläistä kotijuustoa eli se valmistetaan kuumasta maidosta, johon lisätään happoa, esimerkiksi sitruunamehua, etikkaa tai jogurttia - hämäläisittäin taas piimää. Mummun kotijuustoa ei ole ollut saatavilla vähään aikaan, joten innostuin ideasta käyttää leipäjuustoa tähän tarkoitukseen. Kastikkeeseen tuli:

• kaikki loput lamopinaatit kasvimaalta, hienoksi hakattuna n. 4-5 dl
  
• nippu mangoldin lehtiä hienonnettuna, myös varret
• 2 reilua sipulia
• 3 valkosipulin kynttä
• rypsiöljyä
  
• 2 tl garam masalaa
• 3 tl jeeraa
• pätkä tuoretta, raastettua inkivääriä
• 3 dl ruokakermaa
• 250 g leipäjuustoa kuutioituna
  
• 1 tl suolaa

Hienonna sipulit ja mangoldin varret. Kuullota niitä öljyssä jeeran ja garam masalan kanssa. Lisää pinaatti, mangoldi ja inkivääri, sekä hieman vettä, jos pannu tuntuu kuivalta. Kun pinaatti on kypsynyt kokoon, lisää kerma ja suola. Hauduttele kastiketta ehkä vartin verran ja tarkista suola. Lisää lopuksi leipäjuustokuutiot ja anna niiden lämmetä ennen tarjoilua. Tarjoile riisin kanssa. Emppu vaikutti ensin hiukan epäluuloiselta, mutta kun kuuli, että kastikkeessa on juustoa, niin johan kelpasi. Juusto, muodossa missä tahansa maistuu aina...

Askarteluja, odotellessa

Mistä tietää, että odottavan aika alkaa käydä vähän pitkäksi? Tässä muutama oire:

• Sen lisäksi, että pakkaa laukun sairaalaan, tuunaa sen nappikukilla
• Ompelee uuden pinnasängyn pehmusteen, koska Eemelin kahden vuoden takainen on passé
• Ompelee pinnasängyn pehmusteeseen mätsäävän pussilakanan, koska äitiyspakkauksen lakanat eivät sovi sisustukseen
• Suunnittelee vauvansukkien kutomista, vaikka pääsääntöisesti aina on pitänyt neulomista eläkeläisten hommana, tuskastuttavan hitaana ainakin
• Kaivaa jälleen kerran esiin Kaisa-tädin Amerikan-tuliaisen, kirjallisen siirtokuvia, ja yrittää tehdä sairaalaan lähteville vauvanvaatteille kurre-laukun. No laukku oli valmiina, kurren tunnistaa hädin tuskin, jotain taitaa olla vialla siirtokuvateknikossa. Ei kuvamateriaalia saatavilla...
  

Risotto syksyn sienisadosta

Tämä vuosi vaikuttaa surkealta sienten suhteen. Pirjo-mummo on juossut pari kertaa lähimetsissä ja saaliina oli tämä yksi herkkutatti. Onneksi sentään noin soma. Laitoin tämän koko syksyn sienisaaliin risottoon ja lisäsin vähän viimevuotisia kuivattujakin... Risoton tein samalla kaavalla kuin viimeksi kantarelliversion, nyt vain siis paistoin ensin tuoreen paloitellun tatin voissa ja lisäsin joukkoon liotetut kuivat tattipalat ja valkosipulin. Sieniseos kannattaa lisätä riisimössön joukkoon kypsentämisen puolivälissä. Ja pinaattia ei tällä kertaa tullut mukaan, vaan reilu nippu persiljaa ja ruohosipulia.

Taatelinen naudantagine

Tagine tarkoittaa lihapataa tuolla Pohjois-Afrikan suunnalla. Tai taginen tekee lihapadasta tötterönmallinen, savinen valmistusastia, että siinä mielessä kotona Kallen mummulta perityssä padassa valmistetun ruokalajin väittäminen tagineksi on vähän kyseenalaista. Noh, taatelit ovat ainakin Afrikasta. Pataan pistin:

• n. 1 kg naudan etuselkää kuutioituna (nämä osat nautaa eivät pakastimesta vielä hetkeen lopu...)
  
• tuoretta inkivääriä
• 3 sipulia, lohko
  
• purjon valkoisen osan (maalla kasvaa vielä)
  
• 5 valkosipulin kynttä (ostotavaraa, en ole vielä nostanut neljän sipulin satoani...)
  
• 1/2 l lihalientä
• 2 kanelitankoa
• sahramia, Tunisian reissun tuliainen
  
• 200 g kuivattuja taateleita
  

Kuutioi liha ja ruskista palat pienissä erissä tilkassa rypsiöljyä. Lisää loput aineet ja hauduttele liedellä tai uunissa parin tunnin ajan. Lisäkkeeksi sopii kuskus. Valmista paketin ohjeen mukaan ja lisää mausteeksi vaikkapa sitruunamehua ja reilu kimppu persiljaa.

Padan kanssa meillä syötiin myös kaali-porkkanaraastetta, jonka joukkoon meni sitruunamehua, kuivattua papaijaa ja saksittuja herneenversoja.

Omppu-puolukkapiirakka

Ajattelin tehdä vielä yhden omppupiirakan, aika monta niitä onkin jo paisteltu. Täytteeseen laitoin purkillisen mascarponea, josta saa ah niin pehmeän maun aikaiseksi. Vähän pyöreää piirakkavuokaa suurempaan pohjaan (Teeman suorakaiteen mallinen vuoka) tulee:

• 2 dl grahamjauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl intiaanisokeria
  
• 100 g sulatettua voita
• 2 pientä kananmunaa (tai yksi iso)
  
• 50 g mascarponea

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää loput. Sekoita tasaiseksi ja levitä öljyttyyn vuokaan. Täytteeseen sitten:

• 200 g mascarponea
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 1 muna
• 2 dl puolukoita
• 4-5 pientä omenaa kuorittuna ja kuutioituna
  
• 1 dl valkoista sokeria
• vaniljasokeria maun mukaan
  

Sekoita ensin mascarpone jogurtin joukkoon, jotta sen saa rakenteeltaan tasaiseksi. Lisää loput aineet ja kaada pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Katkarapucurry

Syyskuu ja suomalainen satokausi parhaimmillaan. Vaikka periaatteisiini kuuluu pääsääntöisesti tehdä ruokaa kauden tuotteista, tuli nyt katkarapucurryn nälkä. Ja onhan tässä kotona kasvatettua persiljaa ja chiliä ja paprikat ja sipulitkin läheltä. Korianteri olisi tietysti ollut poikaa, tuoreehkot suuret siemenet ovat vielä kiinni varsissa kasvimaalla, mutta en viitsinyt uhmata sadetta. Curryyn laitoin:

• 1 kg kuorimattomia, raakoja jättikatkaravun pyrstöjä
• 2 rkl kurkumaa
• 3 dl pähkinöitä, esim. cashew- ja maapähkinöitä
• 1 rkl punaista currytahnaa
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä (rypsiöljy käy yhtä hyvin)
  
• 5 dl kookosmaitoa
• 1/2 punainen chilipalko
• 4 valkosipulin kynttä
• 3 pienehköä sipulia
• 1 paprika
• 0,5 dl thaimaalaista kalakastiketta
• 1 rkl intiaanisokeria
• päälle: reilu nippu persiljaa tai korianteria
  

Sulata katkaravut hitaasti jääkaapissa, esim. yön yli. Iso kilon pussi ei meinannut sulaa edes yhdessä yössä. Kuori ravut. Laita ne kulhoon, ripottele kurkuma joukkoon ja annan värjäytyä (kurkuma on niin mieto mauste, ettei maustumisesta voi oikein puhua...) Paahda pähkinät kuivalla pannulla, itse käytän välillä myös mikron grillivastusta. Kuumenna öljy pannulla ja lisää currytahna. Kuumenna tahnaa jonkin aikaa ja lisää kookosmaito. Kiehauta. Lisää loput aineet rapuja lukuun ottamatta ja keittele currya kymmenisen minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa kalastiketta, makeutta tai chiliä. Tämä chiliannos on mitoitettu Eemelin makutottumuksien mukaan. Lisää lopuksi raa'at katkaravut ja jatka kypsentämistä, kunnes ravut ovat läpeensä vaaleanpunaisia. Silppua päälle persilja ja tarjoa riisin kanssa.

Hollolaan oli muuten avattu lähiruokakauppa. Sijaitsee Soramäen ostarilla. Tyrnihilloa, Kanavan leipomon leipää ja vihanneksia tuli sieltä ostettua.

Pinaatti-vuohenjuustopiiras

Uuden-Seelannin pinaatti on ollut tuottoisa koko kesän. Olen kokeillut kasvattaa muitakin pinaatteja, mutta ne eivät tahdo takapihalla menestyä, alkavat vain heti kukkia. Toinen takuuvarma vihreä on mangoldi. Sekin on innostunut tekemään uusia vehreitä lehtiä kuivan kesän jälkeen. Upotin näitä takapihan vihreitä piiraaseen, jonka pohjaan tuli:

• kourallinen keitettyjä perunoita, raasta karkeaksi
• 2 dl grahamjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 50 g voita sulatettuna (voi korvata rypsiöljyllä)
• 0,5-1 dl maitoa tai vettä

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sitten kaikki ainekset keskenään nestettä lukuun ottamatta. Lisää maitoa tai vettä sen verran, että taikinasta saa sopivan pehmeän. Painele voidellun vuoan reunoille. Sitten täytteen pariin:

• nippu tuoretta pinaattia, hienonna
  
• muutama reilu mangoldin lehti, hienonna
  
• 2 munaa
• 1 prk pehmeää vuohenjuustoa, Chavroux tällä kertaa
• 1 dl maitoa tai kermaa
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä
• raastettua muskottipähkinää

Päälle:

• grana padanoa raasteena
  
• kirsikkatomaatteja
  

Hienonna vihreät. Mangoldin lehtiruodit voi poistaa tai sitten silputa hienoksi mukaan. Sekoita keskenään vuohenjuusto, munat ja maito. Lisää hienonnetut vihreät ja mausteet. Kaada seos pohjan päälle, raasta pintaan grana padanoa ja lisää vielä kirsikkatomaatit, joiden päälle voi halutessaan ripauttaa hiukan suolaa, sokeria ja balsamicoa, paahtuvat uunissa sellaisiksi puolikuivatuiksi. Paista 200-asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä.

Pehmeää vuohenjuustoa saa kotimaistakin. Ainakin Heilasta olen ostanut jonkun vuohitilan X pehmeää juustoa, joka on rakenteeltaan enemmän tuorejuuston ja ns. salaattijuuston väliltä. Helppo leikata palasiksi, mutta suostuisi varmaankin soseutumaan myös tällaiseen piirakkatäytteeseen.

Takapihan vihreät: Uuden-Seelannin pinaatti ja mangoldi. Takapihan vihreiden heimoon kuuluvat myös rucola (kasvaa vain alkukesästä kirppojen takia), paksoi (samoin kirppasyötti, korjattava heti alkukesästä), portulakka (kärsi vähäsateisesta kesästä) ja nokkonen, joka tekee marjapensaiden juurella ilahduttavasti uutta satoa. Pitänee pilputa pakkaseen talven varalle.

Borssikeitto

Takapihan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti. Lindströmin pihvien lisäksi niitä on syöty uunissa paahdettuina, etikkasäilötyn punajuuren maulle en oikein lämpene. Ajattelin ensin tehdä punajuuresta tällä kertaa sosekeiton, mutta päädyin sittenkin tähän ruokaisampaan venäläisvivahteiseen soppaan. Keittoon tuli:

• 5 punajuurta
• 3 reilua porkkanaa
• pala palsternakkaa
• nippu sellerinvarsia ja lehtiä, itse kasvatettuja; ohuita, mutta aromikkaita
  
• reilu litra vettä
• 1 kasvisliemikuutio, luomu
• 2-3 tl yrttisuolaa, sis. mm. lipstikkaa
• 1/2 dl punaviinietikkaa
• 3-4 valkosipulin kynttä
• 5 laakerinlehteä
• 1 rkl intiaanisokeria
• muutama siivu paistettua pekonia, paloittele
• pätkä chorizoa siivuina
  

Kaikki ainekset kattilaan ja keitellään, kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä, noin puolisen tuntia. Tarjoa smetanan ja silputun persiljan kanssa.

Omena-päärynäkompotti ja kotijäätelö

Pirjo-mummu ja Markku-vaari muuttivat naapuriin. Talon kylkiäisenä tuli myös päärynäpuu. Pohjoiset päärynät ovat kokoluokassaan aika säälittäviä, mutta jotenkin sympaattisen oloisia... Eivät ehkä parhaimmillaan raakoina, jokin hyvä leivonnainen, vaikkapa tarte tatin, voisi olla hyvä sijoituskohde. Pussillinen päärynöitä päätyi hillokkeeseen, johon laitoin:

• n. 15 omenaa
• n. 20 päärynää, huom! pikkiriikkisiä
• 1 dl sitruunamehua
  
• 1 dl konjakkia
• 1-2 dl vettä
  
• 4 dl hillosokeria
• 2 kanelitankoa
• 2 vaniljatankoa
• jauhettua kanelia

Kuori ja paloittele hedelmät. Pirskota sitruunamehua omppu- ja päärynälohkoille, jotta ne eivät tummuisi. Laita hedelmät ja mausteet kattilaan, kaada joukkoon konjakki ja vesi. Odota, kunnes alkaa muodostua höyryä. Lisää hillosokeri ja keittele seosta jonkin aikaa, riippuen kuinka sosemaista tai kuutiollista kompottia haluat. Omenat alkavat soseutumaan nopeasti, päärynät pysyvät paremmin kuosissaan. Poista kaneli- ja vaniljatangot ja kaada valmis hilloke kuumiin lasitölkkeihin ja sulje ne nopeasti.

Sopii pannarin päälle ja muihin jälkiruokiin. Ajattelin kokeilla tätä jäätelön kanssa. Tein ensimmäistä kertaa kotitekoista jätskiä, kanaset kun syytävät munia vielä hyvää vauhtia. Sain idean Oikeaa ruokaa -kirjasta, jonka sisältö on hämmästyttävän lähellä omaa ruokafilosofiaani. Jäätelöön laitoin:

• 5 dl kermaa vaahdotettuna
• 4 keltuaista
• 1 dl intiaanisokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 2 rkl omaa vaniljasokeria

Vaahdota keltuaiset ja sokerit. Lisää kermavaahdon joukkoon. Kaada pakastusastiaan ja jäädytä vähintään 5 tuntia. Ota sulamaan noin varttia ennen tarjoilua. Vielä ei ole maistettu, mutta pakastamaton jätski maistui kinuskiselta ja taivaallisen hyvältä. Eikä E-koodeista tai keinotekoisista aromeista tietoakaan.